Miksi meillä ei syödä luita

Luin tuossa jokin aika sitten jonkun barffipostauksen missä perusteltiin luitten käyttöä koiran ruokavaliossa. Ylläripylläri nauroin partaani pariin otteeseen artikkelia lukiessani.
Meillä syödään pelkkää raakaa lihaa. Ei luita, ei rustoja, ei edes valmisraakaruokamössöjä joissa on luut mukana. Eikä kasviksia.

Kun joitakin kuukausia sitten aloin ottaa selvää raakaruokinnasta, olin jo valmiiksi hieman luuvastainen. Aluksi mietin pärjäisimmekö jos koirat söisivät pelkkää rustoa, eikä luuta ollenkaan. Sitten tajusin ettei koira tarvitse luita lainkaan ja rustotkin ovat vain tyhjää mahantäytettä. Elämäni ei ehkä helpottunut kun en voinut käyttää valmiita raakaruokintamalleja joita löytyy netistä sadoittain, mutta minua helpotti tieto etten joudu syöttämään niitä luita.
Olen kuullut liikaa kauhutarinoita luita syövistä koirista. Teräviä siruja jotka puhkovat milloin mitäkin seinämiä, leikkauksia kun se luumassa ei kuljekaan läpi ruuansulatuksen, kovia luukakkoja jotka tekevät haavoja suoleen. Monet koirat syövät barffia hyvällä menestyksellä ja ilman ongelmia, mutta minä en halunnut altistaa koiriani kaikelle tuolle. Kovasti näitä selitellään sillä, että luuta on ollut liikaa ja ruokinta väärin toteutettu, mutta entäs ne tapaukset jotka ovat käyneet pitkän linjan barffaajille, jotka ovat ihan varmasti tienneet mitä tekevät? Jopa monet eläinlääkärit varoittelevat luusta, hehän ne luunsyönnin takia vahingoittuneet koirat joutuvat leikkaamaan ja hoitamaan.

Mutta miten meillä sitten hoidetaan kaikki mineraalit ja kalkki joita luusta saa?
No totuushan on, että ei siitä luusta saa juuri mitään, paitsi kalsiumia. Ensinnäkään se luu ei imeydy, siitä ei imeydy edes puolet. Joten ne vähät mineraalit mitä luu sisältää ovat aika hyödyttömiä koska niistä imeytyy vielä vähemmän.
Eli luu pitäisi antaa luujauheena, jos haluaa luusta täyden hyödyn irti. Se imeytyy jo hieman paremmin (imeytyvyys n. 40%) kuin se karkea rouhe mitä koira nielee kokonaista luuta rouskuttaessaan. Toisaalta sitten tulee ongelma siinä, että se määrä luuta mitä yleensä koirille annetaan, sisältää aivan liikaa kalsiumia. Huomioitavaa tässä on sekin, että kalsium huonontaa monien muiden mineraalien ja vitamiinien imeytymistä.

Oikeamman määrän kalsiumia saan kun isken kuppiin pari ruokalusikallista kananmunakuorijauhetta (jauhetta, koska imeytyy paremmin). Ja sen luun sisältämän määrän mineraaleja nyt saa sitten melkein mistä vaan. Itse annan ruuan päälle mineraalijauhetta (jossa on puolessa ruokalusikallisessa enemmän mineraaleja kuin yhdessä luussa) ja sen mitä se tai liha ei sisällä / jää niistä vajaaksi, annetaan muina jauheina tai tabletteina tai vaikka liuoksina.

Yksi väite luitten puolesta on myös tuo mielenkiintoinen ”ruokavalion laimentaminen”. Mitä? Tämä teoria siis sanoo, että koira saa lihasta _liikaa_  ravintoaineita. Olen laskenut nuo ravintoaineet, olen vääntänyt viikon excel-taulukkoja että saan koirilleni tasapainoisen ruokavalion. Kertaakaan en huomannut, että lihasta olisi saanut liikaa ravintoaineita. En tiedä mitä extrarasvaista possua pitää syöttää että lihasta tulee liikaa yhtään mitään? Enkä edes tiedä mitä ravintoaineita siitä lihasta pitäisi tulla liikaa.
Koirani saavat kyllä ”laimennusta” liharuokaansa, mutta se on vain extraa minun mielenterveyteni vuoksi. Ruokalusikallinen pellavansiemenrouhetta päivässä, niin siinä on kuidutkin. Kaikkien mielestä edes tuo ei ole tarpeellista. Itse en osannut päättää mielipidettäni, mutta koska rouheesta ei ole haittaa, voin sen varmuuden vuoksi ruokaan heittää (toiset antavat sitten kuituna kasvissosetta, mikä ei sekään ole huono vaihtoehto kun valitaan oikeat kasvikset. Kasvissose myös sisältää niin paljon silkkaa vettä, että sitä tulee antaa huomattavasti enemmän kuin tuo ruokalusikallinen).

Näin lopuksi haluan vielä mainita, että minulla ei ole guruja. Enkä ole ruokinnan asiantuntija. Luen tutkimuksia ja artikkeleja ja lisää tutkimuksia, ja näitten perusteella olen päätynyt tähän ruokavalioon. Jos joku haluaa syöttää 60% ruokavaliosta luita koiralleen, niin en sano mitään. Jos joku toinen haluaa syöttää raksuja, niin en sano mitään. Syötin kuitenkin lähes 10 vuotta itsekin raksuja koirilleni. En väitä tietäväni mikä sopii parhaiten kullekin koiralle. Meillä tehdään näin ja se riittää.

koiranruoka

Freian ja Vaalan tämän päivän ruoka. Lahnaa (Prisman kalatiskiltä, ruodot ja nahka poistettu ja paloina pakastettu omin tahmaisin sormin), poroa, nautaa, kalkkunaa, kananmunaa ja purkeista sopivasti vitamiineja, mineraaleja ja pellavansiemenrouhetta. Normaalisti eri lihoja on tyyliin kahta tai kolmea per päivä. Tänään pakkasesta sattui tarttumaan tämänmoisia lihoja ja niistä on annokset tehty. Huomaa myös kuivumassa olevat kananmunankuoret joista aikanaan tulee jauhetta.

En aio juuri enempää kirjoitella koirien ruokinnasta ellei se satu liittymään jotenkin meidän muuhun elämään. En ihan niin kiihkolla tähän suhtaudu että jaksaisin vaivautua tämän kummemmin. :D

Matkailua ilman koiria

Koirat ovat nyt vähän ajan sisällä olleet paljon hoidossa, kun minä olen huidellut ympäri Eurooppaa autolla. Ensi kuussa tulee vielä yksi reissu, mutta jospa sen jälkeen rauhoittuisi.

Koirien osalta ei siis ole paljoa sanottavaa. Raakaruoka toimii ja annoskokoja on pitänyt nyt hieman pienentää kun tuntuu kertyvän vararavintoa kylkiin. Ensimmäisen reissun aikana miesystävä oli onnistunut lihottamaan Vaalan kamalaksi palloksi. Viikossa siis. :D Aika tiukalla laiharilla Vaala on sen jälkeen ollut.
Jokin aika sitten käytettiin koiria uimassa. Vaala pääsi mukaan. Freian jätin kotiin koska mukana oli vieras narttu jonka kanssa Freia ei olisi välttämättä tullut toimeen. Vaalalla oli tosi mukavaa juosta rannalla vapaana, haukkua muille kun ne uivat ja kahlata vedessä. Seuraavana päivänä sitten taas ei ollutkaan niin mukavaa, kun toinen takajalka oli kipeä. Aina toisinaan isomman riehumisen jälkeen tuolla kipeytyy huonomman lonkan puoleinen takajalka. Annoin rimadyliä ja Vaala sai lepäillä sen päivän, illalla oli jo ihan normaali.

Noin muuten tosiaan minä olen reissannut. Ensin ajeltiin äidin kanssa Prahaan. Veljeni sai Prahasta töitä ja muutti sinne, joten veimme sitten vähän muuttokuormaa siihen suuntaan. Matka oli pitkä, mutta ihan mukava. Tiet olivat välillä huonossa kunnossa ja tietöitä oli via Balticalla aika pitkiä pätkiä kerrallaan. Puolan ajokulttuuri oli vähintäänkin ärsyttävä, rekat tulivat melkein päälle isomman oikeudella.
Prahassa vietimme pari päivää. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä (Kaarlensilta, astronominen kello, vanhankaupungin aukio yms.) ja minä kiersin metrolla ympäriinsä eläinkaupoissa. Mukaan tarttui pari rottaa.

praha018

Näkymää Kaarlensillalta

Praha oli todella nätti kaupunki, ja ehdottomasti voisin käydä uudestaankin. Kävin paljon myös ei-turistialueilla. Kaarlensilta ja kävelyreitti aukiolle oli toki aivan täynnä turisteja ja turistikrääsää. Samoin keskustan ostoskeskus Palladium oli selkeästi turistien suosima. Onneksi metro kulkee ja 24 tunnin lippu julkisiin oli halpa. Käytin sen kyllä hyvin hyödykseni ja ihan tuli kaupunkilaisolo kun kuljin ratikalla lyhyen matkan Dejvickán metroasemalta veljeni luo. ;) Eli julkiset olivat tarpeeksi selkeät jopa tällaisen tampion käytettäväksi!

praha1

Vähän vähemmän turistialue

Menomatkalla yövyimme Liettuassa Marijampolessa ja tulomatkalla jossainpäin Puolaa. Kiva oli päästä koko päivän ajomatkan jälkeen sänkyyn nukkumaan.

puola3

Puolan maisemaa

Ja kuinka mukavaa olikaan lopulta päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn. :)

Toinen reissu oli hieman lyhyempi. Lähdimme kotoa keskiviikko-iltana ja saavuimme takaisin kotiin perjantaiyönä. Matka kulki Kirunaan, Ruotsin Lappiin. Kävimme katsomassa australianpaimenkoirapentuja. Siellä oli 12 toinen toistaan söpömpää, ihanan pennuntuoksuista pikkuista. Tuli ihan ikävä Freian sottapyttyjä. Pennuissa oli merlejä ja merkkivärisiä pentuja ja luonnontöpöjä sekä normaalihäntäisiä. Emme tiedä vielä mikä niistä tulee Suomeen (ei siis minulle), mutta kaikki olivat kyllä tosi kivoja. Tulevalla omistajalla oli kolme ”lempparia”, ja toivottavasti joku niistä olisi Se. Kunhan ensin jonossa olleet valitsevat, tiedetään mistä kaikista saa valita.

lappi_poroja

Poroja hakkuuaukealla

Matka oli taas pitkä, mutta sen ajoi kuitenkin ihan hyvin siihen puoleen päivään mitä oli varattu. Kirunassa oli ihan kevät vasta. Lunta oli vielä vähän siellä täällä eikä puissa ollut edes lehtiä. Lämpötila oli +5 asteen paikkeilla ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Yövyimme Jukkasjärvellä jäähotellissa. Tosin lämmitetyssä mökissä, itse jäärakennuksesta oli vain hieman lumiseiniä jäljellä.

Tämäkin reissu oli hieno. Matkan varrella oli upeita maisemia, poroja, tuntureita, soita…
Voin sanoa, että lähtisin kyllä vaikka heti takaisin tännekin. Kun oltiin tuolla, alkoi tehdä mieli mennä vieläkin pohjoisemmaksi. Nälkä selvästi kasvaa syödessä.

kiruna_tunturi

Maisema Moskojärvellä

Matkailu on kivaa, mutta kuten sanoin, on aina ihanaa tulla takaisin kotiin. Omien rakkaitten buhundien luokse. Freia oli jokseenkin loukkaantunut tästä jälkimmäisestä reissusta, eikä ”puhunut” minulle aluksi ollenkaan. Katsoi vaan, että pfht joku tyhmä ihminen tuossa, kun hain sen hoidosta. Nyt ollaan sentään taas väleissä Freian kanssa. ;)