Mennyt vuosi

IMG_2039Blogin päivittely jäi tuossa jossain vaiheessa vuotta, kun alkoi tuntua ettei ole inspiraatiota tai ehtimistä. Jotta jospa nyt päivitellään vähän mitä tänä vuonna on tapahtunut.

Ensin Freia ja Vaala

IMG_9455

Vaala & Freia

Freia on tänä vuonna 12, nyt loppuvuodesta lähenee jo 13. Sen kanssa käytiin vuoden aikana parissa näyttelyssä sekä buhundien Open Showssa.
VSP-vet, ROP-vet, va-SERT sekä yksi EH.
Rallyn treenaaminen on kesällä lopetettu kun huomasin ettei Freia oikein kävele soralla normaalisti. Syksyllä katselin että polvi lonksuu. Lisäksi on ollut jumissa ja välillä kipuinen.
Polvet tutkittiin virallisesti, 0/0. Kävimme myös jäsenkorjaajalla, joka totesi koiran lantion olevan vinossa (se on nyt suoristettu), mutta muuten ei mitään erityistä vikaa löytynyt. Muutaman kerran on käyty myös hierojalla.
Että kai se vaan alkaa olla vanha. Niin ja kaihista huolimatta näkee edelleen ihan ok.

IMG_6301
Mana & Freia SSKY:n erikoisnäyttelyssä

Vaala täytti tänä vuonna 10. Ei ole lainkaan ikäisensä oloinen. Aina yhtä iloisesti sekaisin…
Näyttelyissä ei käyty muualla kuin epävirallisesti Open Showssa, jossa Vaala osallistui myös kasvattajaluokkaani. Ensi vuonna käydään sitten pari kertaa jos löydetään sopivia näyttelyitä kun tuli tuo kymppi täyteen. Sopiva näyttely tarkoittaa sitä, että +10v. koiran ilmomaksu on max. 10€ ja näyttely on jossain lähellä / ollaan muutenkin menossa.
Open Showssa Vaala pääsi kokeilemaan myös Noseworkin alkeita, ja kuten arvelin, tykkäsi siitä. Nyt on kotonakin purkit.
Noin muuten ei mitään kummempaa Vaalan osalta.

Sitten Tulhu ja viime vuoden pennut 

Tulhu: Kävi silmätarkissa (joulukuu -17, silmät OK) ja Buhundyhdistyksen Open Showssa. On laihtunut!

Pennut aakkosjärjestyksessä:

Azura ”Saaga”: Kävi pyörimässä Alavuden Miljoonakoiranäyttelyn kehässä EH:n arvoisesti. Samalla oli meillä pari päivää hoidossa, ja oli oikein ihanan helppo ja vaivaton nuori buhund. Kävi myös Buhundyhdistyksen Open Showssa.
Saaga harrastaa omatoimista haukkumista ja agilitya. Aksa loppuu ensi vuoteen, toivottavasti myös se haukkuharrastus.

Boethiah ”Boe”: Käynyt kolmessa näyttelyssä, joista 2xEH ja 1xSERT. Lisäksi kävi luustokuvauksissa syksyllä, joista hienosti lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.
Boella on vuoden aikana ollut ontumista, jonka takia se on käynyt usempaan otteeseen eläinlääkärillä. Syksyllä löytyi nuljuluun murtuma, joka nyt pikkuhiljaa alkaa olla ok ja Boe saa taas treenata agilitya. Lisäksi Boe keksi olevansa hurja vahtikoira jonka tulee puolustaa kotia ja isänmaata, mutta sekin alkaa jo tasoittua.
Tapasimme Boen Alavuden Miljoonakoiranäyttelyssä.

Hircine ”Rollo”: Rollolla löytyi tosiaan vaikea, leikkausta vaativa kaihi molemmista silmistä, jonka takia se on ollut pitkään sairaslomalla ja useammassa leikkauksessa. Toiseen silmään ei näkö palaudu täydellisesti koskaan, mutta muuten ollaan jo voiton puolella. Kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat ovat estäneet näyttelyt, mutta Open Showssa Rollo kävi pyörähtämässä. Josko ensi vuonna sitten näyttelyihin kun silmätippakuuri on ohi! Rollo myös treenaa aksaa.
Rolloa on tavattu aina välillä vuoden mittaan.

Malacath ”Mana”: Manalla on ollut hieno näyttelyvuosi. Voitte tätänykyä kirjoittaa Hänen korkeutensa nimen ”EE JMVA PMJV-17 JV-17 HeJW-17 Malacath”. Suomesta sertejä on nyt 5 ja tosiaan Viroon lähdettiin ihan vaan koska why not. Vuoden viimeinen näyttelyviikonloppu messarissa toi sitten kolme voittajatitteliä. Lisäksi Mana on metsästänyt kotonaan sekä lintuja että hiiriä pihalta, tehnyt jälkijuttuja ja tuhonnut kaikenlaista. Loppuvuodesta Manalta irtosi kynsi, joka vielä tulehtui. Eläinlääkärissä saatiin kuitenkin sellaiset antibiootit että ei tarvitse jättää messaria väliin, ja Mana oli erittäin hieno potilas. Mana treenailee myös rallya.
Ensi vuoden tavoitteina Manalla on ainakin Suomen muotovalion arvo ja 2019 Mana lähtee Cruftsiin.
Manan elämästä voi lueskella myös blogista: https://wonderfuldogs.wordpress.com

Nocturnal ”Neva”: Neva osallistui Open Showhun ja kuulemma hyvin menee tytön kanssa. Edelleen on pentueen arin, mutta ei kuitenkaan mikään kamala arkajalka. Esim. Open Showssa ei ollut ongelmia minkään kanssa. :) Puhuimme että Nevakin voisi tulla vuoden alussa terveystarkkeihin, kun meillä on useampi tarkattava koira samaan aikaan.

Peryite ”Tedi”: Tedilläkään ei ole ollut mitään spesiaalia putkessa tänä vuonna. Autojen jahtaamisen kanssa on saanut tehdä jonkin verran töitä ja pariin otteeseen, mutta nyt puhutaan tosiaan buhundista. Ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma. Tapasin Tedin omistajan messarissa, mutta Tediä en ole tavannut. Ensi vuodelle on kuulemma luvassa jonkinlainen perustottiskurssi ainakin. Ja jospa käytäisi sitten joku viikonloppu tapaamassakin Tediä!

Sanguine ”Vili”: Vili viettää lokoisaa perhekoiran elämää matkustellen perheensä mukana ympäri Suomen. Toukokuussa tapasimme koirapuistoilun merkeissä täällä Lahdessa. Aivan ihana iloinen buhundpoika, joka rakastaa perheen lapsia yli kaiken.

Vaermina ”Virna”: Virna on vuoden aikana käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut molemmilla kerroilla EH. Lisäksi se on hienosti ansainnut itselleen RTK1-koulutustunnuksen. Myös rallyn AVO-luokassa se on käynyt, mutta molemmilla kerroilla houkutus sai unohtamaan kaiken muun, ja niistä kisoista on muistona siis kaksi nollaa. Ja pari hauskaa videota.
Virna satutti varpaansa loppukesästä ja oli saikulla, mutta muuten on pysynyt ehjänä.
Virna harrastaa/harrastelee Rallyn lisäksi vaikka sun mitä, ja on ollut haltijalleen erinomainen harrastuskaveri. Ja ihan hirvee iskän tyttö, jonka mielestä isi ei saisi lähteä mihinkään ilman Virnaa.
Nii ja Virnaa näen tosiaan joka päivä.
Virnaan voi tutustua lisää myös blogissa: http://karvaloikka.blogspot.fi/

Ensi vuonna

Ensi vuoden kesälle olemme suunnitelleet Tulhulle toiset pennut. Alkuvuodesta tarkoitus olisi kuvauttaa useampi noista edellisistä, ja keväälle odotamme sitten niitä Tulhun juoksuja. Jos ei nyt tärppää, niin kokeilemme varmaan uusiksi sitten syksymmällä.
Teemme visiitin myös SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa, mutta kokoonpanosta en vielä tiedä. Freian ja Vaalan ilmoitin jo, mutta Freia saa halutessaan jäädä kotiinkin.

Olen myös itse haaveillut uudesta pennusta ensi vuonna. Joko Tulhulta tai muualta – katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tänä vuonna kun sitä pentua ei sitten tullutkaan (ensin kariutui vuoden alkupuolella yksi suunnitelma ja syksymmällä sitten toinen, ja muuten ei ollut pentueita joista olisin halunnut tai voinut ottaa koiran).

 

Ja näin tälleen kun jouluaaton ratoksi tekstiä kirjoittelen, niin loppuun vielä

Hyvää joulua kaikille!

Näyttelyitä

Olemme käyneet nyt tässä kuussa kahdessa näyttelyssä, ja vielä on ensi viikonloppuna yksi lisää. Manalle haeskellaan kehäkokemusta ja showmieltä. Ja onhan se komea poika, mielellään näyttelyttääkin tommosta. :)

Ensin kävimme ihan kuun ensimmäisenä päivänä Lahden raviradalla pidetyssä vappunäyttelyssä.


Tuomarina oli Erika Häkkinen. Tänään kaikki junnut jäivät ilman SA:ta, mutta ERI ja luokkavoitto sieltä tuli kuitenkin. Arvostelu näytti tältä:
”Nuori uros jolla hyvät rungon mittasuhteet. Linjakas pää. Hieman kookkaat korvat. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta ok. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät. Hyvät matala kinner. Erinomainen hännän kiinnitys. Kaunis musta väri. Oikea karvanlaatu. Liikkuu malttaessaan tasapainoisesti ja hyvällä askelpituudella. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin. Antaa hieman kookkaan kokonaiskuvan.”

Mana ei oikein meinannut malttaa juosta kunnolla kehässä. Seisoi kyllä, sen se osaa todella hyvin!
Käytiin vielä ottamassa loppuposeeraus siinä näyttelyalueen ulkopuolella:

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Tampere KV, johon piti tulla myös Manan sisko, mutta valitettavasti Boella on ollut jalka kipeä ja se on kipulääkekuurilla, joten joutuivat perumaan näyttelyreissun.
Manan lisäksi oli tällä kertaa mukana Freia, jonka edellinen näyttely oli vuonna 2015. Buhundtuomarina toimi Reino Korpela.
Eivätkä mukana olleet koirat tähän loppuneet, sillä Elinan toinen koira, australianpaimenkoira Narri, oli myös mukana. Samoin toinen ystävä ja hänen australianpaimenkoiransa Vuk. Tänne näyttelyyn oli kutsuttu auspai-tuomariksi sellainen, joka ”ymmärtää” käyttölinjaisten päälle, joten auspait lähtivät hakemaan H:ta. Tämä johti myös pienoisiin ongelmiin päivän aikana, kun kehät olivat päällekkäin.
Mana ei esiinny minun kanssani yhtä hienosti kuin Elinan kanssa, joten toivoin Elinan pääsevän Manan kanssa kehään. Pienen sumplimisen tuloksena saatiin Elina ja Mana kehään, mutta itse en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa buhundeista enkä edes nähnyt kun Mana oli kehässä. Heti alussa jouduin juoksemaan toiseen halliin australianpaimenkoirakehälle esittämään Narrin, kun kaikki AVO-nartut otettiin kehään. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. En saanut koiraa seisomaan tai juoksemaan nätisti kuin puoli sekuntia kerralla…
Narrin esitettyäni tyrkkäsin sen nopeasti häkkiin ja juoksin takaisin buhundkehälle. Narrin kehä oli nimittäin kolmantena, ja Elinan piti ehtiä esittämään se. Itse jäin buhundkehälle odottelemaan PU-kehää Manan kanssa.

Mana esiintyi kohtuullisen hienosti, olin ihan tyytyväinen. Kävin seuraavaksi hakemassa Freian kanssani kehän laidalle odottelemaan. Ja miten ihanaa oli esittää varma veteraani kehässä. Ei yhtään vetämistä mihinkään suuntaan eikä turhaa hötkyilyä. Ei sitä nuorta teiniurosta, joka tahtoisi moikata kaikkia ja juosta täysii… Sain myös Freian hännän pysymään ylhäällä koko kehän ajan, ja olen aivan ääääärettömän tyytyväinen siihen! Luulen, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta koko Freian näyttelyhistoriassa kun sen häntä oli koko arvostelun ajan ylhäällä!
Tämä näyttely ei olisi voinut paremmin mennäkään, aikatauluongelmista huolimatta. :) Niin ja auspait saivat EH (Vuk) ja T (Narri). Eli Vukilla meni jopa odotettua paremmin, vain Narrin näyttelypäivänä jäätiin tavoitteesta.

Tuloksena Manalle ERI JUK1 PU3 SA SERT

 

”Musta vähäisin valkoisin merkein. Sopivan kokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Ryhdikäs uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu tasapainoisesti. Normaali käytös.”

 


Rouva 12v. sai ERI VEK1 VSP-VET

 

”Sopiva koko, hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyt raajaluusto. Riittävät kulmaukset.
Lähes oikein kiertynyt häntä. Hyvä karva. Ikä näkyy liikkeissä.
Rauhallinen käytös.”

Save

Kuvia

Tässä edellisen merkinnän jälkeen on toki tapahtunut kaikenlaista (kuten Tulhun MH-testi), mutta olen laiska ja teen kivan kuvapostin.

Kuvissa esiintyvät Freia, Vaala, Tulhu, Virna, Mana ja Rollo. Ja näkyy tuolta välistä löytyvän myös Jade (corgipentu) ja Supu (lapinporokoirauros).
Kuvat ovat väliltä syyskuun loppu – marraskuun alku.

 

Buhundien Open Show

Tänä vuonna päästiin käymään Tulhun, Freian ja Vaalan kanssa buhundien open showssa Nurmijärvellä. Paikalla oli yli 30 buhundia, joka on aivan valtava määrä koiria!

freia

Freia

tulhu

Tulhu

vaala

Vaala

Kyse on siis epävirallisesta näyttelystä, johon voivat osallistua kaikki näyttelykelpaamattomatkin yksilöt. Arvostelemassa oli kuitenkin ihan virallinen ulkomuototuomari (Jetta Tschokkinen) ja kaikki koirat saivat kirjallisen arvostelun.

Kaikki kolme osasivat käyttäytyä kohtuullisen hyvin. Kukaan ei haukkunut edes hevosille, vaikka olin varma että Vaala yrittäisi. Mutta ei edes kokeillut. Häkissä ollessaan se haukuskeli, mutta muuten meni ihan hyvin. Kehässä se innostui vähän pomppimaan kun olisi pitänyt ravata nätisti… Tulhun nätisti ravaaminen taas oli lähempänä tokoseuruuta ja lisäksi se keksi tulla sivulle kun piti seisoa nätisti. Sitten se komensi antamaan herkkua. Itseä vain nauratti moiset pässeilyt. Etenkin Vaalan pomppiminen, ihanaa että sillä oli niin hauskaa kehässä!
Freian sitten esitti Elina, koska sekä Freia että Vaala olivat veteraaniluokassa. Se kyllä osasi vuosien kokemuksellaan tehdä hienosti kaiken. Sillä vain on iänikuisena ongelmana hännän laskeminen kehässä koska paikallaan seisominen on ihan tyhmää.

frevakehasTulhu oli pentujen jäljiltä ihan täysin karvaton. Tuomari ensitöikseen kysyi että onko se vasta lopettanut imettämisen mutta kehui että hyvin nisät ovat vetäytyneet kuitenkin. Mustista kommentoi, että kiva nähdä mustiakin buhundeja paikalla! :)

Tässä tyttöjen tulokset

Alma (Tulhu)
AVO2
3v. koon ylärajalla oleva ryhdikäs narttu. Oikeat mittasuhteet. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvä runko ja kaula. Hieman niukat kulmaukset edessä, riittävät takana. Hyvä häntä. Tänään niukassa karvassa. Liikkuu sujuvasti. Innokas esiintyjä.

Fawn (Vaala)
VET2
8v. erittäin hyväkuntoinen oikean kokoinen aavistuksen pitkä narttu. Oikeanlinjainen pää joka jo hieman kuivunut. Hieman kevyt kuono. Hyvä kaula ja runko. Lanne-osa saisi olla lyhyempi. Oikea-asentoiset raajat. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvä häntä. Liikkuu vielä kevyesti. Esiintyy hyvin.

Freia
VET3
11v. erittäin hyväkuntoinen olemukseltaan kevytpiirteinen veteraani. Voisi olla lanneosaltaan lyhyempi. Profiililtaan oikea pää joka jo hieman kuivunut. Oikea purenta. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Ok kulmaukset edessä ja takana. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkeet kevyet ja vaivattomat. Esiintyy hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ryhmäkuva, johon saatiin 30 buhundia. Wow! Freialla tai Tulhulla ei asian kanssa ollut mitään ongelmaa, mutta Vaalaa vähän ahdisti että joku (vieras koira) tulee kuitenkin kohta hänen luokseen. Se oli Freian ja Tulhun keskellä ja ihan minun edessäni ja kovasti vakuuttelin sille että siinä on ihan turvallista olla eikä kukaan tule syömään sitä siitä. Kyllä se siinä oli, mutta ei hirveän mielellään.

Näyttelyn jälkeen olisi ollut vielä rallytokoa, mutta emme voineet jäädä enää pidemmäksi aikaa. Maxilla ja Elinalla oli molemmilla koirat kotona, ja alkoi olla jo vähän turhan monta tuntia takana.
Kotimatkalla vielä tuli pienesti mutkia matkaan, kun Mätsälän kohdalla motarille liittyessämme aloimme haistamaan palaneen käryä. Ajoimme seuraavasta liittymästä huoltoaseman pihaan ja eikun tutkimaan että mikä on vikana.
Rengas oli syystä x kulunut ihan täysin sileälle ja kankaat paistoivat paikka paikoin kumin läpi. Hupsista. Vararenkaan voimin ajoimme sitten vanhaa tietä takaisin kotiin. Onneksi huomattiin rengas ennen kuin se petti. Ei päädytty ojaan tmv.

Kuvat on ottanut Max Kolkka

Save

Tiineyskuvia

Kaksi tiineyskuvaa lisää! Eli viime viikko ja tämä viikko.

13479663_10207458553484880_1804742544_n

Ulkona satoi, joten tänään otettiin sisäkuva. 6 viikkoa eli 42 vuorokautta.

 

 

tulhu49vrk

7 viikkoa (49vrk), maha on räjähtänyt käsiin. ”HJÄLP”, sanoo Tulhu.

 

 

tiineon

Vertailun vuoksi Freian tiineysmasu vuodelta 2007. Viikkoja 7, pentuja 5.

Hoitotulppa

Maanantaina kaappasin Tulhun pikalaiharihoitoon tänne meille. Se on. Läski.

Joku jo Lemmikkipalstoilla loukkaantui sijoituskodin puolesta kun kehtaankin nettiin kirjoittaa tämmöistä ja haukkua sijoituskotia (kirjoitin että sijoituskodissa on ollut laiharilla mutta ei näy tuloksia ja koira on lihava). Tarkoitus ei kuitenkaan ole sijoituskotia haukkua. Koira on läski ja siitä on puhuttukin. Siellä Tulhun mummin luona koira on vain tainnut saada vähän ylimääräistä sapuskaa. :D Lihavuus ei vaikuta siihen onko koti muuten hyvä!

Freia meni Vukin omistajalle tuohon kilometrin päähän. Se ei olisi Tulhua hyväksynyt kämppäänsä, joten sai lähteä evakkoon siksi aikaa.

Tässä vähän Tulhun fiiliksiä:

13059497_10208230787021848_1955233097_n13106052_10208230736020573_1824974916_o13115775_10208245233382998_1704390241_nKivoja leluja siis löytyy (lemppareina rotta, possu ja raatolelu), rapsutuksia on saanut ja Sedän kanssa on päässyt purtsille juoksu-/kävelylenkeille. Ja koirapuistossakin käytiin toissayönä leikkimässä Freian ja Vukin kanssa.
Muutenkin Tulhu on kyllä ollut mukavan vaivaton koira. Sijoituskotihan asuu kerrostalossa, niin Tulhu osaa olla hiljaa täälläkin. Vaalan mielestä oli aluksi vähän tyhmää kun tommonen tuli tänne, mutta eilen aamulla ne jo nukkuivat muutamankymmenen sentin päässä toisistaan sängyssä, molemmat ihan levällään. Nella-puudelilla on varmaan suurin ongelma kun sen mielestä Tulhu on ärsyttävä kakara, sietäisi turpaansa saada… Nellakin kyllä hyväksyy Tulhun niin kauan kun puudelirouva vaan saa nukkua rauhassa. Tulhukaan ei juuri mene häiriköimään muita koiria, enemmän se häiriköi meitä ihmisiä että nyt pitäis leikkiä ota possu.
Maanantaina ja eilen ollaan myös vähän naksuteltu Tulhun kanssa, kun sillä tuntuu välillä olevan niin paljon energiaa. Sivulletuloja ja takajalkojen laittamista laatikon päälle, kun niitä kuulemma pitäisi harjoitella.

Maanantaina ja tiistaina tosiaan haettiin ekinokokkoositabut. Käytetään 28 päivän sääntöä niin ei tarvitse Ruotsissa miettiä, että mistä haetaan ekinokokkoosilääkkeet ja milloin. Nyt sitten lauantaina veljeni tuo Joensuusta vähän rinkkaa, makuupussia sun muuta vaelluskamaa samalla kun kulkee itse Helsinkiin. Sunnuntaina ajellaan Turkuun yöksi ja maanantaiaamuna lähtee laiva. Illalla / yöllä ajetaan mahdollisimman pitkälle Ruotsissa, nukutaan jossain matkan varrella ja tiistaina käydään ekan kerran uroksen luona katsomassa ollaanko heti oikeassa ajassa. Itse jo stressaan että mitä jos parhaat päivät onkin jo ennen sitä. Tosin jos nyt sellainen tilanne tulee, että koira alkaa näyttää merkkejä, niin eikun vaan lähdetään samantien ajamaan pohjoisen kautta ja perutaan laiva. Mutta Tulhu saa kyllä luvan odottaa.
Sijoituskoti vielä tahtoo Tulhun lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kotiin, niin en halua ilmoittaa että ”sori, lähtö tuli nyt, heippa”. :D

Freia ja Vaala jäävät ”isin” kanssa tänne omaan kotiinsa sitten.

Rallytreeniä Freian kanssa

Eilen päivästä Elina soitteli, että lähenkö treenaamaan. Kentillä alkaa olla sulaa ja sää oli aurinkoinen ja nätti, joten mikä ettei.
Treenit alkoivat kaupasta. Elina osti ison paketin nakkia ja broilerpullia (Elinalla on tänään toiset treenit, joten osti samalla sinne herkut), joista ryöstin pari nakkia Freialle. Ei tarvinnut ostaa itse kokonaista nakkipakettia kun siitä tosiaan menee vain 2-4 nakkia.

Seuraavaksi ajeltiin raviradan parkkikselle, joka näytti oikein mukavan sulalta ja tyhjältä. Päätimme tehdä ihan AVO-radan, vaikka Elinan kumpikaan koira ei vielä oikeasti AVO:ssa ole. Freia tarvitsee kuitenkin AVO-treeniä, eikä se nyt mikään huono asia ole vaikka Lime ja Narrikin treenasivat avoa. Aika perusjuttua kumminkin edelleen, ei mitään ihmeellisiä.
12970201_10206937232532182_248376980_oTämä radan kasaaminenhan ahmaisee sen puolet siitä treeniajasta. Valitsimme AVO-radan Elinan malliradoista, etsimme kyltit, laitoimme ne telineisiin, kaiveltiin loputkin tarvittavat asiat autosta ja kasasimme radan. Lime odotti häkissä, Narri kontissa ja Freia takapenkillä. Kontti oli tuuletuksen takia auki. Vaikka lämpöasteita ei ihan hirveän montaa ollut, niin autoon suoraan paistava aurinko olisi kyllä tehnyt paahdettuja koiria.

12966087_10206937261532907_204168846_nFreian kanssa tehtiin ensimmäisenä. Tässä varmaan juuri tehty joku 270 asteen käännös. Freialla hieno namikontakti!

12966532_10206937261092896_285906099_n12968612_10206937260572883_157224396_nNämä molemmat kuvat samalta kyltiltä. Istu, seiso, kierrä koira. Piti ottaa uusiksi välillä kun Freia unohti olla paikoillaan. Liikkeen suorittamista pitää harjoitella muutenkin, ollaan hyvin vähän treenattu sitä, että koira nousee istumisesta seisomaan sivulla. Freia osaa jäädä seuruusta seisomaan ja osaa nousta istumisesta seisomaan jos on edessäni, mutta sivulla… ei.

12957399_10206937260412879_1455675104_nPujottelua. Ihan perustehtävä, ei mitään ongelmaa. Tosin meillä oli tötsät ehkä hieman lähekkäin ja Freia kaatoi yhden takakoivellaan. Hups. Kuvassa näköjään kontaktikin on tipahtanut.

12968784_10206937261852915_1392291447_nHypyn kanssa tuli ongelmia. Freia hyppäsi kylttitelineen yli ja muutenkin tuon kyltin paikka hämäsi sitä pahasti ja koira joko hyppäsi sen yli tai kiersi koko esteen. Otettiin kyltti hetkeksi pois, tehtiin tehtävä ja sitten onnistui kylttitelineenkin kanssa ihan hyvin. Jännittäviä ongelmia sitä osaakin joskus löytyä.

12939412_10206937262212924_1318906895_nNätti perusasento. Väljä, mutta onneksi ei haittaa. Huomaa myös kuinka Freia siirtää painoa ulkosivulle, että näkee paremmalla puolellaan. Tuo minun puoleiseni silmä on tosiaan se silmä jossa kaihia on enemmän. Usein perusasento on myös vino, mutta tässä ollaan aika hyvin suorassa kun olen varmaan korjannut sen jo kerran. Lähtökyltti siis.

12966770_10206937360815389_504267127_nHoukutus. Oikeasti kaksi noista olisi tötsiä ja vain kaksi houkutusta, mutta teimme astetta vaikeamman version. Radan paikka valittiin tuon hevosenläjän perusteella, koska heppamunkkihan on jokaisen koiran mielestä kunnon herkkua. :D Lannan lisäksi houkutuksena parsakaali, herkkukuppi sekä kapula. Freian kanssa tässä ei ollut luonnollisestikaan mitään ongelmia. Normaalitilanteessa ja -vireessä se ei kiinnitä mitään huomiota siihen mitä ympärillä tapahtuu. Myöhemmin se meni sitten haukkaamaan kupista suullisen nakkia ja broilerpullia, mutta suoritus oli jo taputeltu siinä vaiheessa ja koira oli vapautettu.

12968716_10206937262652935_48603024_nFreia odottelee autossa seuraavaa treenipätkäänsä. Välissä kävivät Lime ja Narri tekemässä radan / osan siitä. Lopuksi otettiin Freian kanssa vielä parit vaikeimmat kyltit (joko minulle tai koiralle) samalla kun Elina teki jotain Narrin kanssa siinä vähän kauempana.

Oikeasti AVOn ongelmat ovat suuremmaksi osaksi minun päässäni kuin koiran osaamisessa. Esim. pyörähdystä olen vinkunut että kun Freia on niin hidaas, yhyy. Elina kielsi minua pysähtymästä tai hidastamasta koiran pyörähdyksen aikana, ja eipä ollutkaan mitään ongelmaa. Minä olen vaan jäänyt odottamaan ja varmistamaan, että kieppi tulee tehtyä loppuun asti kunnolla.
Tällä radalla oli pari AVO-käännöstäkin, eikä niittenkään kanssa sit lopulta ongelmia ollut. Tosin ne ongelmat ovatkin toiseen suuntaan kääntyvillä kylteillä, eivät niinkään näissä oikealle kääntyvissä.

Eli oikein hyvät kevättreenit oli! Kotimatkalla kävimme vielä toisessa kaupassa, ja sillä välin Freia oli syönyt loput nakit ja lihapullat. Eli melkein kokonaisen pussin pullia ja paketillisen nakkeja.

Arvatkaapas saiko Freia iltaruokaa?

Pentukuume

Kaikille tulee taas pentuja. Eilen kävin parin kaverin ja siskon kanssa lentokentällä, jonne saapui Ranskasta pari suloista pientä holskupentua. Nää kaksi ovat Azuricoyotes-kennelin tulevaisuudentoivoja, joista toinen tosiaan tuli kaverilleni tänne Lahteen (joo en ymmärrä miksi ne hankkii jotain holskuja kaikki???)

holskuvauvat

Lisäksi joku aika sitten sain moikata ihanaa Bibi-buhundia (löytyy Ratsunummen kennelistä) Lahden pentunäyttelyssä. Ja muutenkin koko ajan kaikkialla söpöjä pentukuvia. Eikä auta, että miehelle tuli aivan älyttömän söpö pikkuruinen kaninpoikanen. Hirmuisen reipas musta pienrex-tyttö, Tilhi.

Itsellä on edellisestä pennusta 8 vuotta aikaa ja haluaisin taas niin kovasti pennun. Kuolen sisältä joka ikinen kerta kun jollekin tulee pentu. Voi kun voisin minäkin ottaa oman pienen pentusen, jonka kanssa opetella elämään suuressa maailmassa jossa kaikki on pienelle ihan uutta. Etenkin nyt Tulhulle on tulossa niin ”herkullinen” pentue, että en kestä. Ruotsiinkin on suunnitteilla yhdelle mustalle nartulle pentuja ensi kesäksi, ja voisin ottaa sieltäkin oman pennelin!
En voi.
Ihmiset kysyvät miksi en voi ja on minulle tarjottu ratkaisujakin siihen että voisin pennun ottaa, mutta kun tässä tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu on odottaa kunnes Freialla tulee aika vastaan.
Freia vihaa pentuja. Minulla on ollut pari kertaa hoitopentu täällä ja Freiankin aikaan on tullut esim. aikoinaan kämppikselle pentu (Elinan Lime), mutta hoidon ajan voin eristää ja nykyäänhän Freia ja Lime eivät voi sietää toisiaan. Freia kurmoottaa pentuja, ne eivät saa tehdä yhtään mitään, hyvä että liikkua. Kopan kanssa homma on turvallisempaa pennulle, mutta onhan se silti erittäin stressaavaa kun joku on koko ajan aggressioitaan purkamassa pieneen. Enkä halua kopattaa Freiaa useampaa kuukautta, eihän se ole oikein Freiallekaan.
Kun pentu on vanhempi, jää ongelmaksi enää se, että Freia tottuu muuten vaan todella huonosti uusiin koiriin. Tiedän, että luvassa olisi rähinöitä. Meillähän meni puudeleittenkin kanssa hienosti.
Kunnes Freia sai Nellan melkein hengiltä.
Ja tätä aiemmin Freia on tappanut kanin rähisemällä sille.
Siihen ei tarvita kuin yksi väärään kohtaan osunut tai uponnut hammas, että pieni eläin on hengiltä. Voi olla hankala käsittää sitä jos siitä ei ole kokemusta. Koska ”eipä ole ennenkään tapahtunut” on niin kovin helppo ja kaikenlaista oikeuttava ajatus.
Eli luvassa olisi monta kuukautta stressiä minulle ja kaikille koirille, eristystä, koppahoitoa, rähinää, pahimmillaan tikattavaksi lähtemistä. En voisi jättää koiria keskenään, joten mitä sitten jos en voi ottaa yhtä koiraa mukaan? Laitan jonkun koirista yksin huoneeseen, jossa ei ole ovissa kahvoja kummallakaan puolella?
Hyvässä tapauksessa tietenkin kaikki menisi ok, mutta mitä jos ei menekään?

En tiedä miten kenekään mielestä tähän tilanteeseen olisi edes mahdollista ottaa koira. Ei pentua pidä ottaa perheeseen, jossa se joutuu elämään lähes jatkuvassa stressissä monta kuukautta. Mitä se tekee koiran psyykkeelle? Ja se olisi kaikkea muuta kuin reilua Freiaa ja Vaalaa kohtaan.
En kukaan VOI olla niin itsekäs, että ottaa pennun koska haluaa, vaikka on ihan selvää että siitä tulisi suuria ongelmia.

Minua alkaa ärsyttää jo pikkuhiljaa se kuinka muut tuntuvat tietävän, että hyvinhän sen pennun voisi tähän tilanteeseen ottaa jos haluaisin oikeasti.

Vaan kun ei minun itsekäs haluni saa mennä yli nykyisten (tai tulevien) koirieni hyvinvoinnin.

Tämän hetken kuulumiset

Taas on elämä jännää.

19.9.2015 Freia oli Elinan kanssa rallymölleissä ALO-luokassa. Tulos 99p. ja 1. sija!
Seuraavat viralliset kisat tulossa ihan tässä kuun lopussa. Sormet ristiin, että sieltä tulee hyväksytty. Sitten olisi vanhuksella RTK1.
Tässä tällä viikolla käytiin hallilla treenaamassa. Aloitettiin Freian kanssa AVO-luokan kylttejä. Hyppyä etenkin otettiin muutamaan kertaan, kun kotona sitä ei ole mahdollista treenata. Hyppy onnistui kuin vanhalta konkarilta, vaikka tokoestettä ja agia on harjoiteltu viimeksi joskus 8v. sitten.
Käännöksiä, takapäänkäyttöä ja pyörähdystä sitten siihen päälle. Samoin seiso-kierrä koira. Ollaan aika hyvällä mallilla, suurin ongelma tulee olemaan takapään käytön opettelu. Helpointa olisi naksutella, mutta Freia ei ole kovin hyvä naksutteluoppilas, kun se on 10v. opetellut asiat houkuttelulla. Kokeilen kyllä naksutellakin, mutta voi olla, että saan nopeammin opetettua ihan nakilla.

11.10.2015 käytiin Tulhun kanssa mätsärissä. Meillä oli ulkomuototuomari, joka antoi aika paljon painoarvoa liikkeille ja tasapainoiselle ulkomuodolle. Tulhu olikin sitten punaisen nauhan saaneista 2. palkintona vaikka sun mitä ja herkkuja yhden pienen koira-armeijan tarpeiksi. Oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja lahjoituspalkintoja oli yli tarpeen, joten niitä sopi hakea kassikaupalla.

Mitä tulee pentusuunnitelmiin, niin nekin ovat hieman tarkentuneet. Tällä hetkellä toivon voivani astuttaa Tulhun ensi keväänä. Sillä on nyt juoksu, joten lonkkakuvat menevät vähän myöhäiseksi, mutta ei se nyt onneksi niin paha asia ole. Pari urosehdokasta olen katsonut valmiiksi, ja terveystuloksien jälkeen sitten lähdetään ottamaan yhteyttä omistajiin (tai pahimmassa tapauksessa tulokset laittavat pisteen Tulhun pentusuunnitelmille. Pessimisti ei pety yms.!)

Rallya ja terveystuloksia

Eilen oli pitkä päivä. Freia oli ilmoitettu rallykisoihin täällä Lahdessa ja Tulhulla oli silmä- ja polvitarkit.

Aamu aloitettiin Freian kanssa kukonlaulun aikaan. Kävimme ottamassa pienet aamutreenit aamukasteisella kentällä. Freia ei ollut lainkaan mukana fiiliksessä, mutta otettiin sitten vain parit liikkeet ja Freia sai muuten lepäillä autossa tai haistella kentän laidan heinikossa.

Vein Freian kotiin ja tunnin päästä lähdin ilman koiraa kisapaikalle. Elina ja Lime olivat ensimmäisessä ALO-ryhmässä, ja mentiin katsomaan ja kannustamaan. Samalla ilmoitin Freian ja kerroin, että ohjaaja hyvin mahdollisesti vaihtuu. Itsellä ei ollut oikein kisausolo, eikä se koirakaan toimi jos ohjaaja ei toimi. Onneksi Elina lupasi kisata Freian kanssa. Päätökseen vaikutti myös se, että Tulhun terveystutkimukset olivat 13 aikaan (joukkotarkistus, joten aikaa voi mennä) ja Freian kisaryhmän arvioitu aika oli siinä 14 pintaan. Olisin saanut toisen kaverin viemään Tulhun tarkkeihin, mutta on se aina eri asia olla itse paikan päällä.

Elinan ja Limen radan loputtua lähdimme viemään Limeä kotiinsa, hakemaan sieltä Elinan hoito-cockeria ja noutamaan samalla Freiaa ja Vukia kisoihin sekä Tulhua tarkkeihin. Freia ja Vuk heitettiin kisapaikalle siinä vähän 12 jälkeen. Freia pääsi häkkiin odottelemaan sitä, että Elina ehtii toimihenkilöhommistaan katsomaan parit vaikeimmat liikkeet Freian kanssa. Minä ja Roosa (Tulhun sijoituskoti) lähdimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle hallille, jossa joukkotarkistus pidettiin.

Paikalla sitten täyttelin lappuset, Tulhu sai silmätipat ja sen siru tarkistettiin, ja sitten jonoteltiin lääkärille. Silmälääkärinä oli Per Axelson ja polvet tarkisti Lotta Axelson. Hyvissä käsissä siis oltiin. :) Tuomioksi nollan polvet ja puhtaat silmät!

Seuraavana suunnitelmissa Tulhun kanssa on röntgenit (selkä, kyynärät, lonkat). Katsotaan niitä tässä syksyllä / alkutalvesta.

Sitten suuntasimme takaisin kisapaikalle. Freian ryhmällä alkoi juuri rataantutustuminen. Olisin siis juuri ja juuri ehtinyt itsekin, mutta onneksi ei tarvinnut.
Elina kertoi sitten, että Freian kanssa maahanmenot eivät olleet onnistuneet (Freia ei ollut mennyt lainkaan maahan!), mutta kaikki muu kyllä. Kävin hakemassa Freian häkistä ja katsottiin ne maahanmenot kuntoon. Ongelma oli lähinnä meidän erilaisissa tavoissa ohjata. Freia luottaa voimakkaasti käsikäskyihin ja pieniin apuihin mitä ilmeisesti teen huomaamattani. Käskin Elinan ottaa vähän taaksepäin sen liikkeestä maahanmenon kanssa. Eli ei haittaa vaikka Freia koskee käteen tai jää jumittamaan takamus pystyssä tmv. Sitten jumitetaan niin kauan kunnes se menee maahan, että se tajuaa mitä tässä pitää nyt tehdä.
Saatiin hommat onnistumaan tarpeeksi hyvin. Jaa kohtahan se oli Freian vuoro.

Minä jännitin kehän laidalla. Elina ei jännittänyt kehässä juurikaan. Paitsi niitten maahanmenojen kohdalla. :D
Freia teki tarkasti ja hienosti. Elina muisti kannustaa Freiaa seuruussa. Freialla oli kivaa Elinan kanssa. Maahanmenotkin onnistuivat täydellisesti! Eli aivan upea rata! Bongasin itse pari ihan pikkuriikkistä virhettä, mutta ei mitään suurempaa.
Vähän ajan päästä pisteet tulivat seinällä olevaan lappuun, ja 97 tuli niin että pätkähti! Aivan uskomattoman hienot pisteet!

kisarata

Kisarata

Virhepisteitä tuli kyltiltä 11 2x -1 (OV ja TAL) ja maalista -1 (TAL). Eli tuossa kyltille 11 mennessä Freia jäi rapsuttamaan itseään (minun vika, valjaat kutitti kun ollaan käytetty pelkkää pantaa), josta -1, OV. Samalla talutin kiristyi kun Elina käveli vielä eteenpäin koiran jäädessä rapsimaan. Siitä -1 TAL. Sitten se toinen -1 TAL tosiaan jossain maalikyltin paikkeilla. Tuomarin kommenteissa lukee: ”Hyvää työtä!”
Olen niin ylpeä hienosta vanhuskoirastani <3 Ja superkiitollinen Elinalle siitä, että suostui viemään Freian. Itse olisin tehtaillut itselleni huomattavan paljon enemmän virheitä. :D

Freialla on nyt siis 2 hyväksyttyä tulosta ALO-luokasta, joten seuraavan jälkeen saadaan RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Uhkasin Elinalle, että saa jatkossakin viedä Freiaa kisoissa. Minä voin treenata koiran kisavalmiuteen, maksaa kisat ja tyrkätä Freian Elinalle kun kisapäivä koittaa!
Seuraavia kisoja suunniteltiin ensi kuulle. Jos sieltä tulee hyväksytty tulos, siirrytään talvitauolle kisaamisesta ja jos/kun treenataan, katsotaan niitä AVO-kylttejä ja AVO-ratoja. Kävin niitä kylttejä vähän läpi jo toissavuonna, ja Freiahan nyt osaa suurimman osan niistäkin jo valmiiksi.