Pennut 2 viikkoa

Viikossa on tapahtunut paljon. Kaikki pennut kävelevät jo (ei hyvin, mutta kävelevät kumminkin), kaikilla on silmät auki, kaikki osaavat imemisen lisäksi nuolla, kakkonen yritti jyrsiä sormeani hampaattomalla suullaan, pennut yrittävät melkein välillä jopa leikkiä ja ensimmäisen kunnollisen hännänheilutuksen näin juuri tänään päivällä… Luonteet alkavat kehittyä selkeämmiksi, mutta odotan vasta tästä viikosta varsinaista luonteitten kehittymisviikkoa.

1. ”Hircine”

1Reipas ja ahne. Edelleen hyvin hiljainen eikä turhaan valita. Tahtoa ja itsevarmuutta väittäisin pennusta löytyvän, mutta yleisesti ottaen tämä poika on hyvin ”leppoisa” ja rauhallinen.

2. ”Malacath”

13702353_10207692644217002_1129013426_oPoseerauskuva epäonnistui (koska eräs ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan), joten tässä sitten kuva tämän päivän kynsienleikkuusta. Motoriset taidot ovat kehittyneet nopeammin kuin sisaruksilla. Tää kävelee, ”jyrsii” sormia jne. Rauhoittuu nätisti syliin ainakin toistaiseksi, mutta tästä saattaa kyllä tulla yksi piru pennuksi. :)

3. ”Azura”

3Käyttää äänirepertuaariaan laajasti, jos jokin on huonosti. esim. ”MÄH MÄH MÄH MÄH”, kun ei saa imeskellä muita pentuja. Jos jostain pennusta tulee emonsa kaltainen draamailija, se on tämä.

4. ”Peryite”

4Tää poika on edelleen vähän mysteeri. Hyvin keskiverto pentu, jossa ei tunnu olevan mitään yhtä selkeästi erotettavaa luonteenpiirrettä. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

5. ”Sanguine”

5Tämä poika avasi silmänsä päivää ennen muita. Pieni filosofi, joka tykkää hirveästi kun sitä rapsuttaa tai sylittelee. Semmonen pieni kultamurumussukkatuitui. Varmaan tekee pahuuksia aina kun en katso pentulaatikkoon…

6. ”Vaermina”

6Hyvin paljon kuten yllä oleva veljensä Sanguine, mutta harkitsee vähemmän, toimii enemmän. Nukahtaa syliin maailman suloisimmaksi mustaksi palloksi.

7. ”Nocturnal”

7Tämän tyttösen tassut alkavat pikkuhiljaa suoristua nyt kun pennut ovat alkaneet pääosin liikkua kävelemällä ja vierimällä (koska kaatuvat koko ajan). Turhautuu helposti ja ilmoittaa sen ääneen. Tykkää syödä.

8. ”Boethiah”

8Älä anna supersuloisen ulkonäön pettää. Tämä pentueen painavin pentu on edelleen pitänyt sen ”Justiina”-asenteen. Viikon päästä tämä on varmaan hampaat edellä joka paikassa.

Pennut 1vk

Tänään pennut täyttivät viikon! Pienet ovat kasvaneet kovasti, ja painojakin on jo tuplattu parin pennun kohdalla. Viikkopäivän kunniaksi Tulhu päästi myös Vaalan hieman haistelemaan pentuja pentulaatikkoon.

palleronpentuVaala yhtä kauhuissaan kuin aina eläinvauvoja nähdessään. Sitä kiinnostaisi pennut jo kovasti (aiemmin ei juuri yhtään), mutta Tulhu ei ole tähän mennessä päästänyt Vaalaa tekemään tuttavuutta pieniin. Edelleen Tulhu oli hieman epävarma siitä, että voiko se päästää Vaalan laatikkoon pentujen kanssa, joten pitkään en antanut Vaalan olla.

Sitten ne pennut.

 

1, uros

1Iso poika, joka ei turhaan märise tai ärsyynny. Tumma maski ja voimakas varjostus.

2, uros

2Omatahtoinen, mutta helposti hermostuva iso poika. Kaikkimullehetinyt. Eilen kokeili jo seisomista ja kävelemistä, paino oli hetkittäin kaikilla jaloilla!

3, narttu

3Supersievän värinen punainen tyttö (kuvassa ei tietenkään väri näy…). Tykkää nukkua Tulhun kainalossa tai jalkojen päällä. Pieni mammantyttö. :)

4, uros

4Tästä pojasta ei ole paljoa sanottavaa. Ei märise mitenkään erityisen paljon tai muutenkaan pidä kovasti ääntä itsestään.

5, uros

5Söötti poika. Tämäkin jää pentueessa vähän noitten ”kovaäänisten” jalkoihin. Pentuturkki on hauska karhunmusta, mutta muuttunee kunnolla mustaksi pojan kasvaessa.

6, narttu

6Pieni reipas tyttö, joka tuplasi säälittävän syntymäpainonsa jo pari päivää sitten. Osaa pitää ääntä itsestään jos ärsyttää.

7, narttu

7Meidän pieni vammakoipi. Tassut eivät ole vielä suoristuneet, mutta kunhan pienet opettelevat kävelemään, pitäisi alkaa edistystä tapahtua. Rapsuteltavan suloinen ja sievä. Nukuskelee mielellään yksinkin.

8, narttu

8Se pentueen ”Justiina”. Painavin pentu, joka hakee oman paikkansa tissiltä vaikka väkisin. Ilmoittaa kovaan ääneen kun jokin ärsyttää (esim. sylissä oleminen tai mamma joka putsaa).

Ensimmäiset pentukuvat

tulhunpennutPentujen syntymäpäivä: 4.7.2016

 

1. 19:03

skp: uros
väri: soopeli
paino: 210g
muuta: Ei takakannuksia.

1

2. 19:43

skp: uros
väri: musta
paino: 260g
muuta: Se äänekäs, helposti hermostuva paksukainen. Se, joka löytyy jokaisesta pentueesta…

2

3. 20:48

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 201g
muuta: Reipas nätti punasävyinen tyttö

3

4. 21:00

skp: uros
väri: soopeli
paino: 222g
muuta: ”Oho, sillä on kaulus”. Maski varmaan lähtee lähes kokonaan kun aikuistuu.

4

5. 21:32

skp: uros
väri: musta
paino: 226g
muuta: Tällä onkin vaan puolikas kaulus. Aww.

5

6. 23:07

skp: narttu
väri: musta
paino: 166g
muuta: Pieni tirppa. Hieman tokkurassa syntymisestä, mutta reipastui nopeasti. Supersöötti valkoinen miniläntti niskan sivussa. <3

6

7. 01:28

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 213g
muuta: ”Tulhu, voisitko synnyttää jo sen vikan!” Takatassut hieman vääntyneet kummallisesti, mutta tassut ja jalat toimii hyvin. Seurataan asiaa. Söpö viiru kuonossa.

7

8. 01:40

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 229g
muuta: ”Hetkinen… Kahdeksas pentu!?” Ei takakannuksia. Vähän isompi viiru naamassa. Piiitkät sukat etujaloissa.

8

Tiineysviikko 8

tulhu56vrk56vrk

 

Pennut bilettävät mahassa kovasti. Pentulaatikko on kasassa, paikat siivottu, viimeisiä pentulaatikkotarvikkeita ja vielä yksi iso säkillinen ruokaa ostettu, Freia hoidossa.
Pennut ovat siis tervetulleita ja valmiita maailmaan aivan milloin tahansa tästä hetkestä eteenpäin. Itse olen veikannut, että Tulhu synnyttää ennen laskettua aikaa. Saa nähä.

Vielä uupuu tuo pentulaatikkolivestream, jonka kanssa ajattelin tapella tänään.

13555485_10208710958425833_1362778249_oVaala halusi testata pentulaatikkoa (ja ai kauhee mitkä torakynnet o.o)

55vrk, tiineysröntgen

tulhu

Nohevampi sieltä laskeekin jo, jotta 7 buhundpienokaista olisi luvassa.

Tänään käytiin tosiaan klinikalla hakemassa toinen herpesrokotus ja samalla kurkattiin vähän miltä tuolla sisuksissa näyttää. Tuomioksi tuli, että tasakokoisia, luustoltaan normaalisti kehittyneitä pentuja 7 kipaletta.

Huomenna taas tiineyskuva. Oikeasti piti tämä röntgenkuva laittaa samalla sitten huomenna, mutta en malttanut odottaa.

Tiineyskuvia

Kaksi tiineyskuvaa lisää! Eli viime viikko ja tämä viikko.

13479663_10207458553484880_1804742544_n

Ulkona satoi, joten tänään otettiin sisäkuva. 6 viikkoa eli 42 vuorokautta.

 

 

tulhu49vrk

7 viikkoa (49vrk), maha on räjähtänyt käsiin. ”HJÄLP”, sanoo Tulhu.

 

 

tiineon

Vertailun vuoksi Freian tiineysmasu vuodelta 2007. Viikkoja 7, pentuja 5.

Tiineyttä

En olekaan tänne blogiin päivitellyt mitään sitten astutusreissun. Facebookissa olen kirjoitellut enemmän päivityksiä.

tulhuNoin lyhyesti sanottuna astutusreissu meni hyvin. Olimme ajoissa joten kahtena ensimmäisenä päivänä astutus ei onnistunut. Lähdimme sitten päiväksi ajelemaan, kävimme Trollheimenin kansallispuistossa reilun kilometrin korkeudessa ja sellaista. Sen yhden välipäivän jälkeen sitten uudestaan toiveikkaana uroksen luo, ja astutus onnistui. Seuraavana päivänä vielä uudestaan ja kotia kohti. Matkalla teimme kävimme lyhyen kävelyreitin lähellä Liernen kansallispuistoa. Reitti vei Konnovatnet-nimiselle järvelle. Reitti alkoi jyrkällä n. 100m nousulla, ja matkan varrella oli monenlaista maastoa.

Sieltä sitten ajelimme mm. Blåfjella Skjækerfjella -nimisen kansallispuiston liepeillä. Olimme tarkoituksella valinneet maisemareitin, eli emme menneet astutuksen jälkeen suoraan takaisin Ruotsiin, vaan jatkoimme Norjassa kohti pohjoista ja sitten vasta Ruotsin läpi. Kilometrejäkään ei tullut montaa ylimääräistä. Ainoa huono puoli oli yön aikana tietä ylittävät eläimet. Näimme n. miljoona metsäjänistä, poroja ja useita erilaisia kanalintuja. Ja lunta.
Täällä kotona oli ollut kunnon lämpöaalto viikon aikana, ja jostain syystä oli kovin kummallista kun tulimme kotiin takeissa, huppareissa, kevyesti topatuissa housuissa ja villasukissa… Mutta kun me tultiin kylmältä alueelta!

Reissun jälkeen jäimme odottelemaan. Pikkuhiljaa tiineyden merkkejä on alkanut ilmestyä. Ensin pieniä merkkejä, joista ei voinut tietää ovatko ne ehkä pelkkää mielikuvitusta tai vasta loppunutta juoksua. Sitten tuli aamupahoinvointi. Tulhun vatsan alue alkoi hieman turvottaa. Nisät kasvoivat ja muuttuivat pinkeiksi.

Nyt ollaan jo varmoja, että jos se ei ole tiine, niin se on ainakin erittäin pahasti valeraskaana. Ultraamista mietin, mutta eipä tuo niin tärkeä asia ole. Etenkään sen jälkeen kun katselin hintoja ja selvisi, että tiineysröntgen on ihan saman hintainen tai vain kympin-kaksi kalliimpi. Että jos haluan johonkin viedä, niin eiköhän se ole mieluummin röntgen. En tosin vielä päätynyt mihinkään senkään osalta.
Herpesrokotus käytiin ottamassa samalla kun haimme viimeisen ekinokokkoosilääkkeen. Klinikalla kerrottiin, että herpesrokotetta ei enää saa tänä vuonna lisää, mutta että heillä on juuri sen verran että voivat luvata meille ne kaksi tarvittavaa rokotetta. Siellä se meidän rokote korvamerkittynä odottelee kuukauden viimeistä viikkoa. :)

Laskettu aika on tosiaan ensi kuun alkupuolella. Siinä 6. päivän paikkeilla muistaakseni. Tämä tarkoittaa, että laskettuun aikaan on enää neljä viikkoa!
Tilasin eilen tarvikkeet pentupantoihin, jotka meinasin tehdä kokonaan itse. Ihanan herkullisia, kirkkaita värejä on tulossa, väriyhteensopivine pikalukkoineen tietenkin. Edellinen erittäin hyvä pentulaatikkoni on kadonnut, joten uusi sellainen on tehtävä.
Sain lainaan myös toimivan webkameran, joten voin uusia lähes yhdeksän vuoden takaisen pentulaatikkokameran!

Huomenna on taas tiineyden kehityksen kuvauspäivä. Katsotaan josko muistaisin huomenna laittaa blogiin kaikkien kolmen viikon kuvat samalla. Kaksi edellistä viikkoa on tosiaan jo kuvattu.

tulhuniko

(niin ja ps. Niko oli vielä ihanampi kuin kuvittelin <3)

Hoitotulppa

Maanantaina kaappasin Tulhun pikalaiharihoitoon tänne meille. Se on. Läski.

Joku jo Lemmikkipalstoilla loukkaantui sijoituskodin puolesta kun kehtaankin nettiin kirjoittaa tämmöistä ja haukkua sijoituskotia (kirjoitin että sijoituskodissa on ollut laiharilla mutta ei näy tuloksia ja koira on lihava). Tarkoitus ei kuitenkaan ole sijoituskotia haukkua. Koira on läski ja siitä on puhuttukin. Siellä Tulhun mummin luona koira on vain tainnut saada vähän ylimääräistä sapuskaa. :D Lihavuus ei vaikuta siihen onko koti muuten hyvä!

Freia meni Vukin omistajalle tuohon kilometrin päähän. Se ei olisi Tulhua hyväksynyt kämppäänsä, joten sai lähteä evakkoon siksi aikaa.

Tässä vähän Tulhun fiiliksiä:

13059497_10208230787021848_1955233097_n13106052_10208230736020573_1824974916_o13115775_10208245233382998_1704390241_nKivoja leluja siis löytyy (lemppareina rotta, possu ja raatolelu), rapsutuksia on saanut ja Sedän kanssa on päässyt purtsille juoksu-/kävelylenkeille. Ja koirapuistossakin käytiin toissayönä leikkimässä Freian ja Vukin kanssa.
Muutenkin Tulhu on kyllä ollut mukavan vaivaton koira. Sijoituskotihan asuu kerrostalossa, niin Tulhu osaa olla hiljaa täälläkin. Vaalan mielestä oli aluksi vähän tyhmää kun tommonen tuli tänne, mutta eilen aamulla ne jo nukkuivat muutamankymmenen sentin päässä toisistaan sängyssä, molemmat ihan levällään. Nella-puudelilla on varmaan suurin ongelma kun sen mielestä Tulhu on ärsyttävä kakara, sietäisi turpaansa saada… Nellakin kyllä hyväksyy Tulhun niin kauan kun puudelirouva vaan saa nukkua rauhassa. Tulhukaan ei juuri mene häiriköimään muita koiria, enemmän se häiriköi meitä ihmisiä että nyt pitäis leikkiä ota possu.
Maanantaina ja eilen ollaan myös vähän naksuteltu Tulhun kanssa, kun sillä tuntuu välillä olevan niin paljon energiaa. Sivulletuloja ja takajalkojen laittamista laatikon päälle, kun niitä kuulemma pitäisi harjoitella.

Maanantaina ja tiistaina tosiaan haettiin ekinokokkoositabut. Käytetään 28 päivän sääntöä niin ei tarvitse Ruotsissa miettiä, että mistä haetaan ekinokokkoosilääkkeet ja milloin. Nyt sitten lauantaina veljeni tuo Joensuusta vähän rinkkaa, makuupussia sun muuta vaelluskamaa samalla kun kulkee itse Helsinkiin. Sunnuntaina ajellaan Turkuun yöksi ja maanantaiaamuna lähtee laiva. Illalla / yöllä ajetaan mahdollisimman pitkälle Ruotsissa, nukutaan jossain matkan varrella ja tiistaina käydään ekan kerran uroksen luona katsomassa ollaanko heti oikeassa ajassa. Itse jo stressaan että mitä jos parhaat päivät onkin jo ennen sitä. Tosin jos nyt sellainen tilanne tulee, että koira alkaa näyttää merkkejä, niin eikun vaan lähdetään samantien ajamaan pohjoisen kautta ja perutaan laiva. Mutta Tulhu saa kyllä luvan odottaa.
Sijoituskoti vielä tahtoo Tulhun lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kotiin, niin en halua ilmoittaa että ”sori, lähtö tuli nyt, heippa”. :D

Freia ja Vaala jäävät ”isin” kanssa tänne omaan kotiinsa sitten.

Lähtö tuli

Tai ei ihan vielä, mutta 2.5. otamme sitten suunnaksi Norjan. Tulhu aloitti juoksunsa juuri pari viikkoa ennen kuin olisin toivonut, joten tämän päivän olen järkkäillyt lähtöä kuntoon. Nyt on varattu laivat, varattu ekinokokkoosilääkitysajat, lähetelty ainakin 200 sähköpostiviestiä, selvitelty ainakin suurin osa tärkeimmistä mukaan lähtevistä asioista jne. Ollaan ehditty myös käydä porukalla koirapuistossa viettämässä päivää ja ilman koiria ostamassa kaikenlaista tarpeellista matkaa varten (esim. autoon uudet öljyt).

Päätimme pitää samalla pienen vaellusloman Trollheimenin kansallispuistossa. Ensin käydään astuttamassa koira Trondheimissä, ja sitten vietetään pari päivää kansallispuiston maisemia katsellen. Mukaan on siis pitänyt selvitellä rinkkaa, telttaa, makuupusseja sun muuta tarpeellista. Mukaan lähtevät Tulhun lisäksi australianpaimenkoirat Vuk ja Narri.
Kotimatkaa en ole kyllä vielä varannut. Saa nähdä jäädäänkö sinne pysyvästi. ;)

Ja liitteeksi pari omistajan ottamaa kuvaa Tulhun ihanasta sulhosta

nico4 nico3 nico2 nico1