Synnytys teoriassa vs. käytännössä

Kaikkialla aina kerrotaan miten pitäisi katkoa napanuoria ja laskea jälkeisiä ja sitä sun tätä kun koira synnyttää. Välillä pitää olla vieressä ja välillä pitää antaa tilaa ja samalla olla puuttumatta ja sit punnita ja kuivata ja… Mutta mitä tapahtuukaan Oikeasti, kun kaikki menee täysin putkeen?

  1. Avaa kalvot ja tarkista ettei pennun naamassa tai hengitysteissä ole limaa
    – Kalvot on nuoltu pois ja syöty kun ensimmäisen kerran näet pennun kokonaan. Limaa on aina aluksi, kunnes emo nuolee limatkin pois ihan itte.
  2. Katkaise ja sido napanuora, tai katso ettei emo pure napanuoraa liian läheltä
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko napanuoraa ehjänä. Se on katkaistu saman tien kun pentu on pihalla. Sitomiseen ei ole syytä. Hetken tulee verta, emo nuolee sen pois ja siinä se.
  3. Laske jälkeiset ja jos pentuja on paljon, katso ettei emo syö kaikkia ettei masu mene kipeäksi
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko jälkeisiä. Jos haluaisit estää niitten syönnin, joutuisit pitämään emon päästä kiinni koko ajan. Ne nimittäin syödään mahdollisimman tuoreena ja jo melkein ennen kuin ne ovat pihalla. Kaikki mitä jää jäljelle on vihertävä läntti alusessa. Oho kato, taisi olla jälkeiset.
  4. Kääri pentu pyyhkeeseen ja laita se koriin / vatiin
    – emo kysyy: ”MITÄ SÄ TEET MUN PENNULLE!????” samalla kun pentu ryömii pihalle burritostaan. Pennun / pennut voi ottaa kankailla vuorattuun vatiin tai koriin pois tieltä seuraavan syntyessä, mutta vatia ei kannata viedä kovin kauas. Emo menee seuraavaksi tasan yhtä kauas kuin vati meni.
  5. Kun synnytys on ohi, vaihda pentulaatikon aluset puhtaisiin ja kuiviin.
    – Isommassa pentueessa pentulaatikko lainehtii mömmöistä tässä vaiheessa (tai ennemminkin joka ikinen kohta laatikosta on kostea). Eli jos/kun emo pitää taukoa, niitä alusia voi toki vaihtaa välissäkin.

Meillä tuhisee pentulaatikossa nyt 8 pientä koiravauvaa. Synnytys meni hyvin ilman mitään ongelmia. Välillä Tulhu piti enemmän taukoa ja välillä vähemmän. Kaksi viimeistä syntyivät lähes peräkanaa. Ensimmäinen tuli hieman hitaammin, mutta sillä olikin hankalin homma toimia tiennäyttäjänä muille.
Pienin pentu, musta narttu, oli hieman tokkurassa synnytyksen jälkeen. Sitä hieroin vähän varmuuden vuoksi alkuun. Ja pitelin nuoltavana kun Tulhu välillä sanoi, että nyt on Tulhun vuoro. Muut eivät tarvinneet mitään ekstra-apuja.

Pieni pentu painoi 166g, loput olivat 200-260. Sukupuolijakauma on 4+4, värijakauma 5+3 soopeleiden hyväksi. Valkeita kauluksia (=irlanninkirjavuutta) on useammalla pennulla. Parilla löytyy naamasta jopa pientä viirua tai viirun alkua. Ensimmäisenä ja viimeisenä syntyneiltä uupuu takakannukset kokonaan (tämä oli yllätys!), lopuilla on kaksoiskannukset.

Jaa mitähän vielä…

Ne on aivan ihania ja aww ja tuituituituitui ja bskjgrklsab,<cmvlekufksf.,md.

Puran ensimmäiset kuvat kohta kamerasta, laitan ne sitten erikseen tänne blogiin.

Tiineysviikko 8

tulhu56vrk56vrk

 

Pennut bilettävät mahassa kovasti. Pentulaatikko on kasassa, paikat siivottu, viimeisiä pentulaatikkotarvikkeita ja vielä yksi iso säkillinen ruokaa ostettu, Freia hoidossa.
Pennut ovat siis tervetulleita ja valmiita maailmaan aivan milloin tahansa tästä hetkestä eteenpäin. Itse olen veikannut, että Tulhu synnyttää ennen laskettua aikaa. Saa nähä.

Vielä uupuu tuo pentulaatikkolivestream, jonka kanssa ajattelin tapella tänään.

13555485_10208710958425833_1362778249_oVaala halusi testata pentulaatikkoa (ja ai kauhee mitkä torakynnet o.o)

55vrk, tiineysröntgen

tulhu

Nohevampi sieltä laskeekin jo, jotta 7 buhundpienokaista olisi luvassa.

Tänään käytiin tosiaan klinikalla hakemassa toinen herpesrokotus ja samalla kurkattiin vähän miltä tuolla sisuksissa näyttää. Tuomioksi tuli, että tasakokoisia, luustoltaan normaalisti kehittyneitä pentuja 7 kipaletta.

Huomenna taas tiineyskuva. Oikeasti piti tämä röntgenkuva laittaa samalla sitten huomenna, mutta en malttanut odottaa.

Tiineyskuvia

Kaksi tiineyskuvaa lisää! Eli viime viikko ja tämä viikko.

13479663_10207458553484880_1804742544_n

Ulkona satoi, joten tänään otettiin sisäkuva. 6 viikkoa eli 42 vuorokautta.

 

 

tulhu49vrk

7 viikkoa (49vrk), maha on räjähtänyt käsiin. ”HJÄLP”, sanoo Tulhu.

 

 

tiineon

Vertailun vuoksi Freian tiineysmasu vuodelta 2007. Viikkoja 7, pentuja 5.

Tiineyttä

En olekaan tänne blogiin päivitellyt mitään sitten astutusreissun. Facebookissa olen kirjoitellut enemmän päivityksiä.

tulhuNoin lyhyesti sanottuna astutusreissu meni hyvin. Olimme ajoissa joten kahtena ensimmäisenä päivänä astutus ei onnistunut. Lähdimme sitten päiväksi ajelemaan, kävimme Trollheimenin kansallispuistossa reilun kilometrin korkeudessa ja sellaista. Sen yhden välipäivän jälkeen sitten uudestaan toiveikkaana uroksen luo, ja astutus onnistui. Seuraavana päivänä vielä uudestaan ja kotia kohti. Matkalla teimme kävimme lyhyen kävelyreitin lähellä Liernen kansallispuistoa. Reitti vei Konnovatnet-nimiselle järvelle. Reitti alkoi jyrkällä n. 100m nousulla, ja matkan varrella oli monenlaista maastoa.

Sieltä sitten ajelimme mm. Blåfjella Skjækerfjella -nimisen kansallispuiston liepeillä. Olimme tarkoituksella valinneet maisemareitin, eli emme menneet astutuksen jälkeen suoraan takaisin Ruotsiin, vaan jatkoimme Norjassa kohti pohjoista ja sitten vasta Ruotsin läpi. Kilometrejäkään ei tullut montaa ylimääräistä. Ainoa huono puoli oli yön aikana tietä ylittävät eläimet. Näimme n. miljoona metsäjänistä, poroja ja useita erilaisia kanalintuja. Ja lunta.
Täällä kotona oli ollut kunnon lämpöaalto viikon aikana, ja jostain syystä oli kovin kummallista kun tulimme kotiin takeissa, huppareissa, kevyesti topatuissa housuissa ja villasukissa… Mutta kun me tultiin kylmältä alueelta!

Reissun jälkeen jäimme odottelemaan. Pikkuhiljaa tiineyden merkkejä on alkanut ilmestyä. Ensin pieniä merkkejä, joista ei voinut tietää ovatko ne ehkä pelkkää mielikuvitusta tai vasta loppunutta juoksua. Sitten tuli aamupahoinvointi. Tulhun vatsan alue alkoi hieman turvottaa. Nisät kasvoivat ja muuttuivat pinkeiksi.

Nyt ollaan jo varmoja, että jos se ei ole tiine, niin se on ainakin erittäin pahasti valeraskaana. Ultraamista mietin, mutta eipä tuo niin tärkeä asia ole. Etenkään sen jälkeen kun katselin hintoja ja selvisi, että tiineysröntgen on ihan saman hintainen tai vain kympin-kaksi kalliimpi. Että jos haluan johonkin viedä, niin eiköhän se ole mieluummin röntgen. En tosin vielä päätynyt mihinkään senkään osalta.
Herpesrokotus käytiin ottamassa samalla kun haimme viimeisen ekinokokkoosilääkkeen. Klinikalla kerrottiin, että herpesrokotetta ei enää saa tänä vuonna lisää, mutta että heillä on juuri sen verran että voivat luvata meille ne kaksi tarvittavaa rokotetta. Siellä se meidän rokote korvamerkittynä odottelee kuukauden viimeistä viikkoa. :)

Laskettu aika on tosiaan ensi kuun alkupuolella. Siinä 6. päivän paikkeilla muistaakseni. Tämä tarkoittaa, että laskettuun aikaan on enää neljä viikkoa!
Tilasin eilen tarvikkeet pentupantoihin, jotka meinasin tehdä kokonaan itse. Ihanan herkullisia, kirkkaita värejä on tulossa, väriyhteensopivine pikalukkoineen tietenkin. Edellinen erittäin hyvä pentulaatikkoni on kadonnut, joten uusi sellainen on tehtävä.
Sain lainaan myös toimivan webkameran, joten voin uusia lähes yhdeksän vuoden takaisen pentulaatikkokameran!

Huomenna on taas tiineyden kehityksen kuvauspäivä. Katsotaan josko muistaisin huomenna laittaa blogiin kaikkien kolmen viikon kuvat samalla. Kaksi edellistä viikkoa on tosiaan jo kuvattu.

tulhuniko

(niin ja ps. Niko oli vielä ihanampi kuin kuvittelin <3)

Lähtö tuli

Tai ei ihan vielä, mutta 2.5. otamme sitten suunnaksi Norjan. Tulhu aloitti juoksunsa juuri pari viikkoa ennen kuin olisin toivonut, joten tämän päivän olen järkkäillyt lähtöä kuntoon. Nyt on varattu laivat, varattu ekinokokkoosilääkitysajat, lähetelty ainakin 200 sähköpostiviestiä, selvitelty ainakin suurin osa tärkeimmistä mukaan lähtevistä asioista jne. Ollaan ehditty myös käydä porukalla koirapuistossa viettämässä päivää ja ilman koiria ostamassa kaikenlaista tarpeellista matkaa varten (esim. autoon uudet öljyt).

Päätimme pitää samalla pienen vaellusloman Trollheimenin kansallispuistossa. Ensin käydään astuttamassa koira Trondheimissä, ja sitten vietetään pari päivää kansallispuiston maisemia katsellen. Mukaan on siis pitänyt selvitellä rinkkaa, telttaa, makuupusseja sun muuta tarpeellista. Mukaan lähtevät Tulhun lisäksi australianpaimenkoirat Vuk ja Narri.
Kotimatkaa en ole kyllä vielä varannut. Saa nähdä jäädäänkö sinne pysyvästi. ;)

Ja liitteeksi pari omistajan ottamaa kuvaa Tulhun ihanasta sulhosta

nico4 nico3 nico2 nico1