Hoitotulppa

Maanantaina kaappasin Tulhun pikalaiharihoitoon tänne meille. Se on. Läski.

Joku jo Lemmikkipalstoilla loukkaantui sijoituskodin puolesta kun kehtaankin nettiin kirjoittaa tämmöistä ja haukkua sijoituskotia (kirjoitin että sijoituskodissa on ollut laiharilla mutta ei näy tuloksia ja koira on lihava). Tarkoitus ei kuitenkaan ole sijoituskotia haukkua. Koira on läski ja siitä on puhuttukin. Siellä Tulhun mummin luona koira on vain tainnut saada vähän ylimääräistä sapuskaa. :D Lihavuus ei vaikuta siihen onko koti muuten hyvä!

Freia meni Vukin omistajalle tuohon kilometrin päähän. Se ei olisi Tulhua hyväksynyt kämppäänsä, joten sai lähteä evakkoon siksi aikaa.

Tässä vähän Tulhun fiiliksiä:

13059497_10208230787021848_1955233097_n13106052_10208230736020573_1824974916_o13115775_10208245233382998_1704390241_nKivoja leluja siis löytyy (lemppareina rotta, possu ja raatolelu), rapsutuksia on saanut ja Sedän kanssa on päässyt purtsille juoksu-/kävelylenkeille. Ja koirapuistossakin käytiin toissayönä leikkimässä Freian ja Vukin kanssa.
Muutenkin Tulhu on kyllä ollut mukavan vaivaton koira. Sijoituskotihan asuu kerrostalossa, niin Tulhu osaa olla hiljaa täälläkin. Vaalan mielestä oli aluksi vähän tyhmää kun tommonen tuli tänne, mutta eilen aamulla ne jo nukkuivat muutamankymmenen sentin päässä toisistaan sängyssä, molemmat ihan levällään. Nella-puudelilla on varmaan suurin ongelma kun sen mielestä Tulhu on ärsyttävä kakara, sietäisi turpaansa saada… Nellakin kyllä hyväksyy Tulhun niin kauan kun puudelirouva vaan saa nukkua rauhassa. Tulhukaan ei juuri mene häiriköimään muita koiria, enemmän se häiriköi meitä ihmisiä että nyt pitäis leikkiä ota possu.
Maanantaina ja eilen ollaan myös vähän naksuteltu Tulhun kanssa, kun sillä tuntuu välillä olevan niin paljon energiaa. Sivulletuloja ja takajalkojen laittamista laatikon päälle, kun niitä kuulemma pitäisi harjoitella.

Maanantaina ja tiistaina tosiaan haettiin ekinokokkoositabut. Käytetään 28 päivän sääntöä niin ei tarvitse Ruotsissa miettiä, että mistä haetaan ekinokokkoosilääkkeet ja milloin. Nyt sitten lauantaina veljeni tuo Joensuusta vähän rinkkaa, makuupussia sun muuta vaelluskamaa samalla kun kulkee itse Helsinkiin. Sunnuntaina ajellaan Turkuun yöksi ja maanantaiaamuna lähtee laiva. Illalla / yöllä ajetaan mahdollisimman pitkälle Ruotsissa, nukutaan jossain matkan varrella ja tiistaina käydään ekan kerran uroksen luona katsomassa ollaanko heti oikeassa ajassa. Itse jo stressaan että mitä jos parhaat päivät onkin jo ennen sitä. Tosin jos nyt sellainen tilanne tulee, että koira alkaa näyttää merkkejä, niin eikun vaan lähdetään samantien ajamaan pohjoisen kautta ja perutaan laiva. Mutta Tulhu saa kyllä luvan odottaa.
Sijoituskoti vielä tahtoo Tulhun lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kotiin, niin en halua ilmoittaa että ”sori, lähtö tuli nyt, heippa”. :D

Freia ja Vaala jäävät ”isin” kanssa tänne omaan kotiinsa sitten.

Lähtö tuli

Tai ei ihan vielä, mutta 2.5. otamme sitten suunnaksi Norjan. Tulhu aloitti juoksunsa juuri pari viikkoa ennen kuin olisin toivonut, joten tämän päivän olen järkkäillyt lähtöä kuntoon. Nyt on varattu laivat, varattu ekinokokkoosilääkitysajat, lähetelty ainakin 200 sähköpostiviestiä, selvitelty ainakin suurin osa tärkeimmistä mukaan lähtevistä asioista jne. Ollaan ehditty myös käydä porukalla koirapuistossa viettämässä päivää ja ilman koiria ostamassa kaikenlaista tarpeellista matkaa varten (esim. autoon uudet öljyt).

Päätimme pitää samalla pienen vaellusloman Trollheimenin kansallispuistossa. Ensin käydään astuttamassa koira Trondheimissä, ja sitten vietetään pari päivää kansallispuiston maisemia katsellen. Mukaan on siis pitänyt selvitellä rinkkaa, telttaa, makuupusseja sun muuta tarpeellista. Mukaan lähtevät Tulhun lisäksi australianpaimenkoirat Vuk ja Narri.
Kotimatkaa en ole kyllä vielä varannut. Saa nähdä jäädäänkö sinne pysyvästi. ;)

Ja liitteeksi pari omistajan ottamaa kuvaa Tulhun ihanasta sulhosta

nico4 nico3 nico2 nico1

Toiveikasta uroksen valintaa

Tulhun seuraava juoksu lähenee ja olen kuumeisesti kaivellut sopivia uroksia. Ei ole taas ollut helppoa ja aina on jostain joustettava.
Olen etsinyt tervettä (myös suvullisesti), vähän vanhempaa urosta kivalla luonteella. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut useita mahdollisia vaihtoehtoja, joista on löytynyt sekä vaaleita että mustia uroksia. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on musta uros, jonka omistajaan olen jo ottanut yhteyttä. Uros on A-lonkkainen, terveet silmät (harmittomia muutoksia löytynyt parissa tarkissa), mukava luonne, suvullisesti sopiva. Näyttelyissä se ei ole juuri käynyt, mutta kuten omistajalle totesin, en ole näyttelykoirakasvattaja. Tasapainoisuus on tärkeämpää kuin show-ulkomuoto. Omistajan kertoman perusteella ja sillä mitä olen kuullut, pitäisi luonteenkin olla kiva. Uros asuu maatilalla ja on suurimman osan aikaa vapaana siellä. Olen nähnyt uroksesta 10+ kuvaa ja videon, ja niitten perusteella voisin kyllä ryöstää uroksen itselleni vaikka heti. Jättimäinen plus siitä. ;)

Suvusta löytyy kivoja terveitä koiria, ja uroksen emän sisaruksia olen henkilökohtaisesti nähnyt useamman. Ukki on koira, jota olisin voinut jopa itsekin aikoinaan käyttää jos se olisi silloin ollut mahdollista. Jos lonkkaindeksejä laskettaisi, olisivat ne tällä uroksella keskivertoa paremmat. Se olikin yksi tärkeistä kriteereistä, koska Tulhulla vastaava indeksiluku olisi keskivertoa huonompi.
Sukusiitosprosenttia yhdistelmälle tulisi viidellä polvella laskettuna pyöreät 0 prosenttia. Ei sinänsä yllättävää tässä tapauksessa, koska uros on ”mustasukuinen” ja Tulhu ei. Yksi syy miksi heti alkuun katselin paljon mustia uroksia (toinen syy tälle tietty se, että pidän mustista, mutta eihän sitä nyt voi oikeasti mainita koska ei värillä saa ehdottomasti ikinä olla mitään väliä. Hups.).
Uros on ”jo” 6v, ja sillä on ennestään yksi pentue. Aina paranee. Näyttöä siis löytyy jo ennestään, eikä tarvitse käyttää mitään 2v. junnu-urosta! Eikä myöskään urosta jolla on jo valmiiksi sata pentuetta.
Uroksen omistaja on panostanut aivan esimerkillisesti terveystutkimuksiin, vaikka kyseessä on ihan kotikoira. Edes monelta jalostuskoiralta ei löydy vastaavaa säntillistä tutkimushistoriaa.

Lähisuvussa ei myöskään ole mitään hirveitä matadoreja. Tällä hetkellä tämä uros on siis jopa enemmän kuin uskalsin toivoa löytäväni. Mistään tärkeästä ei ole tarvinnut joustaa. Toivon, että omistajan kuvaus luonteesta pitää paikkansa myös. Kyselin muutamia kysymyksiä jotka vähän kautta rantain voivat kertoa jos omistaja katsookin koiraansa ruusunpunaisten lasien läpi, mutta mitään sellaista ei ilmennyt. Enkä siis dissaa omistajaa mitenkään, kun ne ruusunpunaiset lasit ovat itse kullakin päällä omia koiria katsoessa. Se ei ole virhe, oma koira on aina rakkain ja paras. :)

Nyt siis tuntuu että meillä on täydellinen uros. Ainoa mikä tästä välistä vielä uupuu, on ne Tulhun luustokuvaukset. Pelaan vähän varman päälle ja otan kuvat vasta juoksujen puoliväliin, joten siksi menee tammikuulle. Eli vielä joudutaan jännäämään 3+ viikkoa ennen kuin päästään röntgenpöydälle. Sitten vielä Kennelliiton kantaa pitää odottaa hetki lisää.
Röntgenin alla sitten katsotaan lonkat, kyynärät ja selkä. Toivotaan kovasti peukutuksia, että mikään ei ole ihan sökönä ja päästään lyömään suunnitelmia lukkoon.

Pentueesta kiinnostuneita on jo muutamia, vaikka suunnitelmat ovat tosiaan vielä aika epävarmat. Itse olen joka toinen päivä varma, että röntgenillä löytyy Ö-lonkat ja joka toinen päivä toiveikas, että kyllä se nyt vähintään C on… En uskalla tähän omaan tuuriini luottaa missään pennutusjutuissa. Rottia kasvattaessa sitä on huomannut, että joskus kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.

Tämän hetken kuulumiset

Taas on elämä jännää.

19.9.2015 Freia oli Elinan kanssa rallymölleissä ALO-luokassa. Tulos 99p. ja 1. sija!
Seuraavat viralliset kisat tulossa ihan tässä kuun lopussa. Sormet ristiin, että sieltä tulee hyväksytty. Sitten olisi vanhuksella RTK1.
Tässä tällä viikolla käytiin hallilla treenaamassa. Aloitettiin Freian kanssa AVO-luokan kylttejä. Hyppyä etenkin otettiin muutamaan kertaan, kun kotona sitä ei ole mahdollista treenata. Hyppy onnistui kuin vanhalta konkarilta, vaikka tokoestettä ja agia on harjoiteltu viimeksi joskus 8v. sitten.
Käännöksiä, takapäänkäyttöä ja pyörähdystä sitten siihen päälle. Samoin seiso-kierrä koira. Ollaan aika hyvällä mallilla, suurin ongelma tulee olemaan takapään käytön opettelu. Helpointa olisi naksutella, mutta Freia ei ole kovin hyvä naksutteluoppilas, kun se on 10v. opetellut asiat houkuttelulla. Kokeilen kyllä naksutellakin, mutta voi olla, että saan nopeammin opetettua ihan nakilla.

11.10.2015 käytiin Tulhun kanssa mätsärissä. Meillä oli ulkomuototuomari, joka antoi aika paljon painoarvoa liikkeille ja tasapainoiselle ulkomuodolle. Tulhu olikin sitten punaisen nauhan saaneista 2. palkintona vaikka sun mitä ja herkkuja yhden pienen koira-armeijan tarpeiksi. Oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja lahjoituspalkintoja oli yli tarpeen, joten niitä sopi hakea kassikaupalla.

Mitä tulee pentusuunnitelmiin, niin nekin ovat hieman tarkentuneet. Tällä hetkellä toivon voivani astuttaa Tulhun ensi keväänä. Sillä on nyt juoksu, joten lonkkakuvat menevät vähän myöhäiseksi, mutta ei se nyt onneksi niin paha asia ole. Pari urosehdokasta olen katsonut valmiiksi, ja terveystuloksien jälkeen sitten lähdetään ottamaan yhteyttä omistajiin (tai pahimmassa tapauksessa tulokset laittavat pisteen Tulhun pentusuunnitelmille. Pessimisti ei pety yms.!)

Rallya ja terveystuloksia

Eilen oli pitkä päivä. Freia oli ilmoitettu rallykisoihin täällä Lahdessa ja Tulhulla oli silmä- ja polvitarkit.

Aamu aloitettiin Freian kanssa kukonlaulun aikaan. Kävimme ottamassa pienet aamutreenit aamukasteisella kentällä. Freia ei ollut lainkaan mukana fiiliksessä, mutta otettiin sitten vain parit liikkeet ja Freia sai muuten lepäillä autossa tai haistella kentän laidan heinikossa.

Vein Freian kotiin ja tunnin päästä lähdin ilman koiraa kisapaikalle. Elina ja Lime olivat ensimmäisessä ALO-ryhmässä, ja mentiin katsomaan ja kannustamaan. Samalla ilmoitin Freian ja kerroin, että ohjaaja hyvin mahdollisesti vaihtuu. Itsellä ei ollut oikein kisausolo, eikä se koirakaan toimi jos ohjaaja ei toimi. Onneksi Elina lupasi kisata Freian kanssa. Päätökseen vaikutti myös se, että Tulhun terveystutkimukset olivat 13 aikaan (joukkotarkistus, joten aikaa voi mennä) ja Freian kisaryhmän arvioitu aika oli siinä 14 pintaan. Olisin saanut toisen kaverin viemään Tulhun tarkkeihin, mutta on se aina eri asia olla itse paikan päällä.

Elinan ja Limen radan loputtua lähdimme viemään Limeä kotiinsa, hakemaan sieltä Elinan hoito-cockeria ja noutamaan samalla Freiaa ja Vukia kisoihin sekä Tulhua tarkkeihin. Freia ja Vuk heitettiin kisapaikalle siinä vähän 12 jälkeen. Freia pääsi häkkiin odottelemaan sitä, että Elina ehtii toimihenkilöhommistaan katsomaan parit vaikeimmat liikkeet Freian kanssa. Minä ja Roosa (Tulhun sijoituskoti) lähdimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle hallille, jossa joukkotarkistus pidettiin.

Paikalla sitten täyttelin lappuset, Tulhu sai silmätipat ja sen siru tarkistettiin, ja sitten jonoteltiin lääkärille. Silmälääkärinä oli Per Axelson ja polvet tarkisti Lotta Axelson. Hyvissä käsissä siis oltiin. :) Tuomioksi nollan polvet ja puhtaat silmät!

Seuraavana suunnitelmissa Tulhun kanssa on röntgenit (selkä, kyynärät, lonkat). Katsotaan niitä tässä syksyllä / alkutalvesta.

Sitten suuntasimme takaisin kisapaikalle. Freian ryhmällä alkoi juuri rataantutustuminen. Olisin siis juuri ja juuri ehtinyt itsekin, mutta onneksi ei tarvinnut.
Elina kertoi sitten, että Freian kanssa maahanmenot eivät olleet onnistuneet (Freia ei ollut mennyt lainkaan maahan!), mutta kaikki muu kyllä. Kävin hakemassa Freian häkistä ja katsottiin ne maahanmenot kuntoon. Ongelma oli lähinnä meidän erilaisissa tavoissa ohjata. Freia luottaa voimakkaasti käsikäskyihin ja pieniin apuihin mitä ilmeisesti teen huomaamattani. Käskin Elinan ottaa vähän taaksepäin sen liikkeestä maahanmenon kanssa. Eli ei haittaa vaikka Freia koskee käteen tai jää jumittamaan takamus pystyssä tmv. Sitten jumitetaan niin kauan kunnes se menee maahan, että se tajuaa mitä tässä pitää nyt tehdä.
Saatiin hommat onnistumaan tarpeeksi hyvin. Jaa kohtahan se oli Freian vuoro.

Minä jännitin kehän laidalla. Elina ei jännittänyt kehässä juurikaan. Paitsi niitten maahanmenojen kohdalla. :D
Freia teki tarkasti ja hienosti. Elina muisti kannustaa Freiaa seuruussa. Freialla oli kivaa Elinan kanssa. Maahanmenotkin onnistuivat täydellisesti! Eli aivan upea rata! Bongasin itse pari ihan pikkuriikkistä virhettä, mutta ei mitään suurempaa.
Vähän ajan päästä pisteet tulivat seinällä olevaan lappuun, ja 97 tuli niin että pätkähti! Aivan uskomattoman hienot pisteet!

kisarata

Kisarata

Virhepisteitä tuli kyltiltä 11 2x -1 (OV ja TAL) ja maalista -1 (TAL). Eli tuossa kyltille 11 mennessä Freia jäi rapsuttamaan itseään (minun vika, valjaat kutitti kun ollaan käytetty pelkkää pantaa), josta -1, OV. Samalla talutin kiristyi kun Elina käveli vielä eteenpäin koiran jäädessä rapsimaan. Siitä -1 TAL. Sitten se toinen -1 TAL tosiaan jossain maalikyltin paikkeilla. Tuomarin kommenteissa lukee: ”Hyvää työtä!”
Olen niin ylpeä hienosta vanhuskoirastani <3 Ja superkiitollinen Elinalle siitä, että suostui viemään Freian. Itse olisin tehtaillut itselleni huomattavan paljon enemmän virheitä. :D

Freialla on nyt siis 2 hyväksyttyä tulosta ALO-luokasta, joten seuraavan jälkeen saadaan RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Uhkasin Elinalle, että saa jatkossakin viedä Freiaa kisoissa. Minä voin treenata koiran kisavalmiuteen, maksaa kisat ja tyrkätä Freian Elinalle kun kisapäivä koittaa!
Seuraavia kisoja suunniteltiin ensi kuulle. Jos sieltä tulee hyväksytty tulos, siirrytään talvitauolle kisaamisesta ja jos/kun treenataan, katsotaan niitä AVO-kylttejä ja AVO-ratoja. Kävin niitä kylttejä vähän läpi jo toissavuonna, ja Freiahan nyt osaa suurimman osan niistäkin jo valmiiksi.

SSKY erikoisnäyttely

Erkkari oli tosiaan tuossa viikonloppuna. Freia ja Tulhu olivat nätisti, ja Vaalakin rauhoittui kun oli ensin saanut skitsoilla pahimmat pihalle ja sen jälkeen miettiä asioita. Olimme varustautuneet ihan kunnolla. Kaksi häkkiä (Freia omassa ja Tulp & Vaala yhdessä), sateenpitävä kangas häkkien päälle, sateenvarjot, kaljakärryt häkkien roudaamiseen jne. Ja helppoa se sitten olikin saada kaikki kasaan.

Olin kohtuullisen tyytyväinen kaikkiin piskeihin. Tuloksissa tuli miinusta mm. siitä, että kaksi nuorinta oli hyvinkin tankkeja. Tulhu hieman, ja Vaala vähän enemmän kuin hieman. Freia sitten onneksi oli nätti solakka veteraani ettei jäänyt ehkä tuomarillekaan mielikuvaa, että toi se syöttää koiransa läskeiksi… Eihän hän sitä tiedä että toinen tankeista ei edes asu luonani. :D
Vaalalla edelleen tosiaan laihari käynnissä, mutta aina se jostain keksii jotain ”hei löysin tuolta kaapista kolmen kilon raksusäkin ja söin kolmasosan 8D”… Leikkauksen jälkeen tuo lihominen on ihan karannut käsistä muutenkin.
Näyttelyn lopuksi vielä talutin kaikki kolme takaisin autolle. Oli ihan ”like a boss”-olo, kun tytöt olivat niin nätisti. Kaikki energiat purettu häkissä rääkymiseen (no ei ne oikeesti ihan kamalan paljon rääkyneet. Etenkään Freia!) ja näyttelytreenaamiseen & kehässä pyörimiseen.

No joo. Minulla ei tällä kertaa ole minkäänlaisia kuvia itselläni, mutta Jin Kaakisen aka ”Ansun” kuvagalleriasta löytyy jokaisesta tytöstä jotain:
http://ansun.kuvat.fi/kuvat/DogShows/SSKY+Speciality+12th+July+2015/
Olen käynyt kommentoimassa tyttöjen nimet kuviin. Eli ainoaksi tehtäväksi katsojalle jää tunnistaa buhundit sieltä. ;)

Arvostelut sitten tässä. Tuomari oli Marianne Holmli Norjasta.

Freia (VET):
Nice head & expression. Nice ears & pigmentation. Nice topline. Could have better curl on tail and shorter loin. Excellent angulation. The paws are a bit flat. Excellent temperament. Excellent color for the age.
ERI/2

Fawn (AVO):
Not in her best show condition, a bit heavy. Nice head & expression. Ears could be smaller. Also the eyeopening could be smaller. Could have better curl in tail. Ok bone but paws could be stronger. Nice movement. Excellent black colour. Nice temperament. Would like to see her in better show condition.
H

Alma (NUO):
On the bigger side. I could hope more feminine head. Excellent pigmentation. Nice ears, topline, tail. Could be shorter in loin. Excellent angulation behind, upper-arm should be more angulated. Would like to see her in full coat & little bit lighter condition.
EH/2

(Agi)kuvia Tulhusta

Eilen Tulhun agility oli ulkokentällä, joten aivan täydellinen tilaisuus lähteä kuvaamaan sitä. Putken kanssa tuli joku stoppi loppupuolesta, mutta muuten mentiin ihan pätevästi.

tulhu01

Ulos putkesta

tulhu02

Matalalentoa

tulhu03

Kohti estettä

tulhu04

Loikka

tulhu06

Keppitreeniä

Mukana olivat myös australianpaimenkoirat Vuk ja Narri. Narri on n. 9vko pentu, jonka haimme tuossa lauantaina Ruotsista. Narrin omistaa Limen omistaja Elina.
Narri sai pari kertaa juosta putkesta läpi ihan lopuksi, ja sen jälkeen päästettiin koirat juoksemaan vapaana. Paikka oli silkkaa tasaista kenttää, yksi kukkula, kivikasoja ja hiekkaa. Joku pyöräilijä jossain vaiheessa meni ohi, mutta muuten oli aika autiota.

Koirillahan oli tietenkin hurjan kivaa. Vuk ja Tulhu hakivat keppejä ja juoksentelivat päättömästi, Narri muuten vaan juoksenteli ja leikki.

tulhu09

Tulhu kivellä

tulhu11

Tulhu kivellä

tulhuvuk

Tulhu ja Vuk

yhteiskuva

Alma, Coworker’s Was It I, Ardiente Chica Lanuda

Buhundien erkkariin on alle viikko. Täältä ollaan siis tulossa Nastolaan koko porukan voimin; Freia, Vaala ja Tulhu olisi tarkoitus pyöräyttää kehässä. Ei pitäisi olla turhan hankalaa. Kaikki ovat eri luokissa ja välissä on aina vähintään yksi koira. Varahandlerikin mukana jos jotain kummallista sattuu, että sellaista tarvitsee.

En olekaan ennen ollut kolmen koiran kanssa kerralla näyttelyssä. Toivotaan että osaavat käyttäytyä.

Tulhun agilitytreeniä

Tänään oli Tulhun kolmas agilitykerta. Juoksun takia Tulhu ei ole päässyt treenaamaan, joten useamman kerran tauko oli takana. Kiva oli päästä mukaan näkemään miten koira menee ja toimii. Ihan aloittelua vielä, ja siihen nähden näyttää tosi hyvältä. :)

Otin pari lyhyttä videota treeneistä. Ensi kerralla ovat ilmeisesti ulkokentällä joten toivottavasti on hyvä sää että voin ulkoiluttaa kameraa.

Tässä putki – hyppy (takaakierto) – putki – hyppy

Ja tässä putki – hyppy

Freia & Tulhu näyttelyssä

Noniin, vähän on taas näytelty koiria kehässä pitkästä aikaa. Tulhu oli kehässä 1.5. ja Freia 10.5.

Tulhu oli hieno nätti buhund, ja tuomarikin arvosti. Minä kävin esittämässä Tulhun.
Tuomari: Paavo Mattila
ERI NUK/1 SA PN1 VSP SERT
Kaunis hyvin rakentunut narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja häntä, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

lahti15tulhu3

Tulhu kehässä © Aino Vakkilainen

lahti15tulhu2

Tulhu ja palkinnot © Aino Vakkilainen

Lisää Ainon ottamia kuvia Tulhusta (ja myös Toivosta, joka oli ROP)

Tänään sitten Freian vuoro käydä näytillä veteraaniluokassa. Käytös yhtä hienoa kuin aina. <3
Tuomari: Maija Sylgren
EH VEK/1
10-vuotias. Pitkä runko. Musta narttu. Hieman jo kuivunut kuono-osa. Pyöreähköt silmät jotka voisi olla tummemmat. Oikea purenta. 1 alaetuhammas puuttuu. Riittävä kaula. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Tilava rintakehä. Hieman kevyt raajaluusto. Ranteissa pehmeyttä. Käpälät voisi olla pehmeämmät. Hieman korkea kinner. Häntä voisi kiertyä tiukemmin. Ikäisekseen hyvä liikunta. Reipas käytös ja karvanlatu ok.

Freialta tosiaan on vuosien matkaan jäänyt yksi alaetuhampaista. Pelkäsin että koira saa vähintään hylätyn kun meillä ei ole mitään hammastodistusta, mutta ei sentään.
Freialla oli oikein hauskaa näyttelyssä. Max osti Freialle ja Vaalalle näyttelytuliaisiksi herkkuja, ja Freia sai ihan itte valita. Ankkafileet olivat kivasti irrallaan matalassa laatikossa, ja jouduin Freialle muistuttamaan, että valitessa herkkuihin ei saa koskea, kun nenä alkoi mennä jo turhan läheisiin tunnelmiin ankkafileiden kanssa. Se haisteli vähän muitakin herkkuja, mutta palasi aina ankkafileiden luo, joten kotiinviemisiksi se sai tietenkin niitä. :)

freialahti

Freia ja minä kehässä © Elina Kallio

Ja koska Vaala ei päässyt näyttelemään, niin viikolla kävimme ottamassa Vaalasta poseerauskuvia. Mielestäni saimme erittäin onnistuneet kuvat nätistä Vaalasta.

vaala01

Vaala © Aino Vakkilainen

Taas lisää Ainon ottamia kuvia. Kuvissa Vaalan lisäksi Elinan Lime-hollantilainen ja Ainon oma porokoira Sumu.

Match Show 26.4.2015

Näin näyttelyä edeltävänä viikonloppuna järjestettiin sopivasti Match Show, jonne ilmoitimme sitten Tulhun. Myös miehen puudelit Enni ja Nella sekä Elinan porukoitten Manu-corgi osallistuivat.

Tulhu sai sinisen nauhan eikä sijoittunut sinisten kehässä. Parikehässä ikävästi takana tuleva koira juoksi lähes päin Elinaa ja Tulhua, ja Tulhu rähähti sille. Sinisten kehässä Tulhu oli oikein nätisti. Tuomarikin kävi sanomassa, että huomaa kyllä ettei Tulhu ole oikeasti aggressiivinen, vaikka rähähtikin aiemmin kintereissä juoksevalle koiralle. Tulhu oli keskikokoisten koirien luokassa.

tulhu

Tulhu Elinan kanssa kehässä

tulhu2

Tulhu rentoutuu kehän jälkeen

Enni ja Nella kävivät veteraanikehässä, Enni sai sinisen mutta ei sijoittunut, Nella tuli sinisten neljänneksi.
Manun esitin minä pienten koirien kehässä. Varsin vaivaton koira esittää. Vähän poika yritti välillä istua, mutta muuten ei mitään. Tuomari ihastui Manuun kovasti jo parikehässä. Pussailivat hetken siinä keskenään ja sitten tuomari halusi itse kiinnittää punaisen nauhan Manun hihnaan. :)
Punaisten kehässä manu sijoittui toiseksi. Todella pitkään tuomari teki valintaansa ja Manua alkoi vähän väsyttää. Meni se maahankin jossain vaiheessa, ja annoin ollakin ihan hetken. Ei se niin vakavaa ole.
Olipa kokemus sekin esittää corgia, vaikka vaan mätsärissä.

manukehassa

Manu ja minä

Palkinnot olivat todella hyvät. Jokainen osallistuja sai laatikollisen (10 vai 12 vai enemmän? pussia) HauHaun lihapullaherkkuja sen muovinauhan lisäksi. Manu sai sen laatikon lisäksi pokaalin, hienon ruusukkeen, laatikollisen HauHaun training bareja ja lahjakortin isoon säkilliseen Racinelin ruokaa.
Kyseessä oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja sponsorit ovat selvästi olleet avokätisiä. :) Kaikki mätsärin tuotto meni lyhentämättömänä Pelastetaan Koirat ry:n kautta rescuekoirille.

Freia ja Vaala eivät tällä kertaa osallistuneet. Mukaan oli tulossa jo sen verran koiria ja meillä ei ollut autoa, että elämä olisi käynyt hieman hankalaksi jos olisin ottanut vielä mustuaisiakin mukaan. Tytöt odottivat kiltisti kotona, ja kotona saivat sitten parit palkintolihapullat. Sain siis Manun esittämisestä palkkana muutaman pussin. :)