Synnytys teoriassa vs. käytännössä

Kaikkialla aina kerrotaan miten pitäisi katkoa napanuoria ja laskea jälkeisiä ja sitä sun tätä kun koira synnyttää. Välillä pitää olla vieressä ja välillä pitää antaa tilaa ja samalla olla puuttumatta ja sit punnita ja kuivata ja… Mutta mitä tapahtuukaan Oikeasti, kun kaikki menee täysin putkeen?

  1. Avaa kalvot ja tarkista ettei pennun naamassa tai hengitysteissä ole limaa
    – Kalvot on nuoltu pois ja syöty kun ensimmäisen kerran näet pennun kokonaan. Limaa on aina aluksi, kunnes emo nuolee limatkin pois ihan itte.
  2. Katkaise ja sido napanuora, tai katso ettei emo pure napanuoraa liian läheltä
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko napanuoraa ehjänä. Se on katkaistu saman tien kun pentu on pihalla. Sitomiseen ei ole syytä. Hetken tulee verta, emo nuolee sen pois ja siinä se.
  3. Laske jälkeiset ja jos pentuja on paljon, katso ettei emo syö kaikkia ettei masu mene kipeäksi
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko jälkeisiä. Jos haluaisit estää niitten syönnin, joutuisit pitämään emon päästä kiinni koko ajan. Ne nimittäin syödään mahdollisimman tuoreena ja jo melkein ennen kuin ne ovat pihalla. Kaikki mitä jää jäljelle on vihertävä läntti alusessa. Oho kato, taisi olla jälkeiset.
  4. Kääri pentu pyyhkeeseen ja laita se koriin / vatiin
    – emo kysyy: ”MITÄ SÄ TEET MUN PENNULLE!????” samalla kun pentu ryömii pihalle burritostaan. Pennun / pennut voi ottaa kankailla vuorattuun vatiin tai koriin pois tieltä seuraavan syntyessä, mutta vatia ei kannata viedä kovin kauas. Emo menee seuraavaksi tasan yhtä kauas kuin vati meni.
  5. Kun synnytys on ohi, vaihda pentulaatikon aluset puhtaisiin ja kuiviin.
    – Isommassa pentueessa pentulaatikko lainehtii mömmöistä tässä vaiheessa (tai ennemminkin joka ikinen kohta laatikosta on kostea). Eli jos/kun emo pitää taukoa, niitä alusia voi toki vaihtaa välissäkin.

Meillä tuhisee pentulaatikossa nyt 8 pientä koiravauvaa. Synnytys meni hyvin ilman mitään ongelmia. Välillä Tulhu piti enemmän taukoa ja välillä vähemmän. Kaksi viimeistä syntyivät lähes peräkanaa. Ensimmäinen tuli hieman hitaammin, mutta sillä olikin hankalin homma toimia tiennäyttäjänä muille.
Pienin pentu, musta narttu, oli hieman tokkurassa synnytyksen jälkeen. Sitä hieroin vähän varmuuden vuoksi alkuun. Ja pitelin nuoltavana kun Tulhu välillä sanoi, että nyt on Tulhun vuoro. Muut eivät tarvinneet mitään ekstra-apuja.

Pieni pentu painoi 166g, loput olivat 200-260. Sukupuolijakauma on 4+4, värijakauma 5+3 soopeleiden hyväksi. Valkeita kauluksia (=irlanninkirjavuutta) on useammalla pennulla. Parilla löytyy naamasta jopa pientä viirua tai viirun alkua. Ensimmäisenä ja viimeisenä syntyneiltä uupuu takakannukset kokonaan (tämä oli yllätys!), lopuilla on kaksoiskannukset.

Jaa mitähän vielä…

Ne on aivan ihania ja aww ja tuituituituitui ja bskjgrklsab,<cmvlekufksf.,md.

Puran ensimmäiset kuvat kohta kamerasta, laitan ne sitten erikseen tänne blogiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s