Pentukuume

Kaikille tulee taas pentuja. Eilen kävin parin kaverin ja siskon kanssa lentokentällä, jonne saapui Ranskasta pari suloista pientä holskupentua. Nää kaksi ovat Azuricoyotes-kennelin tulevaisuudentoivoja, joista toinen tosiaan tuli kaverilleni tänne Lahteen (joo en ymmärrä miksi ne hankkii jotain holskuja kaikki???)

holskuvauvat

Lisäksi joku aika sitten sain moikata ihanaa Bibi-buhundia (löytyy Ratsunummen kennelistä) Lahden pentunäyttelyssä. Ja muutenkin koko ajan kaikkialla söpöjä pentukuvia. Eikä auta, että miehelle tuli aivan älyttömän söpö pikkuruinen kaninpoikanen. Hirmuisen reipas musta pienrex-tyttö, Tilhi.

Itsellä on edellisestä pennusta 8 vuotta aikaa ja haluaisin taas niin kovasti pennun. Kuolen sisältä joka ikinen kerta kun jollekin tulee pentu. Voi kun voisin minäkin ottaa oman pienen pentusen, jonka kanssa opetella elämään suuressa maailmassa jossa kaikki on pienelle ihan uutta. Etenkin nyt Tulhulle on tulossa niin ”herkullinen” pentue, että en kestä. Ruotsiinkin on suunnitteilla yhdelle mustalle nartulle pentuja ensi kesäksi, ja voisin ottaa sieltäkin oman pennelin!
En voi.
Ihmiset kysyvät miksi en voi ja on minulle tarjottu ratkaisujakin siihen että voisin pennun ottaa, mutta kun tässä tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu on odottaa kunnes Freialla tulee aika vastaan.
Freia vihaa pentuja. Minulla on ollut pari kertaa hoitopentu täällä ja Freiankin aikaan on tullut esim. aikoinaan kämppikselle pentu (Elinan Lime), mutta hoidon ajan voin eristää ja nykyäänhän Freia ja Lime eivät voi sietää toisiaan. Freia kurmoottaa pentuja, ne eivät saa tehdä yhtään mitään, hyvä että liikkua. Kopan kanssa homma on turvallisempaa pennulle, mutta onhan se silti erittäin stressaavaa kun joku on koko ajan aggressioitaan purkamassa pieneen. Enkä halua kopattaa Freiaa useampaa kuukautta, eihän se ole oikein Freiallekaan.
Kun pentu on vanhempi, jää ongelmaksi enää se, että Freia tottuu muuten vaan todella huonosti uusiin koiriin. Tiedän, että luvassa olisi rähinöitä. Meillähän meni puudeleittenkin kanssa hienosti.
Kunnes Freia sai Nellan melkein hengiltä.
Ja tätä aiemmin Freia on tappanut kanin rähisemällä sille.
Siihen ei tarvita kuin yksi väärään kohtaan osunut tai uponnut hammas, että pieni eläin on hengiltä. Voi olla hankala käsittää sitä jos siitä ei ole kokemusta. Koska ”eipä ole ennenkään tapahtunut” on niin kovin helppo ja kaikenlaista oikeuttava ajatus.
Eli luvassa olisi monta kuukautta stressiä minulle ja kaikille koirille, eristystä, koppahoitoa, rähinää, pahimmillaan tikattavaksi lähtemistä. En voisi jättää koiria keskenään, joten mitä sitten jos en voi ottaa yhtä koiraa mukaan? Laitan jonkun koirista yksin huoneeseen, jossa ei ole ovissa kahvoja kummallakaan puolella?
Hyvässä tapauksessa tietenkin kaikki menisi ok, mutta mitä jos ei menekään?

En tiedä miten kenekään mielestä tähän tilanteeseen olisi edes mahdollista ottaa koira. Ei pentua pidä ottaa perheeseen, jossa se joutuu elämään lähes jatkuvassa stressissä monta kuukautta. Mitä se tekee koiran psyykkeelle? Ja se olisi kaikkea muuta kuin reilua Freiaa ja Vaalaa kohtaan.
En kukaan VOI olla niin itsekäs, että ottaa pennun koska haluaa, vaikka on ihan selvää että siitä tulisi suuria ongelmia.

Minua alkaa ärsyttää jo pikkuhiljaa se kuinka muut tuntuvat tietävän, että hyvinhän sen pennun voisi tähän tilanteeseen ottaa jos haluaisin oikeasti.

Vaan kun ei minun itsekäs haluni saa mennä yli nykyisten (tai tulevien) koirieni hyvinvoinnin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s