Mennyt vuosi

IMG_2039Blogin päivittely jäi tuossa jossain vaiheessa vuotta, kun alkoi tuntua ettei ole inspiraatiota tai ehtimistä. Jotta jospa nyt päivitellään vähän mitä tänä vuonna on tapahtunut.

Ensin Freia ja Vaala

IMG_9455

Vaala & Freia

Freia on tänä vuonna 12, nyt loppuvuodesta lähenee jo 13. Sen kanssa käytiin vuoden aikana parissa näyttelyssä sekä buhundien Open Showssa.
VSP-vet, ROP-vet, va-SERT sekä yksi EH.
Rallyn treenaaminen on kesällä lopetettu kun huomasin ettei Freia oikein kävele soralla normaalisti. Syksyllä katselin että polvi lonksuu. Lisäksi on ollut jumissa ja välillä kipuinen.
Polvet tutkittiin virallisesti, 0/0. Kävimme myös jäsenkorjaajalla, joka totesi koiran lantion olevan vinossa (se on nyt suoristettu), mutta muuten ei mitään erityistä vikaa löytynyt. Muutaman kerran on käyty myös hierojalla.
Että kai se vaan alkaa olla vanha. Niin ja kaihista huolimatta näkee edelleen ihan ok.

IMG_6301
Mana & Freia SSKY:n erikoisnäyttelyssä

Vaala täytti tänä vuonna 10. Ei ole lainkaan ikäisensä oloinen. Aina yhtä iloisesti sekaisin…
Näyttelyissä ei käyty muualla kuin epävirallisesti Open Showssa, jossa Vaala osallistui myös kasvattajaluokkaani. Ensi vuonna käydään sitten pari kertaa jos löydetään sopivia näyttelyitä kun tuli tuo kymppi täyteen. Sopiva näyttely tarkoittaa sitä, että +10v. koiran ilmomaksu on max. 10€ ja näyttely on jossain lähellä / ollaan muutenkin menossa.
Open Showssa Vaala pääsi kokeilemaan myös Noseworkin alkeita, ja kuten arvelin, tykkäsi siitä. Nyt on kotonakin purkit.
Noin muuten ei mitään kummempaa Vaalan osalta.

Sitten Tulhu ja viime vuoden pennut 

Tulhu: Kävi silmätarkissa (joulukuu -17, silmät OK) ja Buhundyhdistyksen Open Showssa. On laihtunut!

Pennut aakkosjärjestyksessä:

Azura ”Saaga”: Kävi pyörimässä Alavuden Miljoonakoiranäyttelyn kehässä EH:n arvoisesti. Samalla oli meillä pari päivää hoidossa, ja oli oikein ihanan helppo ja vaivaton nuori buhund. Kävi myös Buhundyhdistyksen Open Showssa.
Saaga harrastaa omatoimista haukkumista ja agilitya. Aksa loppuu ensi vuoteen, toivottavasti myös se haukkuharrastus.

Boethiah ”Boe”: Käynyt kolmessa näyttelyssä, joista 2xEH ja 1xSERT. Lisäksi kävi luustokuvauksissa syksyllä, joista hienosti lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.
Boella on vuoden aikana ollut ontumista, jonka takia se on käynyt usempaan otteeseen eläinlääkärillä. Syksyllä löytyi nuljuluun murtuma, joka nyt pikkuhiljaa alkaa olla ok ja Boe saa taas treenata agilitya. Lisäksi Boe keksi olevansa hurja vahtikoira jonka tulee puolustaa kotia ja isänmaata, mutta sekin alkaa jo tasoittua.
Tapasimme Boen Alavuden Miljoonakoiranäyttelyssä.

Hircine ”Rollo”: Rollolla löytyi tosiaan vaikea, leikkausta vaativa kaihi molemmista silmistä, jonka takia se on ollut pitkään sairaslomalla ja useammassa leikkauksessa. Toiseen silmään ei näkö palaudu täydellisesti koskaan, mutta muuten ollaan jo voiton puolella. Kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat ovat estäneet näyttelyt, mutta Open Showssa Rollo kävi pyörähtämässä. Josko ensi vuonna sitten näyttelyihin kun silmätippakuuri on ohi! Rollo myös treenaa aksaa.
Rolloa on tavattu aina välillä vuoden mittaan.

Malacath ”Mana”: Manalla on ollut hieno näyttelyvuosi. Voitte tätänykyä kirjoittaa Hänen korkeutensa nimen ”EE JMVA PMJV-17 JV-17 HeJW-17 Malacath”. Suomesta sertejä on nyt 5 ja tosiaan Viroon lähdettiin ihan vaan koska why not. Vuoden viimeinen näyttelyviikonloppu messarissa toi sitten kolme voittajatitteliä. Lisäksi Mana on metsästänyt kotonaan sekä lintuja että hiiriä pihalta, tehnyt jälkijuttuja ja tuhonnut kaikenlaista. Loppuvuodesta Manalta irtosi kynsi, joka vielä tulehtui. Eläinlääkärissä saatiin kuitenkin sellaiset antibiootit että ei tarvitse jättää messaria väliin, ja Mana oli erittäin hieno potilas. Mana treenailee myös rallya.
Ensi vuoden tavoitteina Manalla on ainakin Suomen muotovalion arvo ja 2019 Mana lähtee Cruftsiin.
Manan elämästä voi lueskella myös blogista: https://wonderfuldogs.wordpress.com

Nocturnal ”Neva”: Neva osallistui Open Showhun ja kuulemma hyvin menee tytön kanssa. Edelleen on pentueen arin, mutta ei kuitenkaan mikään kamala arkajalka. Esim. Open Showssa ei ollut ongelmia minkään kanssa. :) Puhuimme että Nevakin voisi tulla vuoden alussa terveystarkkeihin, kun meillä on useampi tarkattava koira samaan aikaan.

Peryite ”Tedi”: Tedilläkään ei ole ollut mitään spesiaalia putkessa tänä vuonna. Autojen jahtaamisen kanssa on saanut tehdä jonkin verran töitä ja pariin otteeseen, mutta nyt puhutaan tosiaan buhundista. Ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma. Tapasin Tedin omistajan messarissa, mutta Tediä en ole tavannut. Ensi vuodelle on kuulemma luvassa jonkinlainen perustottiskurssi ainakin. Ja jospa käytäisi sitten joku viikonloppu tapaamassakin Tediä!

Sanguine ”Vili”: Vili viettää lokoisaa perhekoiran elämää matkustellen perheensä mukana ympäri Suomen. Toukokuussa tapasimme koirapuistoilun merkeissä täällä Lahdessa. Aivan ihana iloinen buhundpoika, joka rakastaa perheen lapsia yli kaiken.

Vaermina ”Virna”: Virna on vuoden aikana käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut molemmilla kerroilla EH. Lisäksi se on hienosti ansainnut itselleen RTK1-koulutustunnuksen. Myös rallyn AVO-luokassa se on käynyt, mutta molemmilla kerroilla houkutus sai unohtamaan kaiken muun, ja niistä kisoista on muistona siis kaksi nollaa. Ja pari hauskaa videota.
Virna satutti varpaansa loppukesästä ja oli saikulla, mutta muuten on pysynyt ehjänä.
Virna harrastaa/harrastelee Rallyn lisäksi vaikka sun mitä, ja on ollut haltijalleen erinomainen harrastuskaveri. Ja ihan hirvee iskän tyttö, jonka mielestä isi ei saisi lähteä mihinkään ilman Virnaa.
Nii ja Virnaa näen tosiaan joka päivä.
Virnaan voi tutustua lisää myös blogissa: http://karvaloikka.blogspot.fi/

Ensi vuonna

Ensi vuoden kesälle olemme suunnitelleet Tulhulle toiset pennut. Alkuvuodesta tarkoitus olisi kuvauttaa useampi noista edellisistä, ja keväälle odotamme sitten niitä Tulhun juoksuja. Jos ei nyt tärppää, niin kokeilemme varmaan uusiksi sitten syksymmällä.
Teemme visiitin myös SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa, mutta kokoonpanosta en vielä tiedä. Freian ja Vaalan ilmoitin jo, mutta Freia saa halutessaan jäädä kotiinkin.

Olen myös itse haaveillut uudesta pennusta ensi vuonna. Joko Tulhulta tai muualta – katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tänä vuonna kun sitä pentua ei sitten tullutkaan (ensin kariutui vuoden alkupuolella yksi suunnitelma ja syksymmällä sitten toinen, ja muuten ei ollut pentueita joista olisin halunnut tai voinut ottaa koiran).

 

Ja näin tälleen kun jouluaaton ratoksi tekstiä kirjoittelen, niin loppuun vielä

Hyvää joulua kaikille!

Mainokset

Ensimmäinen pentunäyttely

Pennut pääsivät sunnuntaina ensimmäiseen näyttelyynsä. Mukana siis Mana ja Virna. Tuomarina oli Tiina Taulos, ja kyseessä siis Winner Puppy Show 2016 Helsingin messukeskuksessa.

 

Malacath
Mana kävi kehässä toisen omistajansa, Elinan, kanssa. Vähän Manalla oli keskittymisvaikeuksia, mutta kyllä se osasi olla nätistikin.

”Erinomaiset mittasuhteet. Kirkas musta väri, joskin valkoista tassuissa ja rinnassa. Ryhdikäs olemus. Hyvät pään mittasuhteet. Erinomainen purenta. Suora olkavarsi. Normaalisti kulmautunut takaosa. Takakannukset. Liikkuu hyvällä askeleella sivulta, vielä epävakaasti edestä.”
1. HP
malacath2 malacath3

Vaermina
Virna kävi kehässä sijoituskotinsa, Maxin, kanssa. Hienosti siellä mentiin. :)

Erinom. mittasuhteet omaava musta narttupentu, jolla selkeästi valkoinen rinta. Hyvä pään malli ja korvien asento. Hännän kiinnitys voisi olla korkeammalla. Reipas käytös.
1. KP

vaermina3 vaermina2

Näin siis. Eli ruusukkeet jäi muistoksi molemmille pennuille. :) ”PU” ja ”PN” -kehissä kummatkin jäivät kakkoseksi vanhemmille vaaleille.

Vähän näyttelyssä harmitti kun tuomari ei oikein tuntenut rotua. Ensin tarkisti rotumääritelmästä, että musta on sallittu väri ja sitten huomautti noista valkeista merkeistä, jotka eivät tosiaan ole buhundille liian suuret kummallakaan. Rotumääritelmässä toki lukee että niin vähän valkoista kuin mahdollista, mutta tämähän ei kaikilla roduilla tarkoita samaa. Hyvin monilla vaaleilla on ihan samanlaiset valkeat merkit kuin näillä, mutta ne eivät vain näy enää pikkupentuajan jälkeen…
Mutta tämmöstä se on kun mustan kanssa käy näyttelyssä. Muistan kerrankin Vaalan kanssa kun tuomari melkein heitti pihalle värivirheellisenä. Onneksi tarkisti rotumääritelmän vielä uudestaan ensin. :D

Kehään oli myös viljelty herkkuja, joten penskoilla oli pieniä vaikeuksia keskittyä. Etenkin Manalla. Tänään Mana saikin jo ensimmäiset treenit jossa lattialla oli nameja joihin ei saanut koskea. Kotona sisällä meni erinomaisesti, mutta vielä Elina meinasi treenata ainakin hallilla samaa.

Niin ja huomatkaa pentujen hienot näyttelyhihnat, jotka olivat selvästi toimivat myös näin tositilanteessa. Punoin molemmat hihnat itse kummankin esittäjän toiveiden mukaan (Virnalle pidempi ja Manalle lyhyempi).

 

Loput kuvat Virnasta ja Manasta sekä niistä kahdesta muusta pennusta löytyvät täältä albumista:
http://ratnd.com/gallery/#14815729217599

Kuvia

Tässä edellisen merkinnän jälkeen on toki tapahtunut kaikenlaista (kuten Tulhun MH-testi), mutta olen laiska ja teen kivan kuvapostin.

Kuvissa esiintyvät Freia, Vaala, Tulhu, Virna, Mana ja Rollo. Ja näkyy tuolta välistä löytyvän myös Jade (corgipentu) ja Supu (lapinporokoirauros).
Kuvat ovat väliltä syyskuun loppu – marraskuun alku.

 

Pennut 7 viikkoa

Tänään taas pelkät kuvat ilman ihmeempiä kertomuksia.

Pennut ovat 7 viikkoa, ne ovat isoja huljia pentuja. Ne oppivat nopeasti kaikenlaisia asioita. Ne vaativat paljon huomiota, ruokaa ja siivousta. Pahoittelut siis jos en ehdi esim. rupatella puhelimessa hirveästi. Olen usein illalla niin väsynyt, että kaadun sänkyyn ja aamulla ensimmäinen asia mitä teen, on joko pentujen vieminen pihalle tai niiden ruokkiminen (kelistä riippuen). Samalla kun pennut hoputtavat vieressä…
Haluan antaa pennuille mahdollisimman paljon, ne eivät kuitenkaan ole luonani kuin sen 8 viikkoa. Pentujen lähdettyä ehdin sitten taas paremmin. Kunhn olen nukkunut ensin kuukauden yöunet. :D

Tulhukin pääsi omaan kotiinsa. Ja pennut saivat ulkoaitaukseen superkivan pentukeinun ja superkivan pentuputken. Pentukokoisia agiesteitä siis.
Kun putki meni aitaukseen, pennut syöksyivät yhtenä pentuläjänä sen kimppuun puremaan, kaivamaan, rallittamaan jne.
Sama kävi keinulle. Yhtäkään pentua ei kiinnostanut sekunnin vertaa se, että maa yhtäkkiä liikkuikin alla. Keinua juostiin täysiä edestakas ja keikauteltiin. Boen mielestä se keinu on jopa niin ihana, että sen päälle saattoi käydä päikkäreille. Muutenkin se tykkää istua siinä ja katsella. Useampi pentu myös oppi jo keinuttamaan sitä siirtämällä painoaan hieman etuosalleen tai takaosalleen. Boe etunenässä tietty. Nää virikkeet oli siis ihan hitti.

Pitäkää peukkuja että loppuajan täällä on hyvät säät, että voidaan olla mahdollisimman paljon pihalla! Sisällä näitä ei kestä kukaan.


Hircine

(Rollon toinen korva nousi eilen pystyyn! Eikö oo hieno korva!)


Malacath

(Mana aina yhtä vakavana)


Azura

(Niin söpö Saaga.)


Peryite

(Olisin VOINUT muokata tuon heinän pois suusta, mutta se antaa mukavan lisäsäväyksen Peryiten kuvaan. :D Istumakuvaa varten käskin Elinan ottaa sen heinän pois Perin suupielestä)


Sanguine

(Viliä yritettiin kuvata kahteen otteeseen. Ekalla kerralla se meni hetken riehuttuaan ihan suosiolla takaisin muitten pentujen kanssa riehumaan. Tokalla kerralla se oli kyllä ihan yhtä kamala…)


Vaermina

(Tämän seisomiskuvan on ottanut Elina, minä kokeilin pennun seisottamista! Virna meinasi olla ihan mahdoton kuvatessa, joten kokeiltiin välillä toisin päin.)


Nocturnal

(ei ole viime viikon pöydälläoloahdistuksesta jälkeäkään. Sama alusta, sama pöytä.)


Boethiah

(se herätettiin kuvausta varten)

6 viikkoa, myöhässä

pennutkaikki

Parin viikon takainen yhteiskuva, jonka olen aiemmin unohtanut laittaa tänne

Maanantaina tuli tosiaan kuusi viikkoa täyteen riiviöelämää. Tulhu on jo ihan kypsä. Antaa pentujen imeä ja on kamalan kiltti muutenkin, mutta ei sitä kyllä huvittaisi. Pian pääsee onneksi kotiinsa.

Pennut ovat nyt siinä iässä, että jos jokin on huonosti, huudetaan. Kovaa. Ne rääkyy niin kovaa että korvat hajoaa. Onneksi ne myös nukkuvat paljon ja nukahtavat kohtuullisen nopeasti. Ja ainakaan vielä öisin ei huuto ole kestänyt ihan kamalan pitkään.

Eilen pennut olivat karanneet pentulasta. Ensin päivällä Rollo ja Mana, ja sitten pari tuntia myöhemmin koko konkkaronkka. Vahvistin aitaa.
Sitten ulkona Boe karkasi aitauksesta useamman kerran kun yritimme valokuvata pentuja. Vahvistin aitaa.
Katsotaan kauanko aidat pidättelee tällä kertaa.

Pennut kävivät maanantaina sirutuksessa ja eläinlääkäritarkissa. Kaikki ok. Pojilla kivekset kanavassa vielä, mutta mitä olen itse kotona tunnustellut, ne on kaikilla jo välillä oikealla paikalla. Autossa pennut huusivat ja nukkuivat. Huono olo ei autossa ollut ilmeisesti kenelläkään, mutta Rollolla iski oksu sitten eläinlääkärissä.

Perjantaina pennut sitten pääsivät taas autoilemaan ja samalla pienelle metsäretkelle. Ajettiin korpeen ja käveltiin pentujen kanssa polkua pitkin vähän matkaa, istuttiin hetki ja kun pennuilta alkoi virta loppua kaikesta varvikossa juoksentelusta, käveltiin takaisin. Tyypeillä oli tosi kivaa.


Hircine ”Rollo”

Rollo on reipas menijä. Se ei ole jokaisen uuden ihmisen luona heti, koska sitä ei niin kiinnosta. Tosin pentuaitaukseen erehtyvä kyllä löytää Rollon hyvin pian kengistään. Rollo tykkää leikkiä rajuja leikkejä muitten pentujen kanssa, ja välillä leikkikaverilta saattaakin päästä itku kun eräs vähän höykyttää.


Malacath ”Mana”

Mana on toinen, jota ei ihan hirveästi vain kiinnosta vieraat ihmiset. Mana hengailee mielellään Rollon tai muitten mustien seurassa, mutta kivasti se leikkii myös repimisleikkejä ihmisten kanssa. Eikä edes haittaa vaikkei olisi lelua, Mana kyllä tyytyy ystävällisesti pelkkiin käsiinkin!


Azura ”Saaga”

Saagasta on kuoriutunut varsinainen sekopää. Se rallittaa ympäriinsä, puree kaikkea ja kaikkea, leikkii leluilla, kiusaa Tulhua (ja ”auttaa” Tulhua pallon noutamisessa). Se rakastaa iskeä hampaansa uusiin ihmisiin, mitä vähemmän nähty, sen parempi. Saagan erikoisuus on myös hiusten syöminen.
(ps. se näyttää viattomalta, mutta siihen on varmaan syy, että se oli ensimmäinen joka kasvatti pirunsarvet. Eiku joka nosti korvansa.)


Peryite

per_ei_kesta

Niiiiiiiin suloisen ja kiltin ja ystävällisen näköinen. Mutta sitä se ei ole. Peryite tykkää käsistä. Keitettynä. Raakanakin paremman puutteessa. Onneksi sen saa usein huijattua tarttumaan leluun käden sijasta. Tai sisarukseen, jos sopiva uhri sattuu olemaan lähettyvillä (esim. puremassa toista kättä).
No on se oikeasti aika luttana.


Sanguine ”Vili”

Sanguine on aina viimeisenä hereillä ja ensimmäisenä huutamassa jos penturaukat hylätään yksin. Se rakastaa kaikkia uusia ihmisiä ja iskee häntä heiluen kaikkiin kenkiin ja lahkeisiin ja käsiin ja vaikka naamoihinkin. Se taisi sen ensimmäiset viikot filosofoida lähinnä sitä mistä olisikaan ehkä parasta purra ihmistä sitten kun hampaat kasvavat.
Tykkää leikkiä myös leluilla.


Vaermina ”Virna”

Lempilelut: Pallot, vetolelut, liian painavien kassien kahvat, pressut ja kaikki mitä ei voimallakaan saa liikkumaan. Uskomaton puruvoima ja into leluihin. Repimisleikit ihan lempparia! Jos uhkaat Virnaa kädellä, se hyppää käteen kiinni, kietoo tassunsa ranteen ympärille ja puree vimmatusti. Aika siisti typy!
Pussailee ja heiluttaa häntää hurjasti kun pääsee syliin. Tai saattaa myös purra naaman irti. Omalla riskillä siis.


Nocturnal

Meidän ressukka. Uudet asiat jänskättävät Nocturnalia hieman enemmän kuin muita, mutta kaikesta ollaan päästy kyllä yli. Uudet ihmiset eivät kyllä aiheuta jänskäreaktiota, vaan Nocturnal lähtee kenen tahansa mukaan kun vaan oikein kutsuu. Ja tutussa paikassa on yksi hirviö… Sen lempparia on ottaa vauhtia ja juosta ihan TÄYSII kohti pahaa-aavistamatonta ihmistä. Sitten se viime metreillä pomppaa suoraan syliin.

Valokuvatessa Nocturnalilla oli jänskäpäivä. Pennut olivat karanneet samana päivänä pentulasta sisällä kun olimme poissa, ja varmaan tyypin päälle oli kaatunut jotain tai jotain muuta vastaavaa, koska se tosiaan jännitti pöydällä seisomista. Se ei uskaltanut myöskään aluksi tulla kunnolla pois pentulasta. Noh. Vähän tukea ja innostusta niin ei pelota enää. Metsälenkilläkin sen sai kannustaa alkuun, mutta ensimmäisen metrin jälkeen juoksi sitten kyllä yhtä reikäpäänä kuin muutkin.


Boethiah

Boe on hyvin itsenäinen pentu. Kävimme tosiaan metsälenkillä ja Boe olisi jäänyt metsään, jos vain olisin antanut. Käveltiin vaikka kuinka pitkälle ja odoteltiinkin vähän siellä kauempana kun ajattelin, että kyllä se tulee, ei se halua yksin jäädä. Ja pkan marjat, tyypillä oli kiva pieni keppi (pienen puun runko), ni ei nyt VOI lähteä mihinkään. En tiedä huomasiko se edes, että olimme lähteneet.
Luovutin ja Boelle tuli noutaja. Se ei siis tullut myöskään kutsusta (kaikki muut pennut kyllä).
Boella on myös hauska tapa pomppia naamaan ja kalisuttaa hampaitaan naaman edessä. Naks naks.

Boe on aika ihana oikeasti kans.

Pennut 5 viikkoa (+ 1 päivä)

Eilen oli sellainen päivä, että ei tullut kuvattua kakaroita. Pahoittelut kaikille jotka odottelivat eilen!

Viime viikosta pennut ovat saaneet kaikki hampaat ja alkaneet käyttää niitä entistä enemmän. Joka ikinen pentu on jo melkoinen riiviö. Kun ne vie pihalle, ne juoksee ja puree kaikkea ensimmäiset puoli tuntia ihan reikäpäinä. Sitten se vähän tasoittuu ja välillä nukutaan, välillä syödään, välillä riehutaan ja sit nukutaan lisää.
Pennut myös purevat jo melko lujaa…

Kaikilla pennuilla on nyt (melko varmasti) kodit. Pahoittelen myös kaikille joille en ole saanut aikaiseksi vastata kyselyihin. Nää osaa olla aika vaativia. Jos ovat sisällä, saa pentulaa luututa just niin paljon kuin jaksaa ja enemmän.
Meillä ei siis ole sanomalehtiä käytössä ainakaan vielä. Pennuilla on peti (ja ikioma tyyny!) ja sitten muovimattolattia. Pissoja tulee vielä satunnaisesti petiin tai ulkona fleece-alustoille, mutta etenkin ulkona osaavat jo tosi hienosti tehdä nurmelle tarpeensa.

Tänään en kirjoita pennuista mitään erikseen jokaisesta. Ne on ihan hirveitä jokaikinen. Kun astun pentulaan, on vähintään puolet pennuista saman tien nilkoissa kiinni torahampaineen… Kaikki leikkivät myös leluilla, syövät sekä lihaa että raksuja, juovat kupista (+ uivat siinä) jne. Ääniä on ollut monenlaisia; pressua, paperipussia, kolinapurkkia (ps. ihan turha yrittää peetsailla näille kolinapurkin kanssa. Nää on totutettu siihen ;D), imuria ynnä muuta.

Yritettiin taas ottaa seisomakuvat ja nätit istumakuvat, mutta pennut eivät olleet samaa mieltä. Yksi yritti vain tippua pöydältä, toinen juosta ruuan luo, kolmas minun luo, neljäs huomasi että isot koirat leikkii pöydän ympärillä, viidettä ei huvittanut…


Hircine


Malacath


Azura


Peryite


Sanguine


Vaermina


Nocturnal


Boethiah

Pennut 4vko <3

Pennut ovat nyt 4 viikkoa. Ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet, eli kulmahampaat ja takahampaat. Etuhampaat ovat vielä pääosin ikenissä. Pennut ovat niin ihania. Reaktioni kun pennut ovat söpöjä (eli aina): Awwgfjfjdllgh <3 <3 <3

Pennut leikkivät jo paljon leluilla, murisevat, ärisevät, välillä vähän jopa haukkuvat. Ne myös juoksevat jo kovaa vauhtia, sekoilevat… Eikä tässä olla vasta kuin neliviikkoisia.

Pennut syövät nyt noin pari kertaa päivässä liha-aterian. Tulhua tämä on selkeästi helpottanut ja ruoka alkaa ehkä jo hieman tarttua siihen taas. Tosin myös Tulhun raksumerkki vaihdettiin, ja lisäksihän Tulhu syö lihaa. Ulkona olemme pentujen kanssa päivällä aina kun vaan mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Joinakin päivinä olen jopa ottanut lyhyet päikkärit pentuaitauksessa viltillä. Herään sitten siihen kun joku alkaa pureskella nilkkoja tai varpaita. :)

And I was told I should write these in english too. So puppies are now 4 weeks. They have got their teeth, canines and molars. Not front teeth yet. And puppies are so so so cute. My reactions when puppies are cute (always): Awwwwgfgjgghdysw <3 <3 <3

Puppies are already playing with toys a lot, growl, even bark sometimes. They also run fast and go crazy… And they are just 4 weeks old.

Right now puppies are eating a small mel of meat about twice a day. This has really helped Tulhu and her getting thinner has stopped. She still eats huge amounts of food daily but now it seems to be enough. This could also be because the kibble she eats has changed. Besides kibble she eats meat too.
With puppies I try to spend time outside as long as possible and always when possible. I have even been able to take a small nap some days on a blanket in the puppy pen. I wake up when puppies start to gnaw my feet. :)


 

Hircine

Hircine on edelleen sellainen hieman viileä, mutta rakastaa kyllä kaikkia ja pussailee ja istuu nätisti sylissä (kun jaksaa). Leikkii myös mielellään leluilla ihmisten kanssa ja tietenkin myös ihmisillä.
Hircine on ehkä vähän sellainen ”oman perheen” koira, veikkaisin siitä tulevan aika samanlainen kuin Tulhusta. Eli omia rakastetaan täysin ehdoitta, ja vieraat käydään katsomassa että joo oot ihan kiva tyyppi anna namia ai ei no whateva sit. Äippä mitä tehää nyt?

Hircine on varattu.

Hircine is still the ”cool”-puppy, but like all puppies, he does love everyone and gives kisses and sits nicely still when he’s not too energetic. He likes to play with toys (with or without people) and with people. Gnaw. Yum.
Hircine will probably be a ”one person dog”, or one family. Like Tulhu is. He will probably love his family to pieces and when he meets new people he’ll be like ”oh hi. You’re ok, gimme treats. No? Whatever then. What should we do next mum?”.

Hircine is reserved.


Malacath

Malacath the pieni paholainen. Aina muka näyttää niiiiin kilttiä naamaa kun joku on katsomassa, mutta sitten kun ollaan sen kanssa kahdestaan, se on hirveä peto. Se tykkää leikkiä leluilla, sisaruksilla, ihmisten käsillä ja vähän myös nilkoilla. Se myös menettää hermonsa nopeasti jos jokin on huonosti.

Malacath rakastaa ruokaa, ja onkin ennakkoluulottomasti maistellut kaikkea vastaantulevaa (esim. nurmikko, fleecepeitot…) Se myös osaa jo toisinaan juosta luo kutsuttaessa. Toisinaan se huomaa kyllä kutsuyritykset, mutta päättää että hänellä olikin just väsy/nälkä/younameit

Malacath jää osaomistukseen

Malcath the little devil. Always pretending to be so nice little angelic puppy when someone comes to see the puppies. But when it’s just Malacath and me (or my friend who is also spending a lot of time with puppies) he is a little monster. He loves to play with toys, siblings, human hands and human ankles. He also gets mad quickly if things don’t go his way.

Malacath loves food and has been the most curious eater. Mommy has taught him well to taste everything (like grass and fleece-blankets…) He can also already come when called. Then sometimes he notices the call but chooses to ignore because he just was hungry/tired/younameit

Malacath will stay co-owned


Azura

Azurasta on kuoriutumassa melkoinen riiviö. Se on hereillä kun muut nukkuu, ja se sekoilee ihan pää viidentenä jalkana ympäriinsä. Se siis tykkää juosta. Pian se unohtaa kuinka kävellään. Kun menen pentuaitauksen ulkopuolelle, Azura olisi aina tulossa mukaan. Se tahtoo osallistua!

Azurakin leikkii mielellään leluilla ja ihmisillä. Se on myös hirveä pusunaattori. Eli se pussaa, sitten haukkaa ”vahingossa”, sitten pussaa lisää. Ellei jää jyrsimään nenääsi irti kasvoistasi.

Azurasta tulee sijoituskoira

Azura is really starting to show her monsterous character. She is awake when others sleep and she just runs around like crazy. So she really likes to run. I bet she will soon forget how to walk. When I go outside the puppy pen, Azura would always like to come with me. She loves to take part!

Azura also likes to play with toys and people. She is also a kiss-a-nator. She kisses you, then she bites you ”accidentally” and then she kisses you more. If she doesn’t just forget the kissing and start gnawing your nose off your face.

Azura will be placed on breeding terms


Peryite

Meidän suloinen kiltti pieni nallukka. Peryite on pitkään jäänyt vähän ”muiden jalkoihin”. Ei fyysisesti, mutta luonteensa puolesta. Se ei vieläkään ole ekstra-mitään. Sillä ei ole mitään yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä erottaisi sen selkeästi kaikista muista. Se on sellainen ihana halimussukkanallukkatuitui.

Peryite syö hyvin, leikkii mielellään ja riehuu kuin kunnon pennun pitääkin. Sen leikkipreferenssi on ehkä hieman enemmän muut sisarukset kuin ihmiset, mutta kyllä sitäkin saa toisinaan nilkoista olla irrottelemasta. Tulevan omistajan on siis turha kuvitella saavansa mitään pientä enkeliä, vaikka ehkä tekstistä sen kuvan voi saadakin, kyllä Peryitekin osaa. ;)

Peryite on varattu

Our cute little teddybear. Peryite has for long been ”trampled on” by another puppies. Not physically but with his character. He’s still not extra-anything. He does not have the one single defining character trait which would really make him stand out. He just is our little hugbugteddyhoneypup.

Peryite eats well, plays eagerly and is a monster like a good puppy should be. He preferes the company of his siblings a bit more than the human company but still he will bite your ankles when he gets a chance. So the future owner should not think they will get a little angel, even though the texts may seem like that. Yes, Peryite can be a monster too. ;)

Peryite is reserved


Sanguine

Aina jonkun pitää joka viikko olla se pelle kuvissa. Tällä viikolla se oli Sanguine. Blrrrp!
Sanguine on hyvin ihmisläheinen, pussaileva mussukka. Se nukkuu vieressä ja sylissä ja tykkää rapsutuksista ja kosketuksesta. Tosin tämähän ei tarkoita sitä, etteikö se mennen tullen ärräisi muitten pentujen kanssa pentukasassa. Myös Sanguine tahtoisi mielellään osallistua kaikkeen mitä teen.

Sanguine maistelee uusia ruokia vähän oudoksuen, mutta on muutoin kyllä uteliaasti tulossa tutkimaan kaiken jännän. Sanguine myös leikkii mielellään ihmisenkin kanssa leluilla, mutta veto- ja saalistusleikit eivät ainakaan toistaiseksi ole vielä ihan lemppareita.

Sanguine on varattu

There always have to be that someone… This week the photo clown was Sanguine. Blrrrp!
Sanguine is very people-oriented, kissing little puppy. He loves to sleep close and loves all touching and handling. But still this doesn’t mean he’s not there growling and playing with his siblings in a puppy pile. Also Sanguine would love to always be a part of whatever I’m doing.

Sanguine is a bit picky eater (not for long, I promise this) but otherwise he is always curiously coming to see everything. Sanguine also likes to play with toys with people but at least for now he’s not been thrilled of tugging and chasing games.

Sanguine is reserved


Vaermina

Tässä tirppanassa tuleekin olemaan haastetta uudelle kodille. Vaerminalla on hurjasti luonnetta tasapainottamaan järjetöntä söpöyttä. Se on pienin, ja se on oppinut puolustamaan paikkaansa. Se osaa jo murista tosi vakuuttavasti, eikä se tosiaan epäröi murista jos joku yrittää esim. lösähtää sen päälle nukkumaan ilman lupaa.

Vaerminassa on myös ”ANNA MÄ ITE TEEN!”-asennetta ja itsenäisyyttä. Se on ehkä vähän jopa tosikko. Mutta yhtä söpösti se kuitenkin sitten pussailee kuin muutkin. Vaermina on vain hieman pippurisempi tapaus. :)

This small girl will be quite a challenge to her new home. Vaermine has massive amounts of character to balance out the incredible cuteness. She is the smallest one so she has learned to defend her place. She can already growl quite convincingly and she really does not hesitate to growl if some one for example tries to slump in her without her permission.

Vaermina also has some ”LET ME DO IT MYSELF!”-attitude and independence. She’s even a little bit humorless. But she will be just as cute kissing you like others. Vaermina is just a bit more spunky than the rest. :)


Nocturnal

Nocturnal on myös hieman nallemainen, reipas tyttö. Se on kiltti ja suloinen riiviö, joka on nykyään myös aina yksi ensimmäisistä kimppuunhyökkääjistä. Sen tassuongelmista ei ole enää juuri jälkeäkään (vaikka näköjään valitsinkin seisotuskuvista sen missä tassut on missä sattuu), eikä sen liikkumista tosiaan häiritse mikään. Juoksentelee ja riehuu aivan kuten muutkin.

Nocturnal myös pussailee ja rakastaa kamalasti. Sitä on ihana kellitellä selällään samalla kun se pureskelee lelua tai sormia tai rannetta ja välillä vähän pussaa. Se tykkää ruuasta, se tykkää leluista ja se on niin suloinen naamapiirtonsa kanssa. Paljoa ei voi muuta todeta, kuin että varsin ihanaluonteinen pentu.

Nocturnal is also a bit teddybearish, brisk girl. She is very kind and cute monster, who is also one of the first to attack unsuspecting hoomans. Her paw-problem is only a memory now (even though I seemed to choose the one posing picture where her hind paws are sticking out in all directions), and her moving is not at all affected by anything. She’s running like all the others.

Nocturnal also likes to give people kisses and love. I love to kiss her little tummy and nose while she bites a toy or my fingers or wrist and occasionally gives me kisses. She loves food, she loves toys and she is so cute with her white face spot. I can’t say much more than that she is quite a lovely puppy.


Boethiah

Tässä se meidän riiviö taas on. Pieni Boe, aina ensimmäisenä kaikkialla ja etenkin pahanteossa. Ja sitten tietenkin kun joku tulee katsomaan pentuja, ollaan taas niin kilttiä tyttöä ja nukutaan jossain jalan vieressä, eikä yhtään jyrsitä ihmisiä. Tai ainakaan kovin paljoa. Boe vaikuttaa varsin potentiaaliselta pieneltä harrastuskoiran alulta. Se tietää mitä se haluaa ja kuinka saada se.

Boe leikkii kivasti leluilla ja on alkanut hieman tajuta jopa saalistusleikkienkin päälle. Maistelee asioita mielellään (ylläri) ja tykkää lihasta. Pussailee myös oikein mielellään. Ja Boen söpöä nenää on ihana tökkiä. Jos ei hampaat tule vastaan ensin.

Boe on varattu

Here she is, our little rascal. Little Boe who is always the first everywhere and especially doing naughty things. And of course when someone comes to see the puppies, she is so well behaved girl and sleeps somewhere close, never gnawing pople. Not that much anyway. Boe seems to be a nice little start for a ”working” dog (”hobbying”? How do I translate this…) She knows what she wants and how to get it.

Boe plays with toys very nicely and has started to realize even how to play some pray-games. She likes to taste stuff (surprise…) and loves meat. She also likes to kiss people. And her little nose is always ready for boop. If her little teeth don’t come in the way.

Boe is reserved