Freian rally-toko -kisat

freia

Tässä taitaa olla menossa spiraali

Freian kanssa käytiin rallykisoissa tuossa päivällä. Eilinen meni minulla kokonaan Joensuureissuun kun olin kaverin mukana hänen lähtiessä moikkaamaan toivottavasti tulevan koiransa kasvattajaa (a.k.a siskoani). Olin kotona vasta ihan yöllä, joten suunnitelmat kisoja edeltävän illan treenaamisesta eivät ihan onnistuneet. Ei siinä kuitenkaan mitään, koira osaa kyllä.

Oltiin me tällä viikolla jo kerran treenattukin. Yleensä tehdään rata, katsotaan se läpi ilman koiraa, otan Freian kanssa pari harjoittelua, tehdään rata, otetaan pari vaikeampaa liikettä uusiksi ja tehdään rata vielä kerran. Taukojen kanssa toki. Oltiin treenaamassa ennen yhdeksää aamulla, ja satuttiin valitsemaan joku yleinen koirien aamu-ulkoilukenttä, joten häiriötä oli. Hienosti meni, rata oli turhankin helppo vaikka muka valitsin vaikean radan.

Kisoissa Freialla oli hyvä aamu. Se kiljui mikrosiruntarkistuksessa ja säkäkorkeuden mittauksessa, koska sillä vaan oli niin älyttömän kivaa ja kaikki ihmiset olivat ihania jajaja…
Kävin hakemassa Freian autosta pari koirakkoa ennen omaa vuoroamme, ja muistuteltiin mieleen parit radalla olevat liikkeet. Saksalainen täyskäännös, maahan kierrä koira ja liikkeestä maahan otettiin ainakin, ja jotain seuruukäännöksiä.

rallyrata
Omalla vuorolla sitten stressasin itseni aivottomaksi. Ensimmäinen kyltti meni vähän plörinäksi kun korjailin Freian asentoa ja se istui monta kertaa. Eli TVÄ -10p. En tajunnut uusia.
3. kyltti oli saksalainen täyskäännös. Siitä ohjaajavirhe -1p. Koira taisi jäädä vähän jälkeen eikä vaihtanut puolta ihan niin smoothisti kuin oli tarkoitus.
9. kyltti oli maahan, kierrä koiran ympäri. Ensimmäinen yritys meni pipariksi (Freia kumarteli eikä mennyt maahan kunnolla), joten uusin. -3p. Toisella kerralla kaikki meni muuten hyvin, mutta unohdin istuttaa koiran ennen maahanmenoa. Tajusin sen itse vähän liian myöhään. Väärin suoritettu tehtävä TVÄ taas, eli -10p.
Sitten kyltti 11. eli normaaliin vauhtiin siirtyminen. TVÄ (epätarkasti suoritettu liike) -1p. En vaihtanut tempoa selvästi, vaan otin jotain puolijuoksuaskelia yhden tai kaksi.

Näistä yhteensä 25 virhepistettä. Loppupisteet 75, eli läpi meni silti! :)
Tuomarin kommenteissa lukee ”Paljon osaamista”. Olen tyytyväinen Freiaan, olen tyytyväinen että suoritettiin rata hyväksytysti (se oli tavoitteena), mutta omat mokat taas vähensi liikaa pisteitä.

Seuraavalla kerralla ehkä itsekin osaan paremmin. Tuo maahan kierrä koiran ympäri on sellainen kyltti ja liike jota ollaan harjoiteltu sata kertaa, joten sen olisi pitänyt onnistua minultakin…
Onneksi koira on maailman paras <3

Elinalla ja Limellä meni myös tosi hienosti. Alku oli ilmeisesti vähän jähmeä, mutta loppurata näytti hyvältä ja pisteitä saivat 84!

Kisoista lähtiessä Elina kertoi, että yleensä ihmisillä on tapana ostaa hyväksytyn tuloksen (tai esim. tokossa ykköstuloksen) kunniaksi juustohampurilainen koiralle. Niinpä suunnattiin mäkkiin autokaistalle ja ostettiin koirille juustohampparit. Nom!

freianjuusto2

freianjuusto3

freianjuusto

SSKY erikoisnäyttely

Erkkari oli tosiaan tuossa viikonloppuna. Freia ja Tulhu olivat nätisti, ja Vaalakin rauhoittui kun oli ensin saanut skitsoilla pahimmat pihalle ja sen jälkeen miettiä asioita. Olimme varustautuneet ihan kunnolla. Kaksi häkkiä (Freia omassa ja Tulp & Vaala yhdessä), sateenpitävä kangas häkkien päälle, sateenvarjot, kaljakärryt häkkien roudaamiseen jne. Ja helppoa se sitten olikin saada kaikki kasaan.

Olin kohtuullisen tyytyväinen kaikkiin piskeihin. Tuloksissa tuli miinusta mm. siitä, että kaksi nuorinta oli hyvinkin tankkeja. Tulhu hieman, ja Vaala vähän enemmän kuin hieman. Freia sitten onneksi oli nätti solakka veteraani ettei jäänyt ehkä tuomarillekaan mielikuvaa, että toi se syöttää koiransa läskeiksi… Eihän hän sitä tiedä että toinen tankeista ei edes asu luonani. :D
Vaalalla edelleen tosiaan laihari käynnissä, mutta aina se jostain keksii jotain ”hei löysin tuolta kaapista kolmen kilon raksusäkin ja söin kolmasosan 8D”… Leikkauksen jälkeen tuo lihominen on ihan karannut käsistä muutenkin.
Näyttelyn lopuksi vielä talutin kaikki kolme takaisin autolle. Oli ihan ”like a boss”-olo, kun tytöt olivat niin nätisti. Kaikki energiat purettu häkissä rääkymiseen (no ei ne oikeesti ihan kamalan paljon rääkyneet. Etenkään Freia!) ja näyttelytreenaamiseen & kehässä pyörimiseen.

No joo. Minulla ei tällä kertaa ole minkäänlaisia kuvia itselläni, mutta Jin Kaakisen aka ”Ansun” kuvagalleriasta löytyy jokaisesta tytöstä jotain:
http://ansun.kuvat.fi/kuvat/DogShows/SSKY+Speciality+12th+July+2015/
Olen käynyt kommentoimassa tyttöjen nimet kuviin. Eli ainoaksi tehtäväksi katsojalle jää tunnistaa buhundit sieltä. ;)

Arvostelut sitten tässä. Tuomari oli Marianne Holmli Norjasta.

Freia (VET):
Nice head & expression. Nice ears & pigmentation. Nice topline. Could have better curl on tail and shorter loin. Excellent angulation. The paws are a bit flat. Excellent temperament. Excellent color for the age.
ERI/2

Fawn (AVO):
Not in her best show condition, a bit heavy. Nice head & expression. Ears could be smaller. Also the eyeopening could be smaller. Could have better curl in tail. Ok bone but paws could be stronger. Nice movement. Excellent black colour. Nice temperament. Would like to see her in better show condition.
H

Alma (NUO):
On the bigger side. I could hope more feminine head. Excellent pigmentation. Nice ears, topline, tail. Could be shorter in loin. Excellent angulation behind, upper-arm should be more angulated. Would like to see her in full coat & little bit lighter condition.
EH/2

Miksi meillä ei syödä luita

Luin tuossa jokin aika sitten jonkun barffipostauksen missä perusteltiin luitten käyttöä koiran ruokavaliossa. Ylläripylläri nauroin partaani pariin otteeseen artikkelia lukiessani.
Meillä syödään pelkkää raakaa lihaa. Ei luita, ei rustoja, ei edes valmisraakaruokamössöjä joissa on luut mukana. Eikä kasviksia.

Kun joitakin kuukausia sitten aloin ottaa selvää raakaruokinnasta, olin jo valmiiksi hieman luuvastainen. Aluksi mietin pärjäisimmekö jos koirat söisivät pelkkää rustoa, eikä luuta ollenkaan. Sitten tajusin ettei koira tarvitse luita lainkaan ja rustotkin ovat vain tyhjää mahantäytettä. Elämäni ei ehkä helpottunut kun en voinut käyttää valmiita raakaruokintamalleja joita löytyy netistä sadoittain, mutta minua helpotti tieto etten joudu syöttämään niitä luita.
Olen kuullut liikaa kauhutarinoita luita syövistä koirista. Teräviä siruja jotka puhkovat milloin mitäkin seinämiä, leikkauksia kun se luumassa ei kuljekaan läpi ruuansulatuksen, kovia luukakkoja jotka tekevät haavoja suoleen. Monet koirat syövät barffia hyvällä menestyksellä ja ilman ongelmia, mutta minä en halunnut altistaa koiriani kaikelle tuolle. Kovasti näitä selitellään sillä, että luuta on ollut liikaa ja ruokinta väärin toteutettu, mutta entäs ne tapaukset jotka ovat käyneet pitkän linjan barffaajille, jotka ovat ihan varmasti tienneet mitä tekevät? Jopa monet eläinlääkärit varoittelevat luusta, hehän ne luunsyönnin takia vahingoittuneet koirat joutuvat leikkaamaan ja hoitamaan.

Mutta miten meillä sitten hoidetaan kaikki mineraalit ja kalkki joita luusta saa?
No totuushan on, että ei siitä luusta saa juuri mitään, paitsi kalsiumia. Ensinnäkään se luu ei imeydy, siitä ei imeydy edes puolet. Joten ne vähät mineraalit mitä luu sisältää ovat aika hyödyttömiä koska niistä imeytyy vielä vähemmän.
Eli luu pitäisi antaa luujauheena, jos haluaa luusta täyden hyödyn irti. Se imeytyy jo hieman paremmin (imeytyvyys n. 40%) kuin se karkea rouhe mitä koira nielee kokonaista luuta rouskuttaessaan. Toisaalta sitten tulee ongelma siinä, että se määrä luuta mitä yleensä koirille annetaan, sisältää aivan liikaa kalsiumia. Huomioitavaa tässä on sekin, että kalsium huonontaa monien muiden mineraalien ja vitamiinien imeytymistä.

Oikeamman määrän kalsiumia saan kun isken kuppiin pari ruokalusikallista kananmunakuorijauhetta (jauhetta, koska imeytyy paremmin). Ja sen luun sisältämän määrän mineraaleja nyt saa sitten melkein mistä vaan. Itse annan ruuan päälle mineraalijauhetta (jossa on puolessa ruokalusikallisessa enemmän mineraaleja kuin yhdessä luussa) ja sen mitä se tai liha ei sisällä / jää niistä vajaaksi, annetaan muina jauheina tai tabletteina tai vaikka liuoksina.

Yksi väite luitten puolesta on myös tuo mielenkiintoinen ”ruokavalion laimentaminen”. Mitä? Tämä teoria siis sanoo, että koira saa lihasta _liikaa_  ravintoaineita. Olen laskenut nuo ravintoaineet, olen vääntänyt viikon excel-taulukkoja että saan koirilleni tasapainoisen ruokavalion. Kertaakaan en huomannut, että lihasta olisi saanut liikaa ravintoaineita. En tiedä mitä extrarasvaista possua pitää syöttää että lihasta tulee liikaa yhtään mitään? Enkä edes tiedä mitä ravintoaineita siitä lihasta pitäisi tulla liikaa.
Koirani saavat kyllä ”laimennusta” liharuokaansa, mutta se on vain extraa minun mielenterveyteni vuoksi. Ruokalusikallinen pellavansiemenrouhetta päivässä, niin siinä on kuidutkin. Kaikkien mielestä edes tuo ei ole tarpeellista. Itse en osannut päättää mielipidettäni, mutta koska rouheesta ei ole haittaa, voin sen varmuuden vuoksi ruokaan heittää (toiset antavat sitten kuituna kasvissosetta, mikä ei sekään ole huono vaihtoehto kun valitaan oikeat kasvikset. Kasvissose myös sisältää niin paljon silkkaa vettä, että sitä tulee antaa huomattavasti enemmän kuin tuo ruokalusikallinen).

Näin lopuksi haluan vielä mainita, että minulla ei ole guruja. Enkä ole ruokinnan asiantuntija. Luen tutkimuksia ja artikkeleja ja lisää tutkimuksia, ja näitten perusteella olen päätynyt tähän ruokavalioon. Jos joku haluaa syöttää 60% ruokavaliosta luita koiralleen, niin en sano mitään. Jos joku toinen haluaa syöttää raksuja, niin en sano mitään. Syötin kuitenkin lähes 10 vuotta itsekin raksuja koirilleni. En väitä tietäväni mikä sopii parhaiten kullekin koiralle. Meillä tehdään näin ja se riittää.

koiranruoka

Freian ja Vaalan tämän päivän ruoka. Lahnaa (Prisman kalatiskiltä, ruodot ja nahka poistettu ja paloina pakastettu omin tahmaisin sormin), poroa, nautaa, kalkkunaa, kananmunaa ja purkeista sopivasti vitamiineja, mineraaleja ja pellavansiemenrouhetta. Normaalisti eri lihoja on tyyliin kahta tai kolmea per päivä. Tänään pakkasesta sattui tarttumaan tämänmoisia lihoja ja niistä on annokset tehty. Huomaa myös kuivumassa olevat kananmunankuoret joista aikanaan tulee jauhetta.

En aio juuri enempää kirjoitella koirien ruokinnasta ellei se satu liittymään jotenkin meidän muuhun elämään. En ihan niin kiihkolla tähän suhtaudu että jaksaisin vaivautua tämän kummemmin. :D

Matkailua ilman koiria

Koirat ovat nyt vähän ajan sisällä olleet paljon hoidossa, kun minä olen huidellut ympäri Eurooppaa autolla. Ensi kuussa tulee vielä yksi reissu, mutta jospa sen jälkeen rauhoittuisi.

Koirien osalta ei siis ole paljoa sanottavaa. Raakaruoka toimii ja annoskokoja on pitänyt nyt hieman pienentää kun tuntuu kertyvän vararavintoa kylkiin. Ensimmäisen reissun aikana miesystävä oli onnistunut lihottamaan Vaalan kamalaksi palloksi. Viikossa siis. :D Aika tiukalla laiharilla Vaala on sen jälkeen ollut.
Jokin aika sitten käytettiin koiria uimassa. Vaala pääsi mukaan. Freian jätin kotiin koska mukana oli vieras narttu jonka kanssa Freia ei olisi välttämättä tullut toimeen. Vaalalla oli tosi mukavaa juosta rannalla vapaana, haukkua muille kun ne uivat ja kahlata vedessä. Seuraavana päivänä sitten taas ei ollutkaan niin mukavaa, kun toinen takajalka oli kipeä. Aina toisinaan isomman riehumisen jälkeen tuolla kipeytyy huonomman lonkan puoleinen takajalka. Annoin rimadyliä ja Vaala sai lepäillä sen päivän, illalla oli jo ihan normaali.

Noin muuten tosiaan minä olen reissannut. Ensin ajeltiin äidin kanssa Prahaan. Veljeni sai Prahasta töitä ja muutti sinne, joten veimme sitten vähän muuttokuormaa siihen suuntaan. Matka oli pitkä, mutta ihan mukava. Tiet olivat välillä huonossa kunnossa ja tietöitä oli via Balticalla aika pitkiä pätkiä kerrallaan. Puolan ajokulttuuri oli vähintäänkin ärsyttävä, rekat tulivat melkein päälle isomman oikeudella.
Prahassa vietimme pari päivää. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä (Kaarlensilta, astronominen kello, vanhankaupungin aukio yms.) ja minä kiersin metrolla ympäriinsä eläinkaupoissa. Mukaan tarttui pari rottaa.

praha018

Näkymää Kaarlensillalta

Praha oli todella nätti kaupunki, ja ehdottomasti voisin käydä uudestaankin. Kävin paljon myös ei-turistialueilla. Kaarlensilta ja kävelyreitti aukiolle oli toki aivan täynnä turisteja ja turistikrääsää. Samoin keskustan ostoskeskus Palladium oli selkeästi turistien suosima. Onneksi metro kulkee ja 24 tunnin lippu julkisiin oli halpa. Käytin sen kyllä hyvin hyödykseni ja ihan tuli kaupunkilaisolo kun kuljin ratikalla lyhyen matkan Dejvickán metroasemalta veljeni luo. ;) Eli julkiset olivat tarpeeksi selkeät jopa tällaisen tampion käytettäväksi!

praha1

Vähän vähemmän turistialue

Menomatkalla yövyimme Liettuassa Marijampolessa ja tulomatkalla jossainpäin Puolaa. Kiva oli päästä koko päivän ajomatkan jälkeen sänkyyn nukkumaan.

puola3

Puolan maisemaa

Ja kuinka mukavaa olikaan lopulta päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn. :)

Toinen reissu oli hieman lyhyempi. Lähdimme kotoa keskiviikko-iltana ja saavuimme takaisin kotiin perjantaiyönä. Matka kulki Kirunaan, Ruotsin Lappiin. Kävimme katsomassa australianpaimenkoirapentuja. Siellä oli 12 toinen toistaan söpömpää, ihanan pennuntuoksuista pikkuista. Tuli ihan ikävä Freian sottapyttyjä. Pennuissa oli merlejä ja merkkivärisiä pentuja ja luonnontöpöjä sekä normaalihäntäisiä. Emme tiedä vielä mikä niistä tulee Suomeen (ei siis minulle), mutta kaikki olivat kyllä tosi kivoja. Tulevalla omistajalla oli kolme ”lempparia”, ja toivottavasti joku niistä olisi Se. Kunhan ensin jonossa olleet valitsevat, tiedetään mistä kaikista saa valita.

lappi_poroja

Poroja hakkuuaukealla

Matka oli taas pitkä, mutta sen ajoi kuitenkin ihan hyvin siihen puoleen päivään mitä oli varattu. Kirunassa oli ihan kevät vasta. Lunta oli vielä vähän siellä täällä eikä puissa ollut edes lehtiä. Lämpötila oli +5 asteen paikkeilla ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Yövyimme Jukkasjärvellä jäähotellissa. Tosin lämmitetyssä mökissä, itse jäärakennuksesta oli vain hieman lumiseiniä jäljellä.

Tämäkin reissu oli hieno. Matkan varrella oli upeita maisemia, poroja, tuntureita, soita…
Voin sanoa, että lähtisin kyllä vaikka heti takaisin tännekin. Kun oltiin tuolla, alkoi tehdä mieli mennä vieläkin pohjoisemmaksi. Nälkä selvästi kasvaa syödessä.

kiruna_tunturi

Maisema Moskojärvellä

Matkailu on kivaa, mutta kuten sanoin, on aina ihanaa tulla takaisin kotiin. Omien rakkaitten buhundien luokse. Freia oli jokseenkin loukkaantunut tästä jälkimmäisestä reissusta, eikä ”puhunut” minulle aluksi ollenkaan. Katsoi vaan, että pfht joku tyhmä ihminen tuossa, kun hain sen hoidosta. Nyt ollaan sentään taas väleissä Freian kanssa. ;)

Freia & Tulhu näyttelyssä

Noniin, vähän on taas näytelty koiria kehässä pitkästä aikaa. Tulhu oli kehässä 1.5. ja Freia 10.5.

Tulhu oli hieno nätti buhund, ja tuomarikin arvosti. Minä kävin esittämässä Tulhun.
Tuomari: Paavo Mattila
ERI NUK/1 SA PN1 VSP SERT
Kaunis hyvin rakentunut narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja häntä, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

lahti15tulhu3

Tulhu kehässä © Aino Vakkilainen

lahti15tulhu2

Tulhu ja palkinnot © Aino Vakkilainen

Lisää Ainon ottamia kuvia Tulhusta (ja myös Toivosta, joka oli ROP)

Tänään sitten Freian vuoro käydä näytillä veteraaniluokassa. Käytös yhtä hienoa kuin aina. <3
Tuomari: Maija Sylgren
EH VEK/1
10-vuotias. Pitkä runko. Musta narttu. Hieman jo kuivunut kuono-osa. Pyöreähköt silmät jotka voisi olla tummemmat. Oikea purenta. 1 alaetuhammas puuttuu. Riittävä kaula. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Tilava rintakehä. Hieman kevyt raajaluusto. Ranteissa pehmeyttä. Käpälät voisi olla pehmeämmät. Hieman korkea kinner. Häntä voisi kiertyä tiukemmin. Ikäisekseen hyvä liikunta. Reipas käytös ja karvanlatu ok.

Freialta tosiaan on vuosien matkaan jäänyt yksi alaetuhampaista. Pelkäsin että koira saa vähintään hylätyn kun meillä ei ole mitään hammastodistusta, mutta ei sentään.
Freialla oli oikein hauskaa näyttelyssä. Max osti Freialle ja Vaalalle näyttelytuliaisiksi herkkuja, ja Freia sai ihan itte valita. Ankkafileet olivat kivasti irrallaan matalassa laatikossa, ja jouduin Freialle muistuttamaan, että valitessa herkkuihin ei saa koskea, kun nenä alkoi mennä jo turhan läheisiin tunnelmiin ankkafileiden kanssa. Se haisteli vähän muitakin herkkuja, mutta palasi aina ankkafileiden luo, joten kotiinviemisiksi se sai tietenkin niitä. :)

freialahti

Freia ja minä kehässä © Elina Kallio

Ja koska Vaala ei päässyt näyttelemään, niin viikolla kävimme ottamassa Vaalasta poseerauskuvia. Mielestäni saimme erittäin onnistuneet kuvat nätistä Vaalasta.

vaala01

Vaala © Aino Vakkilainen

Taas lisää Ainon ottamia kuvia. Kuvissa Vaalan lisäksi Elinan Lime-hollantilainen ja Ainon oma porokoira Sumu.

Freia 10v.

freiasynttarit

Sylikoira

 

Tänään on Freian 10v. synttärit. Hassua kuinka aika kuluu, minun ensimmäiseni on jo ”vanhempi veteraani”, joka pääsee osaan näyttelyistäkin ilmaiseksi tai huomattavalla alennuksella. Harmaitten karvojen määrä on kasvanut, mutta ikä ei näy muualla. Jalka nousee kuten ennenkin ja riehunta sujuu kuten ennenkin. :D

Kävimme syntymäpäivien kunniaksi koirapuistossa vähän leikkimässä, ja puistoilun jälkeen Freia ja Vaala saivat herkutella poronlapaa.

 

freiasynttarit3

Vaalanväistöliike

freiasynttarit4

Harmaanaama

Muutama kuva edellisiltä vuosilta vielä

freia

Syntymäpäivät 2014

IMG_3736

27.3.2009, Freia ja Firi

IMG_0851

15.3.2008 Freia ja Vaala-vauva

09

15.3.2007 Freia-prinsessa uusintana (sama ranta)

 

s2

15.3.2006, Freia-prinsessa

 

Maaliskuu 2005. Shila-emo ja pennut

Ruokinnasta terveyteen

Tammikuussa Freia alkoi aivan yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti miehen puudeleita kohtaan. Viimeinen niitti oli, kun jouduimme lähtemään päivystykseen Nellan (puudeleista vanhempi) kanssa kun Freia oli hyökännyt sen kimppuun ja tehnyt kurkkuun reiän. Reikä ei onneksi ihan ylettänyt henkitorveen asti, mutta kyllä se säikäytti. Puudelit lähtivät Maxin äidin luokse ja Freia lähti eläinlääkäriin.

Eläinlääkärissä tutkittiin koira ensin ulkoisesti. Samalla tyhjennettiin anaalit (pyysin tarkistamaan etteivät vain ole tulehtuneet tmv. mikä aiheuttaisi aggressiota) ja hännänjuuressa jo pidemmän aikaa ollut talipatti. Ulkoisesti mitään syytä ei löytynyt, joka nyt ei mikään yllätys ollut.
Sitten siirryimme ultraan. Siinä meni varmaan puoli tuntia, ja Freia vain kiltisti makasi ultrattavana. Ihana. Ultrassa sitten löytyi juuri ja juuri alkamassa oleva kohtutulehdus ja virtsarakon kaikua, joka viittasi kiteisiin. Freia sai piiiiitkän antibioottikuurin ja käskyn tuoda virtsanäyte seuraavalla viikolla.

Seuraavan viikon virtsanäytteestä löytyi yksi struviittikide. pH 7,5. Viljelyä ei antibioottikuurin takia voinut tehdä.

Noh. Tämä on lopulta sitten johtanut tähän hetkeen. En halunnut käyttää mitään eläinlääkärien ylihintaisia ja eläinten mielestä pahan makuisia liuotusruokia, joten päädyin siirtämään Freian raakaruokintaan. Huomattavasti enemmän vaivaa tästä siirtymisestä on tullut kuin jos olisin vain ostanut liuotusruokaa, mutta tulos on koiran mielestä maittavampi. Myös nesteensaanti on suurempaa kuin jos vain lisäisin kuiviin raksuihin vettä. Kiteitten kannalta nestettä olisi siis hyvä saada alas melko paljon. Virtsan pH:ta lasketaan C-vitamiinilisällä. Proteiinin määrä ruokavaliossa pidetään alhaisena, samoin magnesiumin ja fosfaattien saantia rajoitetaan hieman. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokavaliossa pääasiassa on lintujen liha ja sisäelimistä etenkin maksan määrän tulisi olla vähäinen. Myös hiilihydraattien määrän pitäisi olla alhainen, mutta raakaruokinnalla se ei ole ongelma.

Luita tai rustoja ei meillä kuulu ruokavalioon. Tämä ei liity kiteisiin, vaan muihin syihin. Ravintokuitu ja kalsium tulevat muualta.

Loisia ja yskää

Meillä jatkuu ”kerää koko sarja” ulkoloisten kanssa.

Tällä kertaa meille on jostain tullut koiratäi. Sama on myös kaveriporukan muilla koirilla, ja diagnoosin jälkeen pitikin ilmoitella ympäri kyliä, että tämmöstä täällä ja todennäköisesti myös teillä. Jotain kertoo sekin, että Exspottia ostimme 2x6kpl pakettia. Omilleni 2, Tulhulle 1, Elinalle 4, Elinan ja Roosan porukoille 2, miähelle 1. Ja vielä 2 jäi yli, mutta varmasti löytyy niillekin vielä joku ottaja. Isossa paketissa yhden annoksen hinta on kuitenkin vain hieman yli 7€, kun pikkupaketissa yksi annos on yli 10€. Ja niitä meidän koiriemme kanssa kontaktissa olleita kaverien koiria tosiaan löytyy. Kaksi kävi jo eläinlääkärillä ja hankki lääkkeet keskenään.

Onneksi tämä koiratäi ei ole mikään kamalan hankala häädettävä. Tai kamalan kallis.
Eilen illalla kaivelin Vaalan turkkia taskulampun kanssa, ja onnistuin kuin onnistuinkin löytämään tuollaisen ällötyksen. Nämä ovat siis ihan silmin havaittavissa olevia harmaita, n. millin mittaisia (netissä taisi lukea puoli milliä, mutta Vaalalla oli vähintään millinen se ötökkä) hieman punkkia muistuttavia ötököitä. Pikkuruiset minijalat, liikkuvat hitaasti.
Häätöön on useampia lääkkeitä, mutta ilmeisesti Exspot on toimivin. Frontlineähän meillä on rottien takia jatkuvasti talossa, mutta Elina jo aiemmin sitä kokeili ilman tulosta.

Tänään laitoin Exspotit niskaan molemmille piskeille. Jospa näistä ötököistä jo kohta päästäisi eroon. Koirien mielestä toimitus oli todella ällöttävä. Varmaan haisee tuo aine niin pahalta. Vaala painautui seinää vasten ja alistui kohtaloonsa, Freia meni karkuun heti kun ensimmäisen annoksen avasin. Tuli käskettäessä luokse kyllä, mutta ei todellakaan mielellään.
Eivät silti saaneet traumoja kumpikaan. :D Tuttuahan tääkin jo näille on. Viimeksi oli muistaakseni joku eri lääke, kun kirppuja häädettiin, mutta samalla tyylillä se tehtiin.

Näitten täitten lisäksi Tulhu on saanut jostain kennelyskätartunnan. Onneksi se ei ole ollut nyt x viikkoon oikeastaan kontaktissa mustieni kanssa. Manulle se yskä kuulemma on tarttunut ja Tulhun köhinä on tosi surullista kuultavaa. On kyllä ikävä tauti sekin. Freialla ja Vaalallahan kennelyskä on ollut kahdesti jo. Kohtuullisen lievä yskä molemmilla kerroilla onneksi.

Roosa kertoi kuinka naapurin koira oli ollut vapaana ja se oli tullut tietenkin Tulhua moikkaamaan. Tulhu oli asiasta innostunut, alkanut köhiä, ja Roosa oli menettänyt hermonsa vapaanaolevan koiran omistajalle. Muussa tilanteessa Tulhua olisi varmasti saanutkin moikata, Tulhu tulee hienosti toimeen muiden koirien kanssa, mutta nyt olisi kyllä kannattanut etukäteen kysyä. Ja kyllähän siinä itse kullekin voi primitiivireaktio iskeä, kun omalla ei ole kaikki hyvin. Sanoin kyllä Roosalle, että tarpeetonta siitä oli suuttua, mutta oikeasti ymmärrän kyllä.

Mätsärikuvia Tulhu & Freia

Viime viikolla, 16.4., Tulhu oli mätsärissä. Tulhu sai sinisen nauhan, ei sen kummempaa, mutta oli ihan hienosti. Elina esitti Tulhun tällä kertaa.

tulhu01

Pääkuva ennen kehää

tulhu02

Kehässä pönöttämässä

tulhu03

Ravii

Ja eilen sitten oli Freian vuoro käydä mätsärissä. Veteraanit otettiin kehään kaikki kerralla, eikä Freia tällä kertaa sijoittunut ollenkaan. Ei siis tulosta. Neiti ehti myös tylsistyä kehässä, kun veteraaneja oli monta ja Freia ihan viimeinen niistä.
Kuulemma Freialla oli ollut omat fanijoukotkin kehän laidalla. Ilmeisesti taitavaa pientä pystykorvaa oli kovin siellä kehuttu. <3 :)

IMG_2646

Vanhus pönöttää © Anni Turkia

IMG_2641

Välillä tehtiin vähän muutakin kuin seisottiin. Tässä ehkä tylsyydentappoa tuomaria odotellessa. © Anni Turkia

IMG_2671

Ravia © Anni Turkia

Freiakuvia

Freia oli treenaamassa tänään. Varsinaisia treenauskuvia ei juuri tullut, koska en yllättäen pysty ottamaan kuvia itsestäni, mutta on tässä nyt jotain

freiaikkuna

Autossa ei ole kiva olla. Freia miettii mahtuisiko ikkunasta pomppaamaan pois (se päätyi siihen, että ei mahdu)

freia_iso

Seisomiskuva

freiatreeni

Elina seuruuttaa Freiaa