Astutushommia ja uusi perheenjäsen

Aloitetaan Tulhun astutuksesta, joka ei mennyt ihan niin kuin toivoin. Yritettiin varmaan viitenä eri päivänä, mutta ei saatu onnistunutta astumista. Toki nyt ON mahdollista että joku yritys on onnistunut tarpeeksi hyvin, mutta epäilen vahvasti.
Parhaat päivät oli juuri pääsiäisenä, niin ei päästy progeillakaan varmistamaan, mutta olen ihan varma siitä että tärpit eivät menneet ohi. Nyt ei vaan onnistunut.

IMG_3569.jpg

Saatiin kuitenkin laihdutettua Tulhua samalla vähän (tehtiin vähän lumihankitreeniä) ja se ei ole lihonut takaisin, eli pieniä voittoja!

Sitten palasimme takaisin vähän vähemmän lumiseen Lahteen ja parin päivän päästä käytiin buhundyhdistyksen kokouksessa. Siitä pari päivää käytiin katsomassa Ratsunummen G-pentuetta Tuusulassa, ja samalla otin muutamia kuvia niistä.

IMG_3898.jpgJo kokouksen jälkeen asia oli johtanut toiseen, joten kun menin kuvaamaan pentuja, tiesin jo että tuo kuvan vasempaan nurkkaan liiskattu pentu tulee meille.
Itsellä painoi Tulhun epäonnistunut astutus, se että minun piti jättää siitä pentueesta itselleni oma pentu kasvamaan. Vaalan kuolemakin jätti kodin tuntumaan tyhjältä ja sai miettimään että kuinka kauan Freia vielä porskuttaa. Onhan sekin jo 13 ja selkeät vanhuuden merkit ovat jo olemassa (se ei kuule kunnolla, näkee huonosti eikä jaksa enää ihan samanlaisia lenkkejä kuin ennen)
Tällä pentueella on hienot vanhemmat, tykkäsin pentueesta heti myös suvullisesti. Olen tavannut tai muuten tiesin monia pentueen sukulaisia, ja pentueen ukki (emän isä) on Freian puoliveli.

Joten kuinka voisi sanoa ei, kun tuli tilaisuus saada tästä pentueesta yksi tyttö meille?
Meille tullut tyttö on neiti lila, Ratsunummen Greta-Berta eli lempinimeltään Teysa. Teysa on täällä sijoituksessa.

IMG_4716.jpg

Tämän pikkuapinan kanssa ei ole ainakaan tylsää ollut. Se on todella fiksu ja oppivainen. Alkuunhan minä en kiinnostanut pätkän vertaa, vaan pentu teki mitä halusi ja meni mihin halusi. Sinne se olisi jäänyt metsään ihan tyytyväisenä yksinkin. Nyt aletaan olla jo siinä pisteessä että jos ei ole valtavan suuria houkutuksia, pentu tulee luo. Se osaa istua, nostaa etujalat vadille, odottaa ruokaansa kärsivällisestä (ainakin suurimman osan aikaa), ottaa katsekontaktin, koskettaa kosketuskeppiä… Maahanmenoa ollaan myös harjoiteltu, ja se vei varmaan pisimpään kun vasta kolmannella naksuttelukerralla hoksasi sen että mikä se liike nyt oikeastaan on.
Olemme myös leikkineet erilaisilla asioilla, kävelleet metsässä, moikanneet ihmisiä (ja samalla opeteltu sitä, että ihmisiä saa moikata vain luvalla) jne.

Tarpeet tulevat pääosin sanomalehdelle, en ole vieläkään ottanut lattialta pois kuin vain yhden maton. Senkin vain varalta koska se on niin suuri ettei se mahdu pesukoneeseen.

Virna rakastaa ”pikkusiskoa” ja tytöt tahtoisivatkin illat vain leikkiä ja telmiä. Välillä Virnalla on lelu jota ne Teysan kanssa repivät kahdestaan, välillä painitaan lattialla. Eräs päivä Teysa pisti Virnan ihan nippuun, kun suuttui sille, pennun oikeudella.
Freia piti aluksi koppaa sisällä jos olivat pennun kanssa samassa tilassa. Muuten eristeltiin verkoilla ja edelleen Freia nukkuu erillisessä aitauksessa. Päivällä en enää ole pitänyt verkkoja kun olen itse kotona. Freia on alkanut hyväksyä, että kyllä toi riiviö jää meille. Juuri aamulla tuo pikkuapina aka Teysa hyökkäsi Freian korvaan kiinni naskalihampaineen. Eikä Freia sanonut mitään. Irrotin pennun Freian korvasta ja olin erittäin tyytyväinen vanhukseen. Ja katsoin ettei hirviö tee uudestaan. Sisällä se on vähän varovaisempi kun Freia pari päivää sitten ärähti sille, mutta ulkona vanhusta saa ilmeisesti kiusata…

Onnistuin myös jo hienosti jättämään pennun tassun oven väliin. Olin laittamassa ovea kiinni ja pentu syöksyi väliin, ulvahti, ontui nurkkaan ja lopetti ontumisen. Ja aloitti ontumisen uudestaan sitten vähän myöhemmin. Kun ontuminen / jalan keventäminen ei alkanut mennä ohi levolla ja viikonloppu painoi päälle, niin mentiin käymään eläinlääkärissä. Jalkaa tunnustellessa en siis itse löytänyt kipukohtaa eikä se näyttänyt tai tuntunut mistään ”väärältä” tai erilaiselta kuin toinen jalka. Kipu myös tietenkin unohtui aina kun oli jotain siistiä kuten ihmisiä tai koiria tai lehtiä tai leluja tai…
Eläinlääkärissä Teysalta löytyi kipukohta varpaasta (kun oikein kokeili, ei toi mikään draamailija ole selvästikään), ja röntgenkuvista todettiin varvasmurtuma. Onneksi kuitenkin siistilinjainen eikä kasvulinjoissa. Eli pitäisi parantua nopeasti ja hyvin eikä jäädä kummempia ongelmia tästä. Nyt mennään viikonloppu jalka paketissa ja viikko tai vähän alle kipulääkkeillä. Pahemminkin olisi voinut käydä, eli onnea oli matkassa.

Meillä myös on alkanut räjäytykset. Tekevät tietä tähän kaupunginosan alle missä asun, ja asumme ihan tulevan tunnelin vieressä. Pentua eivät räjäytykset kiinnosta, se vain jatkaa nukkumista vaikka maailma tärisee ympärillä. Freia huomaa räjähdykset ja reagoi niihin lievästi, mutta niitä ei onneksi tule kuin max. 3 tai 4 päivässä. Ehtii siis hyvin palautua räjähdysten välillä.

Mainokset

Mennyt vuosi

IMG_2039Blogin päivittely jäi tuossa jossain vaiheessa vuotta, kun alkoi tuntua ettei ole inspiraatiota tai ehtimistä. Jotta jospa nyt päivitellään vähän mitä tänä vuonna on tapahtunut.

Ensin Freia ja Vaala

IMG_9455

Vaala & Freia

Freia on tänä vuonna 12, nyt loppuvuodesta lähenee jo 13. Sen kanssa käytiin vuoden aikana parissa näyttelyssä sekä buhundien Open Showssa.
VSP-vet, ROP-vet, va-SERT sekä yksi EH.
Rallyn treenaaminen on kesällä lopetettu kun huomasin ettei Freia oikein kävele soralla normaalisti. Syksyllä katselin että polvi lonksuu. Lisäksi on ollut jumissa ja välillä kipuinen.
Polvet tutkittiin virallisesti, 0/0. Kävimme myös jäsenkorjaajalla, joka totesi koiran lantion olevan vinossa (se on nyt suoristettu), mutta muuten ei mitään erityistä vikaa löytynyt. Muutaman kerran on käyty myös hierojalla.
Että kai se vaan alkaa olla vanha. Niin ja kaihista huolimatta näkee edelleen ihan ok.

IMG_6301
Mana & Freia SSKY:n erikoisnäyttelyssä

Vaala täytti tänä vuonna 10. Ei ole lainkaan ikäisensä oloinen. Aina yhtä iloisesti sekaisin…
Näyttelyissä ei käyty muualla kuin epävirallisesti Open Showssa, jossa Vaala osallistui myös kasvattajaluokkaani. Ensi vuonna käydään sitten pari kertaa jos löydetään sopivia näyttelyitä kun tuli tuo kymppi täyteen. Sopiva näyttely tarkoittaa sitä, että +10v. koiran ilmomaksu on max. 10€ ja näyttely on jossain lähellä / ollaan muutenkin menossa.
Open Showssa Vaala pääsi kokeilemaan myös Noseworkin alkeita, ja kuten arvelin, tykkäsi siitä. Nyt on kotonakin purkit.
Noin muuten ei mitään kummempaa Vaalan osalta.

Sitten Tulhu ja viime vuoden pennut 

Tulhu: Kävi silmätarkissa (joulukuu -17, silmät OK) ja Buhundyhdistyksen Open Showssa. On laihtunut!

Pennut aakkosjärjestyksessä:

Azura ”Saaga”: Kävi pyörimässä Alavuden Miljoonakoiranäyttelyn kehässä EH:n arvoisesti. Samalla oli meillä pari päivää hoidossa, ja oli oikein ihanan helppo ja vaivaton nuori buhund. Kävi myös Buhundyhdistyksen Open Showssa.
Saaga harrastaa omatoimista haukkumista ja agilitya. Aksa loppuu ensi vuoteen, toivottavasti myös se haukkuharrastus.

Boethiah ”Boe”: Käynyt kolmessa näyttelyssä, joista 2xEH ja 1xSERT. Lisäksi kävi luustokuvauksissa syksyllä, joista hienosti lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.
Boella on vuoden aikana ollut ontumista, jonka takia se on käynyt usempaan otteeseen eläinlääkärillä. Syksyllä löytyi nuljuluun murtuma, joka nyt pikkuhiljaa alkaa olla ok ja Boe saa taas treenata agilitya. Lisäksi Boe keksi olevansa hurja vahtikoira jonka tulee puolustaa kotia ja isänmaata, mutta sekin alkaa jo tasoittua.
Tapasimme Boen Alavuden Miljoonakoiranäyttelyssä.

Hircine ”Rollo”: Rollolla löytyi tosiaan vaikea, leikkausta vaativa kaihi molemmista silmistä, jonka takia se on ollut pitkään sairaslomalla ja useammassa leikkauksessa. Toiseen silmään ei näkö palaudu täydellisesti koskaan, mutta muuten ollaan jo voiton puolella. Kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat ovat estäneet näyttelyt, mutta Open Showssa Rollo kävi pyörähtämässä. Josko ensi vuonna sitten näyttelyihin kun silmätippakuuri on ohi! Rollo myös treenaa aksaa.
Rolloa on tavattu aina välillä vuoden mittaan.

Malacath ”Mana”: Manalla on ollut hieno näyttelyvuosi. Voitte tätänykyä kirjoittaa Hänen korkeutensa nimen ”EE JMVA PMJV-17 JV-17 HeJW-17 Malacath”. Suomesta sertejä on nyt 5 ja tosiaan Viroon lähdettiin ihan vaan koska why not. Vuoden viimeinen näyttelyviikonloppu messarissa toi sitten kolme voittajatitteliä. Lisäksi Mana on metsästänyt kotonaan sekä lintuja että hiiriä pihalta, tehnyt jälkijuttuja ja tuhonnut kaikenlaista. Loppuvuodesta Manalta irtosi kynsi, joka vielä tulehtui. Eläinlääkärissä saatiin kuitenkin sellaiset antibiootit että ei tarvitse jättää messaria väliin, ja Mana oli erittäin hieno potilas. Mana treenailee myös rallya.
Ensi vuoden tavoitteina Manalla on ainakin Suomen muotovalion arvo ja 2019 Mana lähtee Cruftsiin.
Manan elämästä voi lueskella myös blogista: https://wonderfuldogs.wordpress.com

Nocturnal ”Neva”: Neva osallistui Open Showhun ja kuulemma hyvin menee tytön kanssa. Edelleen on pentueen arin, mutta ei kuitenkaan mikään kamala arkajalka. Esim. Open Showssa ei ollut ongelmia minkään kanssa. :) Puhuimme että Nevakin voisi tulla vuoden alussa terveystarkkeihin, kun meillä on useampi tarkattava koira samaan aikaan.

Peryite ”Tedi”: Tedilläkään ei ole ollut mitään spesiaalia putkessa tänä vuonna. Autojen jahtaamisen kanssa on saanut tehdä jonkin verran töitä ja pariin otteeseen, mutta nyt puhutaan tosiaan buhundista. Ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma. Tapasin Tedin omistajan messarissa, mutta Tediä en ole tavannut. Ensi vuodelle on kuulemma luvassa jonkinlainen perustottiskurssi ainakin. Ja jospa käytäisi sitten joku viikonloppu tapaamassakin Tediä!

Sanguine ”Vili”: Vili viettää lokoisaa perhekoiran elämää matkustellen perheensä mukana ympäri Suomen. Toukokuussa tapasimme koirapuistoilun merkeissä täällä Lahdessa. Aivan ihana iloinen buhundpoika, joka rakastaa perheen lapsia yli kaiken.

Vaermina ”Virna”: Virna on vuoden aikana käynyt kahdesti näyttelyissä ja saanut molemmilla kerroilla EH. Lisäksi se on hienosti ansainnut itselleen RTK1-koulutustunnuksen. Myös rallyn AVO-luokassa se on käynyt, mutta molemmilla kerroilla houkutus sai unohtamaan kaiken muun, ja niistä kisoista on muistona siis kaksi nollaa. Ja pari hauskaa videota.
Virna satutti varpaansa loppukesästä ja oli saikulla, mutta muuten on pysynyt ehjänä.
Virna harrastaa/harrastelee Rallyn lisäksi vaikka sun mitä, ja on ollut haltijalleen erinomainen harrastuskaveri. Ja ihan hirvee iskän tyttö, jonka mielestä isi ei saisi lähteä mihinkään ilman Virnaa.
Nii ja Virnaa näen tosiaan joka päivä.
Virnaan voi tutustua lisää myös blogissa: http://karvaloikka.blogspot.fi/

Ensi vuonna

Ensi vuoden kesälle olemme suunnitelleet Tulhulle toiset pennut. Alkuvuodesta tarkoitus olisi kuvauttaa useampi noista edellisistä, ja keväälle odotamme sitten niitä Tulhun juoksuja. Jos ei nyt tärppää, niin kokeilemme varmaan uusiksi sitten syksymmällä.
Teemme visiitin myös SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa, mutta kokoonpanosta en vielä tiedä. Freian ja Vaalan ilmoitin jo, mutta Freia saa halutessaan jäädä kotiinkin.

Olen myös itse haaveillut uudesta pennusta ensi vuonna. Joko Tulhulta tai muualta – katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tänä vuonna kun sitä pentua ei sitten tullutkaan (ensin kariutui vuoden alkupuolella yksi suunnitelma ja syksymmällä sitten toinen, ja muuten ei ollut pentueita joista olisin halunnut tai voinut ottaa koiran).

 

Ja näin tälleen kun jouluaaton ratoksi tekstiä kirjoittelen, niin loppuun vielä

Hyvää joulua kaikille!

Royal Canin Puppy Show, Lahti

Viikonloppuna olimme Lahdessa pentunäyttelyssä. Lauantaina näyttelyyn osallistui vain Mana, sunnuntaina Tulhun pentueesta osallistuivat myös Virna, Saaga sekä Rollo.

jengi

Lauantaina buhundkehä oli aika heti aamusta, ja olimme Elinan ja Manan kanssa ajoissa paikalla. Manalle ei ollut mukana häkkiä eikä minulla ollut kameraakaan, vaan istuskelimme kehän laidalla odottelemassa omaa vuoroamme Manan kanssa.
Kehässä pieni showpuudelimme oli varsin nätisti ja tuomari totesi heti alkuun, että kiva nähdä mustiakin buhundeja.

Malacath: 1. KP ROP-pentu
”Lähes 7kk. Kookas, hyvin kehittynyt, tiivis runko. Ryhdikäs kaula. Hyvin asettunut häntä. Puhdaslinjainen, urosmainen pää. Voimakas purenta. Pitkä, tilava rintakehä. Tuplakannukset. Kevyet liikkeet.”
Tuomari: Harry Tast

Kehän jälkeen lähdimme hakemaan Manalle loppupäiväksi häkkiä ja Elinalle ryhmäkehään sopivia vaatteita. Kielsin nimittäin menemästä ryhmään kollareissa ja hupparissa. :D
Kuulutukset kuuluivat paikan päällä todella huonosti ja olimme vähän myöhässä kokoomakehästä, mutta selvisimme kuitenkin. Pyörähdys ryhmäkehässä ja kotiin.

Sunnuntaina oli sitten mielenkiintoinen päivä kun muitakin pentuja saapui paikalle. Saaga ei ole aiemmin ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa eikä sen kanssa oltu harjoiteltu seisomista tai ravaamista. Lupasin opettaa sen mitä pystyn ennen kehää, ja yllättävän hyvin se onnistuikin. Saaga vain on niin täynnä energiaa ja rakkautta kaikkia kohtaan, että meno kehässä ei ollut kovin nättiä ja täydellisen hallittua, mutta ei se mitään. Saagalla oli ainakin hauskaa. :D Ja oli aivan ihanaa päästä näkemään Saagaakin.
Myös Rollo oli tosiaan paikalla ja sekin oli kasvanut hurjasti viime näkemästä. Nää alkaa näyttää jo ihan aikuisilta – mihin se aika oikein kuluu? Rollo on rakenteellisesti hirveän komea, mutta valitettavasti sen toinen kives on jäänyt johonkin matkan varrelle. Pentunäyttelyyn Rollo tuli siis hakemaan arvostelua.
Ja tosiaan se Virnakin oli mukana. Max halusi kävellä Virnan kanssa näyttelypaikalle, joten me kuskasimme näyttelyyn Virnan häkin. Lisäksi meillä oli mukana Jade-corgi.

Tuomarina buhundeilla oli tänään Eeva Resko.

Hircine: ei sijoiteta
”Hyväntyyppinen, hyvin kehittynyt urospentu. Kaunis pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja hyvä eturinta. Hyvä runko. Lanneosa voisi olla lyhyempi. Hyvä häntä ja hännänkiinnitys. Hyvä vahva takaosa. Hyvin kulmautunut. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Miellyttävä luonne. Vain yksi kives.”

Malacath: 1. KP ROP-pentu
”Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Tiivis hyvä ylälinja. Hyvä häntä ja hännänkiinnitys. Hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Esiintyy erittäin hyvin. Oikea karvanlaatu.”

Azura: 2.
”Miellyttävä hyvin kehittynyt narttupentu. Hyvät mittasuhteet, hyvä pää, kauniit tummat silmät, hyvät korvat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto, hieman jyrkkä lantio ja matala hännänkiinnitys. Liikkuu kauttaaltaan hyvin.”
(Saaga sai myös passituksen kotiin harjoittelemaan kehäkäytöstä :D)

Vaermina: 1. KP VSP-pentu
”Hyvin kehittynyt reipas narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, hyvä ylälinja, hieman jyrkkä lantio, hyvä häntä, hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko, voisi olla aavistuksen lyhyempi. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, esiintyy hyvin. Oikea karvanlaatu.”

Että tämmöistä. Kaikilla on tosi kivat arvostelut ja oli kyllä ihan mahtavaa saada puolet pentueesta paikalle pentunäyttelyyn. Kiitos kun toitte! :) Ja kiitos Mirvalle, joka kuvasi kehäkuvat! Itse olin tosiaan kiinni erittäin iloisen ja rakastavaisen pennun hihnan päässä.

Kehän jälkeen käytiin ulkona ottamassa muutamat kuvat pennuista. Lähinnä otin kuvia Saagasta ja Rollosta, Mana ja Virna pääsivät vain yhteiskuvaan – niistä kahdesta otan kuvia muutenkin koko ajan. Pennut pääsivät myös ihan vähän murhaamaan toisiaan. Kaikkien mielestä sisaruksien päällä ja alla pyöriskely oli tosi kivaa!

saagarollo

Sitten Saagan ja Rollon omistajat alkoivat tehdä lähtöä. Max ei halunnut kävellä takaisin, joten jäi odottamaan kanssamme ryhmäkehää. Tällä kertaa tosin odotteluaikakaan ei ollut ollenkaan niin pitkä kuin edellispäivänä.

Kävimme vielä ennen ryhmäkehää ottamassa Virnasta ja Manasta palkintokuvat Royal Caninin kuvauspaikalla. Muuten pennut saivat nukkua omissa häkeissään.

Tällä kertaa olimme ajoissa kokoomakehässäkin. Isoon kehään mennessä Manalla oli hihna huonosti kuristamassa sitä, mutta muuten se seisoi ja juoksi tosi nätisti. Elina ja Mana jäivät kuuden parhaan joukkoon, mutta eivät sijoittuneet siitä. Melkein meinasi jo jännittää että miten käy.
ryhmamana

Loput kuvat löytyvät galleriastani näyttelyn omasta kansiosta: http://ratnd.com/gallery/#14858207074267

Suuret kiitokset mukavasta näyttelypäivästä kaikille osallisille!

Save

Pennut 3 viikkoa

Koska pennuille tuli hurjat kolme viikkoa täyteen tänään, muutettiin sen kunniaksi asuinpaikkaa. Pennut saivat myös ensimmäistä kertaa käydä pihalla ja samalla ne saivat ensimmäiset lihamaistiaisensa.

Eli ensin vähän tunnelmia pihalta ja lihamaistiaisia

 

1. Hircine

1

Meidän pieni mettämies. Viime viikosta ei paljoa lisäsanottavaa. Jos pennut olisivat animekoiralauma, Hircine olisi se viisas, voimakas, ylväs johtaja, joka vuoren laella haistelee tuulta ja katsoo laaksossa temmeltävää laumaansa.
Paitsi että se on pentu, joka itkee kun mamman tissistä ei tule tarpeeksi hyvin maitoa. Yhy.

 

2. Malacath

2

”Ärr, murr, wäh”. Malacath murhaa sisaruksensa ja jos ihmispolvi ei madu suuhun, se suuttuu. Se käyttää jo kovasti hampaitaan (jota sillä ei vielä ole). Ja sitten kun meille tulee vieraita, Malacath nukkuu jossain nurkassa rauhallisesti.
Kun Malacath sai lihaa, meinasi ruokkijan sormet lähteä mukana.

 

3. Azura

3

Azura on edelleen se pieni mammantyttö. Azura tahtoo aina olla äitin kanssa, Azura tahtoo olla isona ihan samanlainen kuin äiti. Azura on se näsäviisas pikkutyttö, joka paheksuu kaikkea mitä äitikin.

 

4. Peryite

4

Peryite. Se mystinen tapaus. Liha kelpasi hienosti, tulee moikkaamaan ihmisiä, tulee joskus nukkumaan viereen ja joskus ei, leikkii ja opettelee murisemaan ja riehumaan, kävelee hienosti… Oikein hieno pieni poika!

 

5. Sanguine

5

Sanguine se söpöstyy päivä päivältä. Se on niin suloinen pieni nallukka, että sitä ei voi olla pussailematta (ja se pussaa takaisin) ja nuuhkimatta. Tykkää sylittelyistä ja ihmisseurasta. Ensin se pussaa, sitten se puree ja sitten se tulee nukkumaan syliin.

 

6. Vaermina

6

Pieni reipas tirppa. Pitää puolensa kyllä isompia vastaan, mutta ei kyllä aina ihan pärjää siltikään. Tulee syliin kerälle nukkumaan, tai jos sen ottaa pussailtavaksi, nukahtaa syliin.
Välillä kyllä vähän käy salaa puremassa jalkoja. ;)

 

7. Nocturnal

7

Takatassut näyttää jo aika normaaleilta (jos unohtaa sen faktan, että Nocturnalilla on pentueen valtavimmat kaksoiskannukset, jotka näyttävät melkein ekstravarpailta). Märisee helposti jos jokin on pielessä. Syö muitten pentujen naamoja aamupalaksi.

 

8. Boethiah

8
Boesta oikea luonnekuva tällä kertaa! Haastaa muita innokkaasti leikkiin, tulee syömään ihmisvarpaat ja -sormet, kävelee äipän päällä ja on aina ensimmäisenä menossa päin uusia asioita (Malacathin ja Hircinen kanssa).

Ja sitten se näyttää tältä:
8_2
Olen vain pieni suloinen Boe, joka ei ikinä mitään pahaa ole tehnyt!

Ensimmäiset pentukuvat

tulhunpennutPentujen syntymäpäivä: 4.7.2016

 

1. 19:03

skp: uros
väri: soopeli
paino: 210g
muuta: Ei takakannuksia.

1

2. 19:43

skp: uros
väri: musta
paino: 260g
muuta: Se äänekäs, helposti hermostuva paksukainen. Se, joka löytyy jokaisesta pentueesta…

2

3. 20:48

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 201g
muuta: Reipas nätti punasävyinen tyttö

3

4. 21:00

skp: uros
väri: soopeli
paino: 222g
muuta: ”Oho, sillä on kaulus”. Maski varmaan lähtee lähes kokonaan kun aikuistuu.

4

5. 21:32

skp: uros
väri: musta
paino: 226g
muuta: Tällä onkin vaan puolikas kaulus. Aww.

5

6. 23:07

skp: narttu
väri: musta
paino: 166g
muuta: Pieni tirppa. Hieman tokkurassa syntymisestä, mutta reipastui nopeasti. Supersöötti valkoinen miniläntti niskan sivussa. <3

6

7. 01:28

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 213g
muuta: ”Tulhu, voisitko synnyttää jo sen vikan!” Takatassut hieman vääntyneet kummallisesti, mutta tassut ja jalat toimii hyvin. Seurataan asiaa. Söpö viiru kuonossa.

7

8. 01:40

skp: narttu
väri: soopeli
paino: 229g
muuta: ”Hetkinen… Kahdeksas pentu!?” Ei takakannuksia. Vähän isompi viiru naamassa. Piiitkät sukat etujaloissa.

8

Johtajuushöpöä

(Tämä ei liity sitten mitenkään omiin koiriini tai buhundeihin, joten varoitus jo näin alkuun niille jotka haluavat lukea juttuja vain rodusta tai minun räksyistäni.)

Olin tukehtua sipsiin kun luin kuono.fi:n artikkelin ”Kumpi teillä on pomo, koira vai sinä? 10 merkkiä siitä ettet ole laumasi johtaja”. Alunperin artikkeli on suomennettu Cesar Millanin sivustolta otsikolla ”10 signs that you are not yet a pack leader”

Kuono.fi -sivuston olen aina nähnyt ennemmin juuri viihdesivustona kuin vakavastiotettavana uutislähteenä, mutta kaikenlaista sinnekin sitten näköjään päätyy. Kuinka ihmiset uskovat tuohon edelleen, vaikka se on todistettu vääräksi ja vuosikausia sitten? Unohtamatta sitä, että sen tutkimuksen tulos, johon koko homma perustuu, on jopa tutkimuksen tekijän omien sanojen mukaan kyseenalainen. Kuinka edes jaksan yllättyä joka kerta kuinka paksua peetä nuo johtajuusjutut voivat olla?

Uskotaan vain, koska ”näin meillä on aina tehty ja telkkarissa sanottiin niin”. Ei välitetä siitä, että useat laajat tutkimukset ja tuhannet spesialistit ympäri maailman kertovat, että tämä asia ei mene näin. Aina löytyy nimittäin joku joka on samaa mieltä. Ei tarvitse muita perusteluja kuin ”tämä asia menee näin koska tämä toimii”.
Mutta saadaksesi mikron toimimaan, sinun ei tarvitse tietää miten se toimii. Riittää että tiedät ne nappulat joista vääntämällä saat sen päälle. Jos opettajasi kertoisi sinulle kuinka mikro toimii, hyvin mahdollisesti uskoisit häntä. Vaikka selitys olisi väärä. Ehkä jopa puolustaisit sitä väärää tapaa. Tämä on normaalia käytöstä normaalille ihmiselle. Useat sanonnatkin sanovat asioita kuten: ”älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki”, ”pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen” tai ”vanhassa vara parempi”. On helppo tarttua ensin opittuun asiaan, etenkin jos sen on aikoinaan kertonut joku auktoriteetti. Jos joku muu on samalla kannalla kuin sinä, saat edelleen tukea siitä.

Sinänsä usein on ihan sama miksi tai miten saat asian toimimaan, kunhan saat sen toimimaan etkä vahingoita ketään samalla. Voit opettaa maahanmenon namilla ”vetämällä” tai naksuttelemalla, istumisen kautta tai ilman, eikä sillä ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Ei myöskään ole väliä opetatko koiran olemaan hyppimättä sinua vasten koska se on ärsyttävä tapa vai koska ajattelet sen vahvistavan johtajuuttasi. Tämän takia en siis itse puutu mitenkään, vaikka esim. kasvatinomistajani uskoisi johtajuusteoriaan ja kouluttaisi koiraansa sen mukaan.
Siinä vaiheessa jos/kun joku kysyy minulta neuvoa, neuvon miten ja miksi itse tekisin. Jos minulta kysymistä ennen on käyty esim. jollain pevi-tyylin kouluttajalla, kerron miksi idea on huono. Noh. Monesti se on huomattukin jo sen jälkeen, kun kouluttaja väittää koiraa äärimmäisen kovaksi (tuntuu että monen ”vanhan tyylin” kouluttajan mielestä abt. 99% ongelmakoirista on äärimmäisen kovia), ja sen jälkeen antaa ratkaisuja jotka pahimmassa tapauksessa pahentavat koiran ongelmia, koska ovat vahingollisia koiran psyykkeelle.

Noh. Mutta vaikka kirjoitinkin koko tämän tekstin ja vaikka toisinaan yllätyn siitä kuinka jääräpäisen väärin asioita voi uskonsa takia nähdä, harvemmin jaksan tapella näistä asioista. Asia on monesti keskustellessa vähän kuin kreationismi vs. evoluutio. Evoluutioteoriaan uskova linkittää tutkimuksia ja kreationisti raamatunkohtia, ja molemmille se oma totuus on oikea.

Teaser

Uusi sivusto rakentuu kohtuullista vauhtia. Työtä on todella paljon vielä jäljellä, joten pieni teaser tulevasta on paikallaan:

sneakpeekTämän voimalla sitten jaksaa taas jatkaa odottamista. :) Pari jotain pienempää koodausjuttua on vielä tekemättä, mutta kuitenkin isolta osin ne on tehty. Voin siis keskittyä toistaiseksi tekstien siirtämiseen ja kirjoittamiseen.