Mennyt vuosi

Blogin päivittely jäi tuossa jossain vaiheessa vuotta, kun alkoi tuntua ettei ole inspiraatiota tai ehtimistä. Jotta jospa nyt päivitellään vähän mitä tänä vuonna on tapahtunut.

Ensin Freia ja Vaala

Vaala & Freia

Freia on tänä vuonna 12, nyt loppuvuodesta lähenee jo 13. Sen kanssa käytiin vuoden aikana parissa näyttelyssä sekä buhundien Open Showssa.
VSP-vet, ROP-vet, va-SERT sekä yksi EH.
Rallyn treenaaminen on kesällä lopetettu kun huomasin ettei Freia oikein kävele soralla normaalisti. Syksyllä katselin että polvi lonksuu. Lisäksi on ollut jumissa ja välillä kipuinen.
Polvet tutkittiin virallisesti, 0/0. Kävimme myös jäsenkorjaajalla, joka totesi koiran lantion olevan vinossa (se on nyt suoristettu), mutta muuten ei mitään erityistä vikaa löytynyt. Muutaman kerran on käyty myös hierojalla.
Että kai se vaan alkaa olla vanha. Niin ja kaihista huolimatta näkee edelleen ihan ok.

Mana & Freia SSKY:n erikoisnäyttelyssä

Vaala täytti tänä vuonna 10. Ei ole lainkaan ikäisensä oloinen. Aina yhtä iloisesti sekaisin…
Näyttelyissä ei käyty muualla kuin epävirallisesti Open Showssa, jossa Vaala osallistui myös kasvattajaluokkaani. Ensi vuonna käydään sitten pari kertaa jos löydetään sopivia näyttelyitä kun tuli tuo kymppi täyteen. Sopiva näyttely tarkoittaa sitä, että +10v. koiran ilmomaksu on max. 10€ ja näyttely on jossain lähellä / ollaan muutenkin menossa.
Open Showssa Vaala pääsi kokeilemaan myös Noseworkin alkeita, ja kuten arvelin, tykkäsi siitä. Nyt on kotonakin purkit.
Noin muuten ei mitään kummempaa Vaalan osalta.

Sitten Tulhu ja viime vuoden pennut 

Boe Miljoonakoiranäyttelyssä

Mana, Vili, Virna

Neva, Open Show

Saaga ja Virna

Mana auringonlaskussa

Neva

Mana, Tulhu, Neva, Rollo, Saaga, Virna

Saaga

Mana ja Rollo

Mana HeJW-17 PMJV-17 JV-17

Tulhu: Kävi silmätarkissa (joulukuu -17, silmät OK) ja Buhundyhdistyksen Open Showssa. On laihtunut!

Pennut aakkosjärjestyksessä:

Azura ”Saaga”: Kävi pyörimässä Alavuden Miljoonakoiranäyttelyn kehässä EH:n arvoisesti. Samalla oli meillä pari päivää hoidossa, ja oli oikein ihanan helppo ja vaivaton nuori buhund. Kävi myös Buhundyhdistyksen Open Showssa.
Saaga harrastaa omatoimista haukkumista ja agilitya. Aksa loppuu ensi vuoteen, toivottavasti myös se haukkuharrastus.

Boethiah ”Boe”: Käynyt kolmessa näyttelyssä, joista 2xEH ja 1xSERT. Lisäksi kävi luustokuvauksissa syksyllä, joista hienosti lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.
Boella on vuoden aikana ollut ontumista, jonka takia se on käynyt usempaan otteeseen eläinlääkärillä. Syksyllä löytyi nuljuluun murtuma, joka nyt pikkuhiljaa alkaa olla ok ja Boe saa taas treenata agilitya. Lisäksi Boe keksi olevansa hurja vahtikoira jonka tulee puolustaa kotia ja isänmaata, mutta sekin alkaa jo tasoittua.
Tapasimme Boen Alavuden Miljoonakoiranäyttelyssä.

Hircine ”Rollo”: Rollolla löytyi tosiaan vaikea, leikkausta vaativa kaihi molemmista silmistä, jonka takia se on ollut pitkään sairaslomalla ja useammassa leikkauksessa. Toiseen silmään ei näkö palaudu täydellisesti koskaan, mutta muuten ollaan jo voiton puolella. Kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat ovat estäneet näyttelyt, mutta Open Showssa Rollo kävi pyörähtämässä. Josko ensi vuonna sitten näyttelyihin kun silmätippakuuri on ohi! Rollo myös treenaa aksaa.
Rolloa on tavattu aina välillä vuoden mittaan.

Malacath ”Mana”: Manalla on ollut hieno näyttelyvuosi. Voitte tätänykyä kirjoittaa Hänen korkeutensa nimen ”EE JMVA PMJV-17 JV-17 HeJW-17 Malacath”. Suomesta sertejä on nyt 5 ja tosiaan Viroon lähdettiin ihan vaan koska why not. Vuoden viimeinen näyttelyviikonloppu messarissa toi sitten kolme voittajatitteliä. Lisäksi Mana on metsästänyt kotonaan sekä lintuja että hiiriä pihalta, tehnyt jälkijuttuja ja tuhonnut kaikenlaista. Loppuvuodesta Manalta irtosi kynsi, joka vielä tulehtui. Eläinlääkärissä saatiin kuitenkin sellaiset antibiootit että ei tarvitse jättää messaria väliin, ja Mana oli erittäin hieno potilas. Mana treenailee myös rallya.
Ensi vuoden tavoitteina Manalla on ainakin Suomen muotovalion arvo ja 2019 Mana lähtee Cruftsiin.
Manan elämästä voi lueskella myös blogista: https://wonderfuldogs.wordpress.com

Nocturnal ”Neva”: Neva osallistui Open Showhun ja kuulemma hyvin menee tytön kanssa. Edelleen on pentueen arin, mutta ei kuitenkaan mikään kamala arkajalka. Esim. Open Showssa ei ollut ongelmia minkään kanssa. :) Puhuimme että Nevakin voisi tulla vuoden alussa terveystarkkeihin, kun meillä on useampi tarkattava koira samaan aikaan.

Peryite ”Tedi”: Tedilläkään ei ole ollut mitään spesiaalia putkessa tänä vuonna. Autojen jahtaamisen kanssa on saanut tehdä jonkin verran töitä ja pariin otteeseen, mutta nyt puhutaan tosiaan buhundista. Ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma. Tapasin Tedin omistajan messarissa, mutta Tediä en ole tavannut. Ensi vuodelle on kuulemma luvassa jonkinlainen perustottiskurssi ainakin. Ja jospa käytäisi sitten joku viikonloppu tapaamassakin Tediä!

Sanguine ”Vili”: Vili viettää lokoisaa perhekoiran elämää matkustellen perheensä mukana ympäri Suomen. Toukokuussa tapasimme koirapuistoilun merkeissä täällä Lahdessa. Aivan ihana iloinen buhundpoika, joka rakastaa perheen lapsia yli kaiken.

Vaermina ”Virna”: Virna on vuoden aikana käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut molemmilla kerroilla EH. Lisäksi se on hienosti ansainnut itselleen RTK1-koulutustunnuksen. Myös rallyn AVO-luokassa se on käynyt, mutta molemmilla kerroilla houkutus sai unohtamaan kaiken muun, ja niistä kisoista on muistona siis kaksi nollaa. Ja pari hauskaa videota.
Virna satutti varpaansa loppukesästä ja oli saikulla, mutta muuten on pysynyt ehjänä.
Virna harrastaa/harrastelee Rallyn lisäksi vaikka sun mitä, ja on ollut haltijalleen erinomainen harrastuskaveri. Ja ihan hirvee iskän tyttö, jonka mielestä isi ei saisi lähteä mihinkään ilman Virnaa.
Nii ja Virnaa näen tosiaan joka päivä.
Virnaan voi tutustua lisää myös blogissa: http://karvaloikka.blogspot.fi/

Ensi vuonna

Ensi vuoden kesälle olemme suunnitelleet Tulhulle toiset pennut. Alkuvuodesta tarkoitus olisi kuvauttaa useampi noista edellisistä, ja keväälle odotamme sitten niitä Tulhun juoksuja. Jos ei nyt tärppää, niin kokeilemme varmaan uusiksi sitten syksymmällä.
Teemme visiitin myös SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa, mutta kokoonpanosta en vielä tiedä. Freian ja Vaalan ilmoitin jo, mutta Freia saa halutessaan jäädä kotiinkin.

Olen myös itse haaveillut uudesta pennusta ensi vuonna. Joko Tulhulta tai muualta – katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tänä vuonna kun sitä pentua ei sitten tullutkaan (ensin kariutui vuoden alkupuolella yksi suunnitelma ja syksymmällä sitten toinen, ja muuten ei ollut pentueita joista olisin halunnut tai voinut ottaa koiran).

 

Ja näin tälleen kun jouluaaton ratoksi tekstiä kirjoittelen, niin loppuun vielä

Hyvää joulua kaikille!

Näyttelyitä

Olemme käyneet nyt tässä kuussa kahdessa näyttelyssä, ja vielä on ensi viikonloppuna yksi lisää. Manalle haeskellaan kehäkokemusta ja showmieltä. Ja onhan se komea poika, mielellään näyttelyttääkin tommosta. :)

Ensin kävimme ihan kuun ensimmäisenä päivänä Lahden raviradalla pidetyssä vappunäyttelyssä.

Tuomarina oli Erika Häkkinen. Tänään kaikki junnut jäivät ilman SA:ta, mutta ERI ja luokkavoitto sieltä tuli kuitenkin. Arvostelu näytti tältä:
”Nuori uros jolla hyvät rungon mittasuhteet. Linjakas pää. Hieman kookkaat korvat. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta ok. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät. Hyvät matala kinner. Erinomainen hännän kiinnitys. Kaunis musta väri. Oikea karvanlaatu. Liikkuu malttaessaan tasapainoisesti ja hyvällä askelpituudella. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin. Antaa hieman kookkaan kokonaiskuvan.”

Mana ei oikein meinannut malttaa juosta kunnolla kehässä. Seisoi kyllä, sen se osaa todella hyvin!
Käytiin vielä ottamassa loppuposeeraus siinä näyttelyalueen ulkopuolella:

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Tampere KV, johon piti tulla myös Manan sisko, mutta valitettavasti Boella on ollut jalka kipeä ja se on kipulääkekuurilla, joten joutuivat perumaan näyttelyreissun.
Manan lisäksi oli tällä kertaa mukana Freia, jonka edellinen näyttely oli vuonna 2015. Buhundtuomarina toimi Reino Korpela.
Eivätkä mukana olleet koirat tähän loppuneet, sillä Elinan toinen koira, australianpaimenkoira Narri, oli myös mukana. Samoin toinen ystävä ja hänen australianpaimenkoiransa Vuk. Tänne näyttelyyn oli kutsuttu auspai-tuomariksi sellainen, joka ”ymmärtää” käyttölinjaisten päälle, joten auspait lähtivät hakemaan H:ta. Tämä johti myös pienoisiin ongelmiin päivän aikana, kun kehät olivat päällekkäin.
Mana ei esiinny minun kanssani yhtä hienosti kuin Elinan kanssa, joten toivoin Elinan pääsevän Manan kanssa kehään. Pienen sumplimisen tuloksena saatiin Elina ja Mana kehään, mutta itse en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa buhundeista enkä edes nähnyt kun Mana oli kehässä. Heti alussa jouduin juoksemaan toiseen halliin australianpaimenkoirakehälle esittämään Narrin, kun kaikki AVO-nartut otettiin kehään. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. En saanut koiraa seisomaan tai juoksemaan nätisti kuin puoli sekuntia kerralla…
Narrin esitettyäni tyrkkäsin sen nopeasti häkkiin ja juoksin takaisin buhundkehälle. Narrin kehä oli nimittäin kolmantena, ja Elinan piti ehtiä esittämään se. Itse jäin buhundkehälle odottelemaan PU-kehää Manan kanssa.

Mana esiintyi kohtuullisen hienosti, olin ihan tyytyväinen. Kävin seuraavaksi hakemassa Freian kanssani kehän laidalle odottelemaan. Ja miten ihanaa oli esittää varma veteraani kehässä. Ei yhtään vetämistä mihinkään suuntaan eikä turhaa hötkyilyä. Ei sitä nuorta teiniurosta, joka tahtoisi moikata kaikkia ja juosta täysii… Sain myös Freian hännän pysymään ylhäällä koko kehän ajan, ja olen aivan ääääärettömän tyytyväinen siihen! Luulen, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta koko Freian näyttelyhistoriassa kun sen häntä oli koko arvostelun ajan ylhäällä!
Tämä näyttely ei olisi voinut paremmin mennäkään, aikatauluongelmista huolimatta. :) Niin ja auspait saivat EH (Vuk) ja T (Narri). Eli Vukilla meni jopa odotettua paremmin, vain Narrin näyttelypäivänä jäätiin tavoitteesta.

Tuloksena Manalle ERI JUK1 PU3 SA SERT

 

”Musta vähäisin valkoisin merkein. Sopivan kokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Ryhdikäs uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu tasapainoisesti. Normaali käytös.”

 

---

Rouva 12v. sai ERI VEK1 VSP-VET

 

”Sopiva koko, hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyt raajaluusto. Riittävät kulmaukset.
Lähes oikein kiertynyt häntä. Hyvä karva. Ikä näkyy liikkeissä.
Rauhallinen käytös.”

Save

Buhundien Open Show

Tänä vuonna päästiin käymään Tulhun, Freian ja Vaalan kanssa buhundien open showssa Nurmijärvellä. Paikalla oli yli 30 buhundia, joka on aivan valtava määrä koiria!

Freia

Tulhu

Vaala

Kyse on siis epävirallisesta näyttelystä, johon voivat osallistua kaikki näyttelykelpaamattomatkin yksilöt. Arvostelemassa oli kuitenkin ihan virallinen ulkomuototuomari (Jetta Tschokkinen) ja kaikki koirat saivat kirjallisen arvostelun.

Kaikki kolme osasivat käyttäytyä kohtuullisen hyvin. Kukaan ei haukkunut edes hevosille, vaikka olin varma että Vaala yrittäisi. Mutta ei edes kokeillut. Häkissä ollessaan se haukuskeli, mutta muuten meni ihan hyvin. Kehässä se innostui vähän pomppimaan kun olisi pitänyt ravata nätisti… Tulhun nätisti ravaaminen taas oli lähempänä tokoseuruuta ja lisäksi se keksi tulla sivulle kun piti seisoa nätisti. Sitten se komensi antamaan herkkua. Itseä vain nauratti moiset pässeilyt. Etenkin Vaalan pomppiminen, ihanaa että sillä oli niin hauskaa kehässä!
Freian sitten esitti Elina, koska sekä Freia että Vaala olivat veteraaniluokassa. Se kyllä osasi vuosien kokemuksellaan tehdä hienosti kaiken. Sillä vain on iänikuisena ongelmana hännän laskeminen kehässä koska paikallaan seisominen on ihan tyhmää.

Tulhu oli pentujen jäljiltä ihan täysin karvaton. Tuomari ensitöikseen kysyi että onko se vasta lopettanut imettämisen mutta kehui että hyvin nisät ovat vetäytyneet kuitenkin. Mustista kommentoi, että kiva nähdä mustiakin buhundeja paikalla! :)

Tässä tyttöjen tulokset

Alma (Tulhu)
AVO2
3v. koon ylärajalla oleva ryhdikäs narttu. Oikeat mittasuhteet. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvä runko ja kaula. Hieman niukat kulmaukset edessä, riittävät takana. Hyvä häntä. Tänään niukassa karvassa. Liikkuu sujuvasti. Innokas esiintyjä.

Fawn (Vaala)
VET2
8v. erittäin hyväkuntoinen oikean kokoinen aavistuksen pitkä narttu. Oikeanlinjainen pää joka jo hieman kuivunut. Hieman kevyt kuono. Hyvä kaula ja runko. Lanne-osa saisi olla lyhyempi. Oikea-asentoiset raajat. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvä häntä. Liikkuu vielä kevyesti. Esiintyy hyvin.

Freia
VET3
11v. erittäin hyväkuntoinen olemukseltaan kevytpiirteinen veteraani. Voisi olla lanneosaltaan lyhyempi. Profiililtaan oikea pää joka jo hieman kuivunut. Oikea purenta. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Ok kulmaukset edessä ja takana. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkeet kevyet ja vaivattomat. Esiintyy hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ryhmäkuva, johon saatiin 30 buhundia. Wow! Freialla tai Tulhulla ei asian kanssa ollut mitään ongelmaa, mutta Vaalaa vähän ahdisti että joku (vieras koira) tulee kuitenkin kohta hänen luokseen. Se oli Freian ja Tulhun keskellä ja ihan minun edessäni ja kovasti vakuuttelin sille että siinä on ihan turvallista olla eikä kukaan tule syömään sitä siitä. Kyllä se siinä oli, mutta ei hirveän mielellään.

Näyttelyn jälkeen olisi ollut vielä rallytokoa, mutta emme voineet jäädä enää pidemmäksi aikaa. Maxilla ja Elinalla oli molemmilla koirat kotona, ja alkoi olla jo vähän turhan monta tuntia takana.
Kotimatkalla vielä tuli pienesti mutkia matkaan, kun Mätsälän kohdalla motarille liittyessämme aloimme haistamaan palaneen käryä. Ajoimme seuraavasta liittymästä huoltoaseman pihaan ja eikun tutkimaan että mikä on vikana.
Rengas oli syystä x kulunut ihan täysin sileälle ja kankaat paistoivat paikka paikoin kumin läpi. Hupsista. Vararenkaan voimin ajoimme sitten vanhaa tietä takaisin kotiin. Onneksi huomattiin rengas ennen kuin se petti. Ei päädytty ojaan tmv.

Kuvat on ottanut Max Kolkka

Save

Tämän hetken kuulumiset

Taas on elämä jännää.

19.9.2015 Freia oli Elinan kanssa rallymölleissä ALO-luokassa. Tulos 99p. ja 1. sija!
Seuraavat viralliset kisat tulossa ihan tässä kuun lopussa. Sormet ristiin, että sieltä tulee hyväksytty. Sitten olisi vanhuksella RTK1.
Tässä tällä viikolla käytiin hallilla treenaamassa. Aloitettiin Freian kanssa AVO-luokan kylttejä. Hyppyä etenkin otettiin muutamaan kertaan, kun kotona sitä ei ole mahdollista treenata. Hyppy onnistui kuin vanhalta konkarilta, vaikka tokoestettä ja agia on harjoiteltu viimeksi joskus 8v. sitten.
Käännöksiä, takapäänkäyttöä ja pyörähdystä sitten siihen päälle. Samoin seiso-kierrä koira. Ollaan aika hyvällä mallilla, suurin ongelma tulee olemaan takapään käytön opettelu. Helpointa olisi naksutella, mutta Freia ei ole kovin hyvä naksutteluoppilas, kun se on 10v. opetellut asiat houkuttelulla. Kokeilen kyllä naksutellakin, mutta voi olla, että saan nopeammin opetettua ihan nakilla.

11.10.2015 käytiin Tulhun kanssa mätsärissä. Meillä oli ulkomuototuomari, joka antoi aika paljon painoarvoa liikkeille ja tasapainoiselle ulkomuodolle. Tulhu olikin sitten punaisen nauhan saaneista 2. palkintona vaikka sun mitä ja herkkuja yhden pienen koira-armeijan tarpeiksi. Oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja lahjoituspalkintoja oli yli tarpeen, joten niitä sopi hakea kassikaupalla.

Mitä tulee pentusuunnitelmiin, niin nekin ovat hieman tarkentuneet. Tällä hetkellä toivon voivani astuttaa Tulhun ensi keväänä. Sillä on nyt juoksu, joten lonkkakuvat menevät vähän myöhäiseksi, mutta ei se nyt onneksi niin paha asia ole. Pari urosehdokasta olen katsonut valmiiksi, ja terveystuloksien jälkeen sitten lähdetään ottamaan yhteyttä omistajiin (tai pahimmassa tapauksessa tulokset laittavat pisteen Tulhun pentusuunnitelmille. Pessimisti ei pety yms.!)

Rallya ja terveystuloksia

Eilen oli pitkä päivä. Freia oli ilmoitettu rallykisoihin täällä Lahdessa ja Tulhulla oli silmä- ja polvitarkit.

Aamu aloitettiin Freian kanssa kukonlaulun aikaan. Kävimme ottamassa pienet aamutreenit aamukasteisella kentällä. Freia ei ollut lainkaan mukana fiiliksessä, mutta otettiin sitten vain parit liikkeet ja Freia sai muuten lepäillä autossa tai haistella kentän laidan heinikossa.

Vein Freian kotiin ja tunnin päästä lähdin ilman koiraa kisapaikalle. Elina ja Lime olivat ensimmäisessä ALO-ryhmässä, ja mentiin katsomaan ja kannustamaan. Samalla ilmoitin Freian ja kerroin, että ohjaaja hyvin mahdollisesti vaihtuu. Itsellä ei ollut oikein kisausolo, eikä se koirakaan toimi jos ohjaaja ei toimi. Onneksi Elina lupasi kisata Freian kanssa. Päätökseen vaikutti myös se, että Tulhun terveystutkimukset olivat 13 aikaan (joukkotarkistus, joten aikaa voi mennä) ja Freian kisaryhmän arvioitu aika oli siinä 14 pintaan. Olisin saanut toisen kaverin viemään Tulhun tarkkeihin, mutta on se aina eri asia olla itse paikan päällä.

Elinan ja Limen radan loputtua lähdimme viemään Limeä kotiinsa, hakemaan sieltä Elinan hoito-cockeria ja noutamaan samalla Freiaa ja Vukia kisoihin sekä Tulhua tarkkeihin. Freia ja Vuk heitettiin kisapaikalle siinä vähän 12 jälkeen. Freia pääsi häkkiin odottelemaan sitä, että Elina ehtii toimihenkilöhommistaan katsomaan parit vaikeimmat liikkeet Freian kanssa. Minä ja Roosa (Tulhun sijoituskoti) lähdimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle hallille, jossa joukkotarkistus pidettiin.

Paikalla sitten täyttelin lappuset, Tulhu sai silmätipat ja sen siru tarkistettiin, ja sitten jonoteltiin lääkärille. Silmälääkärinä oli Per Axelson ja polvet tarkisti Lotta Axelson. Hyvissä käsissä siis oltiin. :) Tuomioksi nollan polvet ja puhtaat silmät!

Seuraavana suunnitelmissa Tulhun kanssa on röntgenit (selkä, kyynärät, lonkat). Katsotaan niitä tässä syksyllä / alkutalvesta.

Sitten suuntasimme takaisin kisapaikalle. Freian ryhmällä alkoi juuri rataantutustuminen. Olisin siis juuri ja juuri ehtinyt itsekin, mutta onneksi ei tarvinnut.
Elina kertoi sitten, että Freian kanssa maahanmenot eivät olleet onnistuneet (Freia ei ollut mennyt lainkaan maahan!), mutta kaikki muu kyllä. Kävin hakemassa Freian häkistä ja katsottiin ne maahanmenot kuntoon. Ongelma oli lähinnä meidän erilaisissa tavoissa ohjata. Freia luottaa voimakkaasti käsikäskyihin ja pieniin apuihin mitä ilmeisesti teen huomaamattani. Käskin Elinan ottaa vähän taaksepäin sen liikkeestä maahanmenon kanssa. Eli ei haittaa vaikka Freia koskee käteen tai jää jumittamaan takamus pystyssä tmv. Sitten jumitetaan niin kauan kunnes se menee maahan, että se tajuaa mitä tässä pitää nyt tehdä.
Saatiin hommat onnistumaan tarpeeksi hyvin. Jaa kohtahan se oli Freian vuoro.

Minä jännitin kehän laidalla. Elina ei jännittänyt kehässä juurikaan. Paitsi niitten maahanmenojen kohdalla. :D
Freia teki tarkasti ja hienosti. Elina muisti kannustaa Freiaa seuruussa. Freialla oli kivaa Elinan kanssa. Maahanmenotkin onnistuivat täydellisesti! Eli aivan upea rata! Bongasin itse pari ihan pikkuriikkistä virhettä, mutta ei mitään suurempaa.
Vähän ajan päästä pisteet tulivat seinällä olevaan lappuun, ja 97 tuli niin että pätkähti! Aivan uskomattoman hienot pisteet!

Kisarata

Virhepisteitä tuli kyltiltä 11 2x -1 (OV ja TAL) ja maalista -1 (TAL). Eli tuossa kyltille 11 mennessä Freia jäi rapsuttamaan itseään (minun vika, valjaat kutitti kun ollaan käytetty pelkkää pantaa), josta -1, OV. Samalla talutin kiristyi kun Elina käveli vielä eteenpäin koiran jäädessä rapsimaan. Siitä -1 TAL. Sitten se toinen -1 TAL tosiaan jossain maalikyltin paikkeilla. Tuomarin kommenteissa lukee: ”Hyvää työtä!”
Olen niin ylpeä hienosta vanhuskoirastani <3 Ja superkiitollinen Elinalle siitä, että suostui viemään Freian. Itse olisin tehtaillut itselleni huomattavan paljon enemmän virheitä. :D

Freialla on nyt siis 2 hyväksyttyä tulosta ALO-luokasta, joten seuraavan jälkeen saadaan RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Uhkasin Elinalle, että saa jatkossakin viedä Freiaa kisoissa. Minä voin treenata koiran kisavalmiuteen, maksaa kisat ja tyrkätä Freian Elinalle kun kisapäivä koittaa!
Seuraavia kisoja suunniteltiin ensi kuulle. Jos sieltä tulee hyväksytty tulos, siirrytään talvitauolle kisaamisesta ja jos/kun treenataan, katsotaan niitä AVO-kylttejä ja AVO-ratoja. Kävin niitä kylttejä vähän läpi jo toissavuonna, ja Freiahan nyt osaa suurimman osan niistäkin jo valmiiksi.

Freian rally-toko -kisat

Tässä taitaa olla menossa spiraali

Freian kanssa käytiin rallykisoissa tuossa päivällä. Eilinen meni minulla kokonaan Joensuureissuun kun olin kaverin mukana hänen lähtiessä moikkaamaan toivottavasti tulevan koiransa kasvattajaa (a.k.a siskoani). Olin kotona vasta ihan yöllä, joten suunnitelmat kisoja edeltävän illan treenaamisesta eivät ihan onnistuneet. Ei siinä kuitenkaan mitään, koira osaa kyllä.

Oltiin me tällä viikolla jo kerran treenattukin. Yleensä tehdään rata, katsotaan se läpi ilman koiraa, otan Freian kanssa pari harjoittelua, tehdään rata, otetaan pari vaikeampaa liikettä uusiksi ja tehdään rata vielä kerran. Taukojen kanssa toki. Oltiin treenaamassa ennen yhdeksää aamulla, ja satuttiin valitsemaan joku yleinen koirien aamu-ulkoilukenttä, joten häiriötä oli. Hienosti meni, rata oli turhankin helppo vaikka muka valitsin vaikean radan.

Kisoissa Freialla oli hyvä aamu. Se kiljui mikrosiruntarkistuksessa ja säkäkorkeuden mittauksessa, koska sillä vaan oli niin älyttömän kivaa ja kaikki ihmiset olivat ihania jajaja…
Kävin hakemassa Freian autosta pari koirakkoa ennen omaa vuoroamme, ja muistuteltiin mieleen parit radalla olevat liikkeet. Saksalainen täyskäännös, maahan kierrä koira ja liikkeestä maahan otettiin ainakin, ja jotain seuruukäännöksiä.

Omalla vuorolla sitten stressasin itseni aivottomaksi. Ensimmäinen kyltti meni vähän plörinäksi kun korjailin Freian asentoa ja se istui monta kertaa. Eli TVÄ -10p. En tajunnut uusia.
3. kyltti oli saksalainen täyskäännös. Siitä ohjaajavirhe -1p. Koira taisi jäädä vähän jälkeen eikä vaihtanut puolta ihan niin smoothisti kuin oli tarkoitus.
9. kyltti oli maahan, kierrä koiran ympäri. Ensimmäinen yritys meni pipariksi (Freia kumarteli eikä mennyt maahan kunnolla), joten uusin. -3p. Toisella kerralla kaikki meni muuten hyvin, mutta unohdin istuttaa koiran ennen maahanmenoa. Tajusin sen itse vähän liian myöhään. Väärin suoritettu tehtävä TVÄ taas, eli -10p.
Sitten kyltti 11. eli normaaliin vauhtiin siirtyminen. TVÄ (epätarkasti suoritettu liike) -1p. En vaihtanut tempoa selvästi, vaan otin jotain puolijuoksuaskelia yhden tai kaksi.

Näistä yhteensä 25 virhepistettä. Loppupisteet 75, eli läpi meni silti! :)
Tuomarin kommenteissa lukee ”Paljon osaamista”. Olen tyytyväinen Freiaan, olen tyytyväinen että suoritettiin rata hyväksytysti (se oli tavoitteena), mutta omat mokat taas vähensi liikaa pisteitä.

Seuraavalla kerralla ehkä itsekin osaan paremmin. Tuo maahan kierrä koiran ympäri on sellainen kyltti ja liike jota ollaan harjoiteltu sata kertaa, joten sen olisi pitänyt onnistua minultakin…
Onneksi koira on maailman paras <3

Elinalla ja Limellä meni myös tosi hienosti. Alku oli ilmeisesti vähän jähmeä, mutta loppurata näytti hyvältä ja pisteitä saivat 84!

Kisoista lähtiessä Elina kertoi, että yleensä ihmisillä on tapana ostaa hyväksytyn tuloksen (tai esim. tokossa ykköstuloksen) kunniaksi juustohampurilainen koiralle. Niinpä suunnattiin mäkkiin autokaistalle ja ostettiin koirille juustohampparit. Nom!

SSKY erikoisnäyttely

Erkkari oli tosiaan tuossa viikonloppuna. Freia ja Tulhu olivat nätisti, ja Vaalakin rauhoittui kun oli ensin saanut skitsoilla pahimmat pihalle ja sen jälkeen miettiä asioita. Olimme varustautuneet ihan kunnolla. Kaksi häkkiä (Freia omassa ja Tulp & Vaala yhdessä), sateenpitävä kangas häkkien päälle, sateenvarjot, kaljakärryt häkkien roudaamiseen jne. Ja helppoa se sitten olikin saada kaikki kasaan.

Olin kohtuullisen tyytyväinen kaikkiin piskeihin. Tuloksissa tuli miinusta mm. siitä, että kaksi nuorinta oli hyvinkin tankkeja. Tulhu hieman, ja Vaala vähän enemmän kuin hieman. Freia sitten onneksi oli nätti solakka veteraani ettei jäänyt ehkä tuomarillekaan mielikuvaa, että toi se syöttää koiransa läskeiksi… Eihän hän sitä tiedä että toinen tankeista ei edes asu luonani. :D
Vaalalla edelleen tosiaan laihari käynnissä, mutta aina se jostain keksii jotain ”hei löysin tuolta kaapista kolmen kilon raksusäkin ja söin kolmasosan 8D”… Leikkauksen jälkeen tuo lihominen on ihan karannut käsistä muutenkin.
Näyttelyn lopuksi vielä talutin kaikki kolme takaisin autolle. Oli ihan ”like a boss”-olo, kun tytöt olivat niin nätisti. Kaikki energiat purettu häkissä rääkymiseen (no ei ne oikeesti ihan kamalan paljon rääkyneet. Etenkään Freia!) ja näyttelytreenaamiseen & kehässä pyörimiseen.

No joo. Minulla ei tällä kertaa ole minkäänlaisia kuvia itselläni, mutta Jin Kaakisen aka ”Ansun” kuvagalleriasta löytyy jokaisesta tytöstä jotain:
http://ansun.kuvat.fi/kuvat/DogShows/SSKY+Speciality+12th+July+2015/
Olen käynyt kommentoimassa tyttöjen nimet kuviin. Eli ainoaksi tehtäväksi katsojalle jää tunnistaa buhundit sieltä. ;)

Arvostelut sitten tässä. Tuomari oli Marianne Holmli Norjasta.

Freia (VET):
Nice head & expression. Nice ears & pigmentation. Nice topline. Could have better curl on tail and shorter loin. Excellent angulation. The paws are a bit flat. Excellent temperament. Excellent color for the age.
ERI/2

Fawn (AVO):
Not in her best show condition, a bit heavy. Nice head & expression. Ears could be smaller. Also the eyeopening could be smaller. Could have better curl in tail. Ok bone but paws could be stronger. Nice movement. Excellent black colour. Nice temperament. Would like to see her in better show condition.
H

Alma (NUO):
On the bigger side. I could hope more feminine head. Excellent pigmentation. Nice ears, topline, tail. Could be shorter in loin. Excellent angulation behind, upper-arm should be more angulated. Would like to see her in full coat & little bit lighter condition.
EH/2

Freia & Tulhu näyttelyssä

Noniin, vähän on taas näytelty koiria kehässä pitkästä aikaa. Tulhu oli kehässä 1.5. ja Freia 10.5.

Tulhu oli hieno nätti buhund, ja tuomarikin arvosti. Minä kävin esittämässä Tulhun.
Tuomari: Paavo Mattila
ERI NUK/1 SA PN1 VSP SERT
Kaunis hyvin rakentunut narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja häntä, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

Tulhu kehässä © Aino Vakkilainen

Tulhu ja palkinnot © Aino Vakkilainen

Lisää Ainon ottamia kuvia Tulhusta (ja myös Toivosta, joka oli ROP)

Tänään sitten Freian vuoro käydä näytillä veteraaniluokassa. Käytös yhtä hienoa kuin aina. <3
Tuomari: Maija Sylgren
EH VEK/1
10-vuotias. Pitkä runko. Musta narttu. Hieman jo kuivunut kuono-osa. Pyöreähköt silmät jotka voisi olla tummemmat. Oikea purenta. 1 alaetuhammas puuttuu. Riittävä kaula. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Tilava rintakehä. Hieman kevyt raajaluusto. Ranteissa pehmeyttä. Käpälät voisi olla pehmeämmät. Hieman korkea kinner. Häntä voisi kiertyä tiukemmin. Ikäisekseen hyvä liikunta. Reipas käytös ja karvanlatu ok.

Freialta tosiaan on vuosien matkaan jäänyt yksi alaetuhampaista. Pelkäsin että koira saa vähintään hylätyn kun meillä ei ole mitään hammastodistusta, mutta ei sentään.
Freialla oli oikein hauskaa näyttelyssä. Max osti Freialle ja Vaalalle näyttelytuliaisiksi herkkuja, ja Freia sai ihan itte valita. Ankkafileet olivat kivasti irrallaan matalassa laatikossa, ja jouduin Freialle muistuttamaan, että valitessa herkkuihin ei saa koskea, kun nenä alkoi mennä jo turhan läheisiin tunnelmiin ankkafileiden kanssa. Se haisteli vähän muitakin herkkuja, mutta palasi aina ankkafileiden luo, joten kotiinviemisiksi se sai tietenkin niitä. :)

Freia ja minä kehässä © Elina Kallio

Ja koska Vaala ei päässyt näyttelemään, niin viikolla kävimme ottamassa Vaalasta poseerauskuvia. Mielestäni saimme erittäin onnistuneet kuvat nätistä Vaalasta.

Vaala © Aino Vakkilainen

Taas lisää Ainon ottamia kuvia. Kuvissa Vaalan lisäksi Elinan Lime-hollantilainen ja Ainon oma porokoira Sumu.

Tulhun tulevaisuudensuunnitelmia

Hieman nyt Tulhun tulevaisuudesta, kun noille ”vanhuksille” ei kummempia suunnitelmia ole. Vaalalle ensi vuodelle on suunniteltu silmäpeilaus ja Freialle on tulossa nyt näyttely tai pari, mutta ei sen kummempia.

Eli aloitetaan siitä, että Tulhu on käynyt Elinan kanssa kokeilemassa agilityä. Elina on ajatellut, että voisi aloittaa sen kanssa harrastamisen ihan kunnolla, koska hyvin oli kuulemma mennyt. Olivat harjoitelleet lähinnä putkea, josta Tulhu oli pitänyt oikein paljon. Ilmeisesti ensimmäisellä treenikerralla oli edetty suorasta S-mutkille ilman kummempia ongelmia. Irtoaminen on varmasti ongelmista yksi suurimpia agilityn kannalta, eli se sama ongelma mikä Freiallakin oli.

Toinen harrastus mitä tässä kevään edetessä aloitellaan on metsäjälki.

Näyttelyiden saralla Tulhu on ilmoitettu toukokuulle yhteen näyttelyyn, Lahden RN 1.5. Myös Freia on tulossa sinne (kun ilmaiseksi pääsee).

Terveystutkimuksia olen suunnitellut tuonne ensi syksyyn / talveen. Röntgenkuvista selkä, lonkat ja kyynärät ja lisäksi polvipalpointi sekä silmäpeilaus. Olisin jättänyt vieläkin myöhemmäksi, mutta jos Elina haluaa kunnolla harrastaa agilityä, teen terveystutkimukset mielellään ajoissa. Oma alarajani on 2v, joka Tulhulla tulee täyteen elokuussa. Sen jälkeen siis otetaan koko setti.

MH-kuvausta olen Tulhulle haaveksinut. Ei vielä ihan tämän hetken asia tämäkään. Ehkä ajoitan senkin tuonne syksyyn, talveen – riippuen miten saadaan testipaikka. Vielä en ole tosiaan ihan tarkasti miettinyt ajankohtaa. Katsellaan.

Tulevat pennut sitten sen mukaan mitä tutkimukset paljastavat. Eli että tuleeko pentuja vai ei. Urosvaihtoehtoja on tällä hetkellä 3, jotka ovat kaikki keskenään aika eri sukuisia. Toivottavasti päästään aikanaan jotain niistä käyttämäänkin. :) Pennuista olisi jo pari kiinnostunuttakin.

Nätti Tulhu viime joulukuussa

Uudet sivut etenevät hitaaaaaasti. Olen kirjoitellut genetiikkaosiota, mutta jostain syystä keksin sinne koko ajan uutta lisättävää enkä siis sen takia etene sen kanssa. Joko lisäystä tulee johonkin jo olemassaolevaan tai sitten lisään ihan uuden alleelin tyylillä ”Hei muutes, näitä on satulakuvioisiakin, pitäisiköhän siitä kirjoittaa pätkä tuon merkkivärisyyden yhteyteen”. Tietenkin olen uusinut myös risteytyskaaviotaulukot. Nyt on kuulkaas tulossa niin nättejä kaavioita noitten edellisten väkerryksien tilalle.
Eilen keksin, että pitäisköhän tuosta MH-luonnekuvauksesta laittaa myös jotain kun kerta luonnetestistäkin on.

Tämä on loputon suo. Tosin minulle tämä on aivan täysin tyypillistä. En vaan ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Projektin alla tällä hetkellä on siis genetiikka, MH, loput enkkukäännökset. Ja päätin tehdä luonnetesteistäkin nätimmän taulukon. Hups. Ei auta sekään, että tietenkin samalla täyttelen tietokantaani kun inspiraatiota on. Tai lueskelen tarkempaa tietoa eri geeneistä ja niitten toiminnasta.
En edes mainitse käsityöprojektejani. Innostuin vahingossa tilkkuilusta, ja Freialle on tulossa tosi nätti lila-vaaleanpunainen tilkkupeti ”Snail’s trail”-blokeilla.

Vielä jonain päivänä saan ne sivut nettiin asti. :D

 

Tulhun karhutesti

8.3.2015 Tulhu kävi karhutestissä. Yllä video.

Arvostelulappusessa oli tämänmoiset kohdat merkattu:

1. Koiran reaktio hajujälkeen
A: voimakas, lähtee jäljelle

2. Reaktio nähdessään pedon
C: siirtyy omistajan taakse

3. Haukkutyöskentelu
A: aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti

4. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa
B: keskitasoa

5. Rohkeus
B: Keskitasoa (ajottainen katsekontakti)

6. Etäisyys
B: suuri etäisyys

7. Taistelutahto
C: keskitasoa

8. Väistöliikkeet ja ketteryys
A: erittäin nopea

9. Työskentelykestävyys
B: keskitasoa

10. Palautuminen
A: palautuu valittömästi

Täällä haisee karhu

 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Tulhu ei olisi syöttänyt itseään karhulle. Jee. :D Turvaetäisyys karhuun oli iso. Pelkoa ei Tulhu ihan hirveästi näyttänyt, sijaistoimintoja ei juurikaan. Välillä keskittyminen herpaantui.

Heeetkinen… Siellä on karhu?

Eli lopputulemana hieno karhua haukkuva koira… melkein. :D Testaaja sanoi, että rohkeutta vähän lisää, niin meillä voisi olla karhukoira (hyvä vai huono – sitä emme koskaan saa tietää).

Karhulle pöhisemistä

Hurja karhuhaukku lähtee jaloista

Mammalla ei ole nyt kaikki kotona, kun kävelee kohti karhua…!?

Tässä kohtaa hieman pyrskähdin maastoverhon takaa. Roosa käveli kohti karhua, ja Tulhun epäusko siinä vaiheessa oli melko huvittavaa. Se katsoi Roosaa selvästi miettien, että jokohan tuo ihminen sekosi ihan täysin…
Noh. Omistaja olisi jäänyt karhun hampaisiin, koiralla sentään oli hieman enemmän älyä. ;)

Lisää haukkua

Että sellainen karhureissu Tulhulla. :)