Tiineyskuvia

Kaksi tiineyskuvaa lisää! Eli viime viikko ja tämä viikko.

13479663_10207458553484880_1804742544_n

Ulkona satoi, joten tänään otettiin sisäkuva. 6 viikkoa eli 42 vuorokautta.

 

 

tulhu49vrk

7 viikkoa (49vrk), maha on räjähtänyt käsiin. ”HJÄLP”, sanoo Tulhu.

 

 

tiineon

Vertailun vuoksi Freian tiineysmasu vuodelta 2007. Viikkoja 7, pentuja 5.

Tiineyttä

En olekaan tänne blogiin päivitellyt mitään sitten astutusreissun. Facebookissa olen kirjoitellut enemmän päivityksiä.

tulhuNoin lyhyesti sanottuna astutusreissu meni hyvin. Olimme ajoissa joten kahtena ensimmäisenä päivänä astutus ei onnistunut. Lähdimme sitten päiväksi ajelemaan, kävimme Trollheimenin kansallispuistossa reilun kilometrin korkeudessa ja sellaista. Sen yhden välipäivän jälkeen sitten uudestaan toiveikkaana uroksen luo, ja astutus onnistui. Seuraavana päivänä vielä uudestaan ja kotia kohti. Matkalla teimme kävimme lyhyen kävelyreitin lähellä Liernen kansallispuistoa. Reitti vei Konnovatnet-nimiselle järvelle. Reitti alkoi jyrkällä n. 100m nousulla, ja matkan varrella oli monenlaista maastoa.

Sieltä sitten ajelimme mm. Blåfjella Skjækerfjella -nimisen kansallispuiston liepeillä. Olimme tarkoituksella valinneet maisemareitin, eli emme menneet astutuksen jälkeen suoraan takaisin Ruotsiin, vaan jatkoimme Norjassa kohti pohjoista ja sitten vasta Ruotsin läpi. Kilometrejäkään ei tullut montaa ylimääräistä. Ainoa huono puoli oli yön aikana tietä ylittävät eläimet. Näimme n. miljoona metsäjänistä, poroja ja useita erilaisia kanalintuja. Ja lunta.
Täällä kotona oli ollut kunnon lämpöaalto viikon aikana, ja jostain syystä oli kovin kummallista kun tulimme kotiin takeissa, huppareissa, kevyesti topatuissa housuissa ja villasukissa… Mutta kun me tultiin kylmältä alueelta!

Reissun jälkeen jäimme odottelemaan. Pikkuhiljaa tiineyden merkkejä on alkanut ilmestyä. Ensin pieniä merkkejä, joista ei voinut tietää ovatko ne ehkä pelkkää mielikuvitusta tai vasta loppunutta juoksua. Sitten tuli aamupahoinvointi. Tulhun vatsan alue alkoi hieman turvottaa. Nisät kasvoivat ja muuttuivat pinkeiksi.

Nyt ollaan jo varmoja, että jos se ei ole tiine, niin se on ainakin erittäin pahasti valeraskaana. Ultraamista mietin, mutta eipä tuo niin tärkeä asia ole. Etenkään sen jälkeen kun katselin hintoja ja selvisi, että tiineysröntgen on ihan saman hintainen tai vain kympin-kaksi kalliimpi. Että jos haluan johonkin viedä, niin eiköhän se ole mieluummin röntgen. En tosin vielä päätynyt mihinkään senkään osalta.
Herpesrokotus käytiin ottamassa samalla kun haimme viimeisen ekinokokkoosilääkkeen. Klinikalla kerrottiin, että herpesrokotetta ei enää saa tänä vuonna lisää, mutta että heillä on juuri sen verran että voivat luvata meille ne kaksi tarvittavaa rokotetta. Siellä se meidän rokote korvamerkittynä odottelee kuukauden viimeistä viikkoa. :)

Laskettu aika on tosiaan ensi kuun alkupuolella. Siinä 6. päivän paikkeilla muistaakseni. Tämä tarkoittaa, että laskettuun aikaan on enää neljä viikkoa!
Tilasin eilen tarvikkeet pentupantoihin, jotka meinasin tehdä kokonaan itse. Ihanan herkullisia, kirkkaita värejä on tulossa, väriyhteensopivine pikalukkoineen tietenkin. Edellinen erittäin hyvä pentulaatikkoni on kadonnut, joten uusi sellainen on tehtävä.
Sain lainaan myös toimivan webkameran, joten voin uusia lähes yhdeksän vuoden takaisen pentulaatikkokameran!

Huomenna on taas tiineyden kehityksen kuvauspäivä. Katsotaan josko muistaisin huomenna laittaa blogiin kaikkien kolmen viikon kuvat samalla. Kaksi edellistä viikkoa on tosiaan jo kuvattu.

tulhuniko

(niin ja ps. Niko oli vielä ihanampi kuin kuvittelin <3)

Hoitotulppa

Maanantaina kaappasin Tulhun pikalaiharihoitoon tänne meille. Se on. Läski.

Joku jo Lemmikkipalstoilla loukkaantui sijoituskodin puolesta kun kehtaankin nettiin kirjoittaa tämmöistä ja haukkua sijoituskotia (kirjoitin että sijoituskodissa on ollut laiharilla mutta ei näy tuloksia ja koira on lihava). Tarkoitus ei kuitenkaan ole sijoituskotia haukkua. Koira on läski ja siitä on puhuttukin. Siellä Tulhun mummin luona koira on vain tainnut saada vähän ylimääräistä sapuskaa. :D Lihavuus ei vaikuta siihen onko koti muuten hyvä!

Freia meni Vukin omistajalle tuohon kilometrin päähän. Se ei olisi Tulhua hyväksynyt kämppäänsä, joten sai lähteä evakkoon siksi aikaa.

Tässä vähän Tulhun fiiliksiä:

13059497_10208230787021848_1955233097_n13106052_10208230736020573_1824974916_o13115775_10208245233382998_1704390241_nKivoja leluja siis löytyy (lemppareina rotta, possu ja raatolelu), rapsutuksia on saanut ja Sedän kanssa on päässyt purtsille juoksu-/kävelylenkeille. Ja koirapuistossakin käytiin toissayönä leikkimässä Freian ja Vukin kanssa.
Muutenkin Tulhu on kyllä ollut mukavan vaivaton koira. Sijoituskotihan asuu kerrostalossa, niin Tulhu osaa olla hiljaa täälläkin. Vaalan mielestä oli aluksi vähän tyhmää kun tommonen tuli tänne, mutta eilen aamulla ne jo nukkuivat muutamankymmenen sentin päässä toisistaan sängyssä, molemmat ihan levällään. Nella-puudelilla on varmaan suurin ongelma kun sen mielestä Tulhu on ärsyttävä kakara, sietäisi turpaansa saada… Nellakin kyllä hyväksyy Tulhun niin kauan kun puudelirouva vaan saa nukkua rauhassa. Tulhukaan ei juuri mene häiriköimään muita koiria, enemmän se häiriköi meitä ihmisiä että nyt pitäis leikkiä ota possu.
Maanantaina ja eilen ollaan myös vähän naksuteltu Tulhun kanssa, kun sillä tuntuu välillä olevan niin paljon energiaa. Sivulletuloja ja takajalkojen laittamista laatikon päälle, kun niitä kuulemma pitäisi harjoitella.

Maanantaina ja tiistaina tosiaan haettiin ekinokokkoositabut. Käytetään 28 päivän sääntöä niin ei tarvitse Ruotsissa miettiä, että mistä haetaan ekinokokkoosilääkkeet ja milloin. Nyt sitten lauantaina veljeni tuo Joensuusta vähän rinkkaa, makuupussia sun muuta vaelluskamaa samalla kun kulkee itse Helsinkiin. Sunnuntaina ajellaan Turkuun yöksi ja maanantaiaamuna lähtee laiva. Illalla / yöllä ajetaan mahdollisimman pitkälle Ruotsissa, nukutaan jossain matkan varrella ja tiistaina käydään ekan kerran uroksen luona katsomassa ollaanko heti oikeassa ajassa. Itse jo stressaan että mitä jos parhaat päivät onkin jo ennen sitä. Tosin jos nyt sellainen tilanne tulee, että koira alkaa näyttää merkkejä, niin eikun vaan lähdetään samantien ajamaan pohjoisen kautta ja perutaan laiva. Mutta Tulhu saa kyllä luvan odottaa.
Sijoituskoti vielä tahtoo Tulhun lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kotiin, niin en halua ilmoittaa että ”sori, lähtö tuli nyt, heippa”. :D

Freia ja Vaala jäävät ”isin” kanssa tänne omaan kotiinsa sitten.

Lähtö tuli

Tai ei ihan vielä, mutta 2.5. otamme sitten suunnaksi Norjan. Tulhu aloitti juoksunsa juuri pari viikkoa ennen kuin olisin toivonut, joten tämän päivän olen järkkäillyt lähtöä kuntoon. Nyt on varattu laivat, varattu ekinokokkoosilääkitysajat, lähetelty ainakin 200 sähköpostiviestiä, selvitelty ainakin suurin osa tärkeimmistä mukaan lähtevistä asioista jne. Ollaan ehditty myös käydä porukalla koirapuistossa viettämässä päivää ja ilman koiria ostamassa kaikenlaista tarpeellista matkaa varten (esim. autoon uudet öljyt).

Päätimme pitää samalla pienen vaellusloman Trollheimenin kansallispuistossa. Ensin käydään astuttamassa koira Trondheimissä, ja sitten vietetään pari päivää kansallispuiston maisemia katsellen. Mukaan on siis pitänyt selvitellä rinkkaa, telttaa, makuupusseja sun muuta tarpeellista. Mukaan lähtevät Tulhun lisäksi australianpaimenkoirat Vuk ja Narri.
Kotimatkaa en ole kyllä vielä varannut. Saa nähdä jäädäänkö sinne pysyvästi. ;)

Ja liitteeksi pari omistajan ottamaa kuvaa Tulhun ihanasta sulhosta

nico4 nico3 nico2 nico1

Toiveikasta uroksen valintaa

Tulhun seuraava juoksu lähenee ja olen kuumeisesti kaivellut sopivia uroksia. Ei ole taas ollut helppoa ja aina on jostain joustettava.
Olen etsinyt tervettä (myös suvullisesti), vähän vanhempaa urosta kivalla luonteella. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut useita mahdollisia vaihtoehtoja, joista on löytynyt sekä vaaleita että mustia uroksia. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on musta uros, jonka omistajaan olen jo ottanut yhteyttä. Uros on A-lonkkainen, terveet silmät (harmittomia muutoksia löytynyt parissa tarkissa), mukava luonne, suvullisesti sopiva. Näyttelyissä se ei ole juuri käynyt, mutta kuten omistajalle totesin, en ole näyttelykoirakasvattaja. Tasapainoisuus on tärkeämpää kuin show-ulkomuoto. Omistajan kertoman perusteella ja sillä mitä olen kuullut, pitäisi luonteenkin olla kiva. Uros asuu maatilalla ja on suurimman osan aikaa vapaana siellä. Olen nähnyt uroksesta 10+ kuvaa ja videon, ja niitten perusteella voisin kyllä ryöstää uroksen itselleni vaikka heti. Jättimäinen plus siitä. ;)

Suvusta löytyy kivoja terveitä koiria, ja uroksen emän sisaruksia olen henkilökohtaisesti nähnyt useamman. Ukki on koira, jota olisin voinut jopa itsekin aikoinaan käyttää jos se olisi silloin ollut mahdollista. Jos lonkkaindeksejä laskettaisi, olisivat ne tällä uroksella keskivertoa paremmat. Se olikin yksi tärkeistä kriteereistä, koska Tulhulla vastaava indeksiluku olisi keskivertoa huonompi.
Sukusiitosprosenttia yhdistelmälle tulisi viidellä polvella laskettuna pyöreät 0 prosenttia. Ei sinänsä yllättävää tässä tapauksessa, koska uros on ”mustasukuinen” ja Tulhu ei. Yksi syy miksi heti alkuun katselin paljon mustia uroksia (toinen syy tälle tietty se, että pidän mustista, mutta eihän sitä nyt voi oikeasti mainita koska ei värillä saa ehdottomasti ikinä olla mitään väliä. Hups.).
Uros on ”jo” 6v, ja sillä on ennestään yksi pentue. Aina paranee. Näyttöä siis löytyy jo ennestään, eikä tarvitse käyttää mitään 2v. junnu-urosta! Eikä myöskään urosta jolla on jo valmiiksi sata pentuetta.
Uroksen omistaja on panostanut aivan esimerkillisesti terveystutkimuksiin, vaikka kyseessä on ihan kotikoira. Edes monelta jalostuskoiralta ei löydy vastaavaa säntillistä tutkimushistoriaa.

Lähisuvussa ei myöskään ole mitään hirveitä matadoreja. Tällä hetkellä tämä uros on siis jopa enemmän kuin uskalsin toivoa löytäväni. Mistään tärkeästä ei ole tarvinnut joustaa. Toivon, että omistajan kuvaus luonteesta pitää paikkansa myös. Kyselin muutamia kysymyksiä jotka vähän kautta rantain voivat kertoa jos omistaja katsookin koiraansa ruusunpunaisten lasien läpi, mutta mitään sellaista ei ilmennyt. Enkä siis dissaa omistajaa mitenkään, kun ne ruusunpunaiset lasit ovat itse kullakin päällä omia koiria katsoessa. Se ei ole virhe, oma koira on aina rakkain ja paras. :)

Nyt siis tuntuu että meillä on täydellinen uros. Ainoa mikä tästä välistä vielä uupuu, on ne Tulhun luustokuvaukset. Pelaan vähän varman päälle ja otan kuvat vasta juoksujen puoliväliin, joten siksi menee tammikuulle. Eli vielä joudutaan jännäämään 3+ viikkoa ennen kuin päästään röntgenpöydälle. Sitten vielä Kennelliiton kantaa pitää odottaa hetki lisää.
Röntgenin alla sitten katsotaan lonkat, kyynärät ja selkä. Toivotaan kovasti peukutuksia, että mikään ei ole ihan sökönä ja päästään lyömään suunnitelmia lukkoon.

Pentueesta kiinnostuneita on jo muutamia, vaikka suunnitelmat ovat tosiaan vielä aika epävarmat. Itse olen joka toinen päivä varma, että röntgenillä löytyy Ö-lonkat ja joka toinen päivä toiveikas, että kyllä se nyt vähintään C on… En uskalla tähän omaan tuuriini luottaa missään pennutusjutuissa. Rottia kasvattaessa sitä on huomannut, että joskus kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.

Tämän hetken kuulumiset

Taas on elämä jännää.

19.9.2015 Freia oli Elinan kanssa rallymölleissä ALO-luokassa. Tulos 99p. ja 1. sija!
Seuraavat viralliset kisat tulossa ihan tässä kuun lopussa. Sormet ristiin, että sieltä tulee hyväksytty. Sitten olisi vanhuksella RTK1.
Tässä tällä viikolla käytiin hallilla treenaamassa. Aloitettiin Freian kanssa AVO-luokan kylttejä. Hyppyä etenkin otettiin muutamaan kertaan, kun kotona sitä ei ole mahdollista treenata. Hyppy onnistui kuin vanhalta konkarilta, vaikka tokoestettä ja agia on harjoiteltu viimeksi joskus 8v. sitten.
Käännöksiä, takapäänkäyttöä ja pyörähdystä sitten siihen päälle. Samoin seiso-kierrä koira. Ollaan aika hyvällä mallilla, suurin ongelma tulee olemaan takapään käytön opettelu. Helpointa olisi naksutella, mutta Freia ei ole kovin hyvä naksutteluoppilas, kun se on 10v. opetellut asiat houkuttelulla. Kokeilen kyllä naksutellakin, mutta voi olla, että saan nopeammin opetettua ihan nakilla.

11.10.2015 käytiin Tulhun kanssa mätsärissä. Meillä oli ulkomuototuomari, joka antoi aika paljon painoarvoa liikkeille ja tasapainoiselle ulkomuodolle. Tulhu olikin sitten punaisen nauhan saaneista 2. palkintona vaikka sun mitä ja herkkuja yhden pienen koira-armeijan tarpeiksi. Oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja lahjoituspalkintoja oli yli tarpeen, joten niitä sopi hakea kassikaupalla.

Mitä tulee pentusuunnitelmiin, niin nekin ovat hieman tarkentuneet. Tällä hetkellä toivon voivani astuttaa Tulhun ensi keväänä. Sillä on nyt juoksu, joten lonkkakuvat menevät vähän myöhäiseksi, mutta ei se nyt onneksi niin paha asia ole. Pari urosehdokasta olen katsonut valmiiksi, ja terveystuloksien jälkeen sitten lähdetään ottamaan yhteyttä omistajiin (tai pahimmassa tapauksessa tulokset laittavat pisteen Tulhun pentusuunnitelmille. Pessimisti ei pety yms.!)