Mennyt vuosi

IMG_2039Blogin päivittely jäi tuossa jossain vaiheessa vuotta, kun alkoi tuntua ettei ole inspiraatiota tai ehtimistä. Jotta jospa nyt päivitellään vähän mitä tänä vuonna on tapahtunut.

Ensin Freia ja Vaala

IMG_9455

Vaala & Freia

Freia on tänä vuonna 12, nyt loppuvuodesta lähenee jo 13. Sen kanssa käytiin vuoden aikana parissa näyttelyssä sekä buhundien Open Showssa.
VSP-vet, ROP-vet, va-SERT sekä yksi EH.
Rallyn treenaaminen on kesällä lopetettu kun huomasin ettei Freia oikein kävele soralla normaalisti. Syksyllä katselin että polvi lonksuu. Lisäksi on ollut jumissa ja välillä kipuinen.
Polvet tutkittiin virallisesti, 0/0. Kävimme myös jäsenkorjaajalla, joka totesi koiran lantion olevan vinossa (se on nyt suoristettu), mutta muuten ei mitään erityistä vikaa löytynyt. Muutaman kerran on käyty myös hierojalla.
Että kai se vaan alkaa olla vanha. Niin ja kaihista huolimatta näkee edelleen ihan ok.

IMG_6301
Mana & Freia SSKY:n erikoisnäyttelyssä

Vaala täytti tänä vuonna 10. Ei ole lainkaan ikäisensä oloinen. Aina yhtä iloisesti sekaisin…
Näyttelyissä ei käyty muualla kuin epävirallisesti Open Showssa, jossa Vaala osallistui myös kasvattajaluokkaani. Ensi vuonna käydään sitten pari kertaa jos löydetään sopivia näyttelyitä kun tuli tuo kymppi täyteen. Sopiva näyttely tarkoittaa sitä, että +10v. koiran ilmomaksu on max. 10€ ja näyttely on jossain lähellä / ollaan muutenkin menossa.
Open Showssa Vaala pääsi kokeilemaan myös Noseworkin alkeita, ja kuten arvelin, tykkäsi siitä. Nyt on kotonakin purkit.
Noin muuten ei mitään kummempaa Vaalan osalta.

Sitten Tulhu ja viime vuoden pennut 

Tulhu: Kävi silmätarkissa (joulukuu -17, silmät OK) ja Buhundyhdistyksen Open Showssa. On laihtunut!

Pennut aakkosjärjestyksessä:

Azura ”Saaga”: Kävi pyörimässä Alavuden Miljoonakoiranäyttelyn kehässä EH:n arvoisesti. Samalla oli meillä pari päivää hoidossa, ja oli oikein ihanan helppo ja vaivaton nuori buhund. Kävi myös Buhundyhdistyksen Open Showssa.
Saaga harrastaa omatoimista haukkumista ja agilitya. Aksa loppuu ensi vuoteen, toivottavasti myös se haukkuharrastus.

Boethiah ”Boe”: Käynyt kolmessa näyttelyssä, joista 2xEH ja 1xSERT. Lisäksi kävi luustokuvauksissa syksyllä, joista hienosti lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.
Boella on vuoden aikana ollut ontumista, jonka takia se on käynyt usempaan otteeseen eläinlääkärillä. Syksyllä löytyi nuljuluun murtuma, joka nyt pikkuhiljaa alkaa olla ok ja Boe saa taas treenata agilitya. Lisäksi Boe keksi olevansa hurja vahtikoira jonka tulee puolustaa kotia ja isänmaata, mutta sekin alkaa jo tasoittua.
Tapasimme Boen Alavuden Miljoonakoiranäyttelyssä.

Hircine ”Rollo”: Rollolla löytyi tosiaan vaikea, leikkausta vaativa kaihi molemmista silmistä, jonka takia se on ollut pitkään sairaslomalla ja useammassa leikkauksessa. Toiseen silmään ei näkö palaudu täydellisesti koskaan, mutta muuten ollaan jo voiton puolella. Kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat ovat estäneet näyttelyt, mutta Open Showssa Rollo kävi pyörähtämässä. Josko ensi vuonna sitten näyttelyihin kun silmätippakuuri on ohi! Rollo myös treenaa aksaa.
Rolloa on tavattu aina välillä vuoden mittaan.

Malacath ”Mana”: Manalla on ollut hieno näyttelyvuosi. Voitte tätänykyä kirjoittaa Hänen korkeutensa nimen ”EE JMVA PMJV-17 JV-17 HeJW-17 Malacath”. Suomesta sertejä on nyt 5 ja tosiaan Viroon lähdettiin ihan vaan koska why not. Vuoden viimeinen näyttelyviikonloppu messarissa toi sitten kolme voittajatitteliä. Lisäksi Mana on metsästänyt kotonaan sekä lintuja että hiiriä pihalta, tehnyt jälkijuttuja ja tuhonnut kaikenlaista. Loppuvuodesta Manalta irtosi kynsi, joka vielä tulehtui. Eläinlääkärissä saatiin kuitenkin sellaiset antibiootit että ei tarvitse jättää messaria väliin, ja Mana oli erittäin hieno potilas. Mana treenailee myös rallya.
Ensi vuoden tavoitteina Manalla on ainakin Suomen muotovalion arvo ja 2019 Mana lähtee Cruftsiin.
Manan elämästä voi lueskella myös blogista: https://wonderfuldogs.wordpress.com

Nocturnal ”Neva”: Neva osallistui Open Showhun ja kuulemma hyvin menee tytön kanssa. Edelleen on pentueen arin, mutta ei kuitenkaan mikään kamala arkajalka. Esim. Open Showssa ei ollut ongelmia minkään kanssa. :) Puhuimme että Nevakin voisi tulla vuoden alussa terveystarkkeihin, kun meillä on useampi tarkattava koira samaan aikaan.

Peryite ”Tedi”: Tedilläkään ei ole ollut mitään spesiaalia putkessa tänä vuonna. Autojen jahtaamisen kanssa on saanut tehdä jonkin verran töitä ja pariin otteeseen, mutta nyt puhutaan tosiaan buhundista. Ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma. Tapasin Tedin omistajan messarissa, mutta Tediä en ole tavannut. Ensi vuodelle on kuulemma luvassa jonkinlainen perustottiskurssi ainakin. Ja jospa käytäisi sitten joku viikonloppu tapaamassakin Tediä!

Sanguine ”Vili”: Vili viettää lokoisaa perhekoiran elämää matkustellen perheensä mukana ympäri Suomen. Toukokuussa tapasimme koirapuistoilun merkeissä täällä Lahdessa. Aivan ihana iloinen buhundpoika, joka rakastaa perheen lapsia yli kaiken.

Vaermina ”Virna”: Virna on vuoden aikana käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut molemmilla kerroilla EH. Lisäksi se on hienosti ansainnut itselleen RTK1-koulutustunnuksen. Myös rallyn AVO-luokassa se on käynyt, mutta molemmilla kerroilla houkutus sai unohtamaan kaiken muun, ja niistä kisoista on muistona siis kaksi nollaa. Ja pari hauskaa videota.
Virna satutti varpaansa loppukesästä ja oli saikulla, mutta muuten on pysynyt ehjänä.
Virna harrastaa/harrastelee Rallyn lisäksi vaikka sun mitä, ja on ollut haltijalleen erinomainen harrastuskaveri. Ja ihan hirvee iskän tyttö, jonka mielestä isi ei saisi lähteä mihinkään ilman Virnaa.
Nii ja Virnaa näen tosiaan joka päivä.
Virnaan voi tutustua lisää myös blogissa: http://karvaloikka.blogspot.fi/

Ensi vuonna

Ensi vuoden kesälle olemme suunnitelleet Tulhulle toiset pennut. Alkuvuodesta tarkoitus olisi kuvauttaa useampi noista edellisistä, ja keväälle odotamme sitten niitä Tulhun juoksuja. Jos ei nyt tärppää, niin kokeilemme varmaan uusiksi sitten syksymmällä.
Teemme visiitin myös SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa, mutta kokoonpanosta en vielä tiedä. Freian ja Vaalan ilmoitin jo, mutta Freia saa halutessaan jäädä kotiinkin.

Olen myös itse haaveillut uudesta pennusta ensi vuonna. Joko Tulhulta tai muualta – katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tänä vuonna kun sitä pentua ei sitten tullutkaan (ensin kariutui vuoden alkupuolella yksi suunnitelma ja syksymmällä sitten toinen, ja muuten ei ollut pentueita joista olisin halunnut tai voinut ottaa koiran).

 

Ja näin tälleen kun jouluaaton ratoksi tekstiä kirjoittelen, niin loppuun vielä

Hyvää joulua kaikille!

Mainokset

Kuvia

Tässä edellisen merkinnän jälkeen on toki tapahtunut kaikenlaista (kuten Tulhun MH-testi), mutta olen laiska ja teen kivan kuvapostin.

Kuvissa esiintyvät Freia, Vaala, Tulhu, Virna, Mana ja Rollo. Ja näkyy tuolta välistä löytyvän myös Jade (corgipentu) ja Supu (lapinporokoirauros).
Kuvat ovat väliltä syyskuun loppu – marraskuun alku.

 

Buhundien Open Show

Tänä vuonna päästiin käymään Tulhun, Freian ja Vaalan kanssa buhundien open showssa Nurmijärvellä. Paikalla oli yli 30 buhundia, joka on aivan valtava määrä koiria!

freia

Freia

tulhu

Tulhu

vaala

Vaala

Kyse on siis epävirallisesta näyttelystä, johon voivat osallistua kaikki näyttelykelpaamattomatkin yksilöt. Arvostelemassa oli kuitenkin ihan virallinen ulkomuototuomari (Jetta Tschokkinen) ja kaikki koirat saivat kirjallisen arvostelun.

Kaikki kolme osasivat käyttäytyä kohtuullisen hyvin. Kukaan ei haukkunut edes hevosille, vaikka olin varma että Vaala yrittäisi. Mutta ei edes kokeillut. Häkissä ollessaan se haukuskeli, mutta muuten meni ihan hyvin. Kehässä se innostui vähän pomppimaan kun olisi pitänyt ravata nätisti… Tulhun nätisti ravaaminen taas oli lähempänä tokoseuruuta ja lisäksi se keksi tulla sivulle kun piti seisoa nätisti. Sitten se komensi antamaan herkkua. Itseä vain nauratti moiset pässeilyt. Etenkin Vaalan pomppiminen, ihanaa että sillä oli niin hauskaa kehässä!
Freian sitten esitti Elina, koska sekä Freia että Vaala olivat veteraaniluokassa. Se kyllä osasi vuosien kokemuksellaan tehdä hienosti kaiken. Sillä vain on iänikuisena ongelmana hännän laskeminen kehässä koska paikallaan seisominen on ihan tyhmää.

frevakehasTulhu oli pentujen jäljiltä ihan täysin karvaton. Tuomari ensitöikseen kysyi että onko se vasta lopettanut imettämisen mutta kehui että hyvin nisät ovat vetäytyneet kuitenkin. Mustista kommentoi, että kiva nähdä mustiakin buhundeja paikalla! :)

Tässä tyttöjen tulokset

Alma (Tulhu)
AVO2
3v. koon ylärajalla oleva ryhdikäs narttu. Oikeat mittasuhteet. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvä runko ja kaula. Hieman niukat kulmaukset edessä, riittävät takana. Hyvä häntä. Tänään niukassa karvassa. Liikkuu sujuvasti. Innokas esiintyjä.

Fawn (Vaala)
VET2
8v. erittäin hyväkuntoinen oikean kokoinen aavistuksen pitkä narttu. Oikeanlinjainen pää joka jo hieman kuivunut. Hieman kevyt kuono. Hyvä kaula ja runko. Lanne-osa saisi olla lyhyempi. Oikea-asentoiset raajat. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvä häntä. Liikkuu vielä kevyesti. Esiintyy hyvin.

Freia
VET3
11v. erittäin hyväkuntoinen olemukseltaan kevytpiirteinen veteraani. Voisi olla lanneosaltaan lyhyempi. Profiililtaan oikea pää joka jo hieman kuivunut. Oikea purenta. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Ok kulmaukset edessä ja takana. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkeet kevyet ja vaivattomat. Esiintyy hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ryhmäkuva, johon saatiin 30 buhundia. Wow! Freialla tai Tulhulla ei asian kanssa ollut mitään ongelmaa, mutta Vaalaa vähän ahdisti että joku (vieras koira) tulee kuitenkin kohta hänen luokseen. Se oli Freian ja Tulhun keskellä ja ihan minun edessäni ja kovasti vakuuttelin sille että siinä on ihan turvallista olla eikä kukaan tule syömään sitä siitä. Kyllä se siinä oli, mutta ei hirveän mielellään.

Näyttelyn jälkeen olisi ollut vielä rallytokoa, mutta emme voineet jäädä enää pidemmäksi aikaa. Maxilla ja Elinalla oli molemmilla koirat kotona, ja alkoi olla jo vähän turhan monta tuntia takana.
Kotimatkalla vielä tuli pienesti mutkia matkaan, kun Mätsälän kohdalla motarille liittyessämme aloimme haistamaan palaneen käryä. Ajoimme seuraavasta liittymästä huoltoaseman pihaan ja eikun tutkimaan että mikä on vikana.
Rengas oli syystä x kulunut ihan täysin sileälle ja kankaat paistoivat paikka paikoin kumin läpi. Hupsista. Vararenkaan voimin ajoimme sitten vanhaa tietä takaisin kotiin. Onneksi huomattiin rengas ennen kuin se petti. Ei päädytty ojaan tmv.

Kuvat on ottanut Max Kolkka

Save

Pennut 1vk

Tänään pennut täyttivät viikon! Pienet ovat kasvaneet kovasti, ja painojakin on jo tuplattu parin pennun kohdalla. Viikkopäivän kunniaksi Tulhu päästi myös Vaalan hieman haistelemaan pentuja pentulaatikkoon.

palleronpentuVaala yhtä kauhuissaan kuin aina eläinvauvoja nähdessään. Sitä kiinnostaisi pennut jo kovasti (aiemmin ei juuri yhtään), mutta Tulhu ei ole tähän mennessä päästänyt Vaalaa tekemään tuttavuutta pieniin. Edelleen Tulhu oli hieman epävarma siitä, että voiko se päästää Vaalan laatikkoon pentujen kanssa, joten pitkään en antanut Vaalan olla.

Sitten ne pennut.

 

1, uros

1Iso poika, joka ei turhaan märise tai ärsyynny. Tumma maski ja voimakas varjostus.

2, uros

2Omatahtoinen, mutta helposti hermostuva iso poika. Kaikkimullehetinyt. Eilen kokeili jo seisomista ja kävelemistä, paino oli hetkittäin kaikilla jaloilla!

3, narttu

3Supersievän värinen punainen tyttö (kuvassa ei tietenkään väri näy…). Tykkää nukkua Tulhun kainalossa tai jalkojen päällä. Pieni mammantyttö. :)

4, uros

4Tästä pojasta ei ole paljoa sanottavaa. Ei märise mitenkään erityisen paljon tai muutenkaan pidä kovasti ääntä itsestään.

5, uros

5Söötti poika. Tämäkin jää pentueessa vähän noitten ”kovaäänisten” jalkoihin. Pentuturkki on hauska karhunmusta, mutta muuttunee kunnolla mustaksi pojan kasvaessa.

6, narttu

6Pieni reipas tyttö, joka tuplasi säälittävän syntymäpainonsa jo pari päivää sitten. Osaa pitää ääntä itsestään jos ärsyttää.

7, narttu

7Meidän pieni vammakoipi. Tassut eivät ole vielä suoristuneet, mutta kunhan pienet opettelevat kävelemään, pitäisi alkaa edistystä tapahtua. Rapsuteltavan suloinen ja sievä. Nukuskelee mielellään yksinkin.

8, narttu

8Se pentueen ”Justiina”. Painavin pentu, joka hakee oman paikkansa tissiltä vaikka väkisin. Ilmoittaa kovaan ääneen kun jokin ärsyttää (esim. sylissä oleminen tai mamma joka putsaa).

Synnytys teoriassa vs. käytännössä

Kaikkialla aina kerrotaan miten pitäisi katkoa napanuoria ja laskea jälkeisiä ja sitä sun tätä kun koira synnyttää. Välillä pitää olla vieressä ja välillä pitää antaa tilaa ja samalla olla puuttumatta ja sit punnita ja kuivata ja… Mutta mitä tapahtuukaan Oikeasti, kun kaikki menee täysin putkeen?

  1. Avaa kalvot ja tarkista ettei pennun naamassa tai hengitysteissä ole limaa
    – Kalvot on nuoltu pois ja syöty kun ensimmäisen kerran näet pennun kokonaan. Limaa on aina aluksi, kunnes emo nuolee limatkin pois ihan itte.
  2. Katkaise ja sido napanuora, tai katso ettei emo pure napanuoraa liian läheltä
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko napanuoraa ehjänä. Se on katkaistu saman tien kun pentu on pihalla. Sitomiseen ei ole syytä. Hetken tulee verta, emo nuolee sen pois ja siinä se.
  3. Laske jälkeiset ja jos pentuja on paljon, katso ettei emo syö kaikkia ettei masu mene kipeäksi
    – Todellisuudessa et ehdi edes nähdä koko jälkeisiä. Jos haluaisit estää niitten syönnin, joutuisit pitämään emon päästä kiinni koko ajan. Ne nimittäin syödään mahdollisimman tuoreena ja jo melkein ennen kuin ne ovat pihalla. Kaikki mitä jää jäljelle on vihertävä läntti alusessa. Oho kato, taisi olla jälkeiset.
  4. Kääri pentu pyyhkeeseen ja laita se koriin / vatiin
    – emo kysyy: ”MITÄ SÄ TEET MUN PENNULLE!????” samalla kun pentu ryömii pihalle burritostaan. Pennun / pennut voi ottaa kankailla vuorattuun vatiin tai koriin pois tieltä seuraavan syntyessä, mutta vatia ei kannata viedä kovin kauas. Emo menee seuraavaksi tasan yhtä kauas kuin vati meni.
  5. Kun synnytys on ohi, vaihda pentulaatikon aluset puhtaisiin ja kuiviin.
    – Isommassa pentueessa pentulaatikko lainehtii mömmöistä tässä vaiheessa (tai ennemminkin joka ikinen kohta laatikosta on kostea). Eli jos/kun emo pitää taukoa, niitä alusia voi toki vaihtaa välissäkin.

Meillä tuhisee pentulaatikossa nyt 8 pientä koiravauvaa. Synnytys meni hyvin ilman mitään ongelmia. Välillä Tulhu piti enemmän taukoa ja välillä vähemmän. Kaksi viimeistä syntyivät lähes peräkanaa. Ensimmäinen tuli hieman hitaammin, mutta sillä olikin hankalin homma toimia tiennäyttäjänä muille.
Pienin pentu, musta narttu, oli hieman tokkurassa synnytyksen jälkeen. Sitä hieroin vähän varmuuden vuoksi alkuun. Ja pitelin nuoltavana kun Tulhu välillä sanoi, että nyt on Tulhun vuoro. Muut eivät tarvinneet mitään ekstra-apuja.

Pieni pentu painoi 166g, loput olivat 200-260. Sukupuolijakauma on 4+4, värijakauma 5+3 soopeleiden hyväksi. Valkeita kauluksia (=irlanninkirjavuutta) on useammalla pennulla. Parilla löytyy naamasta jopa pientä viirua tai viirun alkua. Ensimmäisenä ja viimeisenä syntyneiltä uupuu takakannukset kokonaan (tämä oli yllätys!), lopuilla on kaksoiskannukset.

Jaa mitähän vielä…

Ne on aivan ihania ja aww ja tuituituituitui ja bskjgrklsab,<cmvlekufksf.,md.

Puran ensimmäiset kuvat kohta kamerasta, laitan ne sitten erikseen tänne blogiin.

Tiineysviikko 8

tulhu56vrk56vrk

 

Pennut bilettävät mahassa kovasti. Pentulaatikko on kasassa, paikat siivottu, viimeisiä pentulaatikkotarvikkeita ja vielä yksi iso säkillinen ruokaa ostettu, Freia hoidossa.
Pennut ovat siis tervetulleita ja valmiita maailmaan aivan milloin tahansa tästä hetkestä eteenpäin. Itse olen veikannut, että Tulhu synnyttää ennen laskettua aikaa. Saa nähä.

Vielä uupuu tuo pentulaatikkolivestream, jonka kanssa ajattelin tapella tänään.

13555485_10208710958425833_1362778249_oVaala halusi testata pentulaatikkoa (ja ai kauhee mitkä torakynnet o.o)

55vrk, tiineysröntgen

tulhu

Nohevampi sieltä laskeekin jo, jotta 7 buhundpienokaista olisi luvassa.

Tänään käytiin tosiaan klinikalla hakemassa toinen herpesrokotus ja samalla kurkattiin vähän miltä tuolla sisuksissa näyttää. Tuomioksi tuli, että tasakokoisia, luustoltaan normaalisti kehittyneitä pentuja 7 kipaletta.

Huomenna taas tiineyskuva. Oikeasti piti tämä röntgenkuva laittaa samalla sitten huomenna, mutta en malttanut odottaa.