Freian koe ja hieman taas jalostuslukuja

Sen verran olen saanut nyt laskettua buhundeille noita sukusiitosprosentteja, että 2010-2013 keskimääräinen prosentti on n. 8,7% ja 2006-2009 se on n. 8,0%
Olen laskenut nämä nyt 24 polven mukaan. Käytännössähän nämä pitäisi laskea kaikilla mahdollisilla polvilla, mutta lähes kaikilla tuo sukupolvimäärä riittää hyvin kattamaan kaikki tiedossa olevat koirat sukutaulusta. Sukutaulut menevät joiltain osin ihan Flinkiin asti. Eli ajalle kun ensimmäisiä buhundeja esitettiin näyttelyissä ja hyväksyttiin rotujalostukseen.
Mukaan olen ottanut pentueet Ruotsista, Norjasta ja Suomesta, koska näihin tietoihin pääsen käsiksi ja saan kultakin maalta kaikki mahdolliset pentueet laskettua. Tanskan jalostustietojärjestelmään toivottavasti saan jossain vaiheessa oikeudet, että pääsen laskemaan myös tanskalaiset pentueet mukaan.
Muutos kahden viimeisimmän sukupolven ajalta on tarkasti laskettuna 0,653, joka tekee rodun teholliseksi populaatiokooksi 76,63. Turvallinen raja alitetaan siis selvästi. Tämä on lähellä sitä minkä laskin ottamalla huomioon jalostuskoirista kunkin sukuryhmän vain kerran. Se luku oli siis 68. Pelkkä jalostusyksilöiden määrän perusteella laskettu tehollinen populaatiokoko oli huomattavasti suurempi: 135.
Pahimmillaan pentueitten keskimääräinen sukusiitosprosentti on ollut vuonna 2010, jolloin se oli jopa 11,31%. Pentueita tuona vuonna 20.

Samalla tuli laskettua myös keskimääräinen pentuekoko, kun se ei kovin paljoa lisävaivaa sitten tuottanut. Viimeisimmän 8 vuoden ajalta yhdessä pentueessa on keskimäärin ollut 4,7 pentua, joka toki pyöristyy alaspäin kun on kokonaisista pennuista kyse. Eli 4. Keskiarvo on vuosittain heitellyt välillä 4,33-5,7, eikä kahden viimeisimmän sukupolven välillä ole merkittävää eroa (uusimmassa sukupolvessa keskiarvo on hieman enemmän kuin polvessa 2006-2009). Tämän kokoiselle rodulle tämä keskiarvo on ihan ok. Tällä menolla tosin keskimääräisen pentuekoon tippuminen sukusiitosdepression seurauksena on vastassa tulevaisuudessa.

Kennelliitto on muuten antanut nyt hyvän ohjeen roturisteytystä harkitseville:

Click to access roturisteytysohje_0.pdf

Niin, ja sitten se Freian rally-tokokoe. Ihan meni kuten ensimmäisen kokeen voikin olettaa menevän kun koira on ekakertalainen 8v. ja ekakertalaista omistajaa jännittää hurjasti. :D

Freia oli tosi kiinnostunut hajuista suorituksen aikana, ja siitä tulikin paljon miinuspisteitä. Ehkä johtui omasta jännityksestäni. Kaikki tehtävät kuitenkin suoritettiin. Itse vielä lopussa mokasin koskemalla koiraan liian aikaisin – en muistanut ollenkaan ettei koiraan saa koskea. Siitä siis -10… En yhtään muista mitä tein neloskyltillä, mutta siinäkin seisoo TVÄ (-10). Eli minä olen tehnyt jotain väärin.
Tuloksena 69/100p. ja hylky. Hyväksytyn suorituksen raja on 70 pistettä, eli yhdestä pisteestä jäi kiinni! Noh, MELKEIN hyväksytty kuitenkin! Ihan hyvä siis meille noobeille. Ärsyttää kyllä omat mokat, koska suoritus olisi ollut hyväksytty muuten.
Taulukko!

-1 piste -3 pistettä -10 pistettä Hylätty
LÄHTÖ
1. (liikkeestä maahan) PY, Vino
2. (askel oikealle)
3. (360° oikealle) PY
4. (maahan, kierrä koiran ympäri) TVÄ
5. (Vasen täyskäännös) PY
6. (270° käännös vasempaan)
7. (pujottelu edestakaisin) PY
8. (juosten) TAL
9. (käännös vasempaan)
10. (normaali vauhti)
11. (spiraali vasemmalle) KONTR
12. (koira eteen, oikealta sivulle) TAL, PY
MAALI TVÄ
Summa 8 3 20

PY = Puutteellinen yhteistyö
Vino = Erittäin vino asento, yli 45°
TVÄ = Väärin suoritettu tehtävä
TAL = Taluttimen kiristyminen
KONTR = Kontrollin puute

Näin siis meillä. Ensi kerralla sit näistä virheistä oppineena tekemään ihan uudet virheet. ;)

Alma

Eilen yöllä saavuimme vihdoin Lahteen pennunhakureissulta. Matka oli mukava ja pentu aivan ihana. Varauduimme jo matkapahoinvointiin yms. mutta mitään sellaista ongelmaa ei pienellä ollut. Autossa nukuttiin ihan täysin. Laivassa jo nähtiin hieman luonnetta, kun pentu oli enemmän hereillä ja leikki.

Menomatkalla merellä myrskysi ja matkakumppanini olivat onnellisesti merikipeitä. Onneksi se pahin aallokko kestää vain jonkun tunnin. Istuin sen ajan ylemmällä kannella ikkunan edessä lukemassa lehteä.
Tukholmassa meillä oli yöpaikka varattuna, joten suunnistimme suoraan sinne. Saimme auton parkkiin ja vielä parkkimaksunkin maksettua, ja päädyimme lopulta myös oikeaan paikkaan.
Aamulla heräsimme hieman aiemmin kuin oli tarkoitus, eli lähdimme myös aiemmin. Auto löytyi helposti, mutta lähtiessämme ajamaan huomasimme jäähdytysnesteen valon palavan.
Pysähdyimme siis pian Tukholman ulkopuolella johonkin ostoskeskus-tyyppiseen paikkaan, ja lähdimme metsästämään tarvitsemaamme. Ensimmäinen kauppa ei tuottanut tulosta, mutta toisesta paikasta löysimme kaikkia mahdollisia muita nesteitä autoon. Paitsi oikeaa. Löysimme englanninkielen taitoisen myyjän pienellä etsinnällä ja koska englanniksi jäähdytysnestettä ei ymmärretty, etsimme sopivan ruotsinkielisen termin, jonka perusteella ne oikeat nesteet löytyivät. :)

Myöhemmin matkan varrella pysähdyimme hetkeksi huoltoasemalle ja sen jälkeen levähdyspaikalle. Niitten jälkeen vielä eläinkauppa, niin olimme kuluttaneet tarpeeksi aikaa.

Viideltä olimme perillä Mohedassa. Söimme Aneten tekemää ihanaa tacopiirakkaa, hoidimme paperit kuntoon ja kello olikin jo paljon.
Lähdimme siis takaisin kohti Tukholmaa. Ilman kiirettä tosin, laiva lähti kuitenkin vasta aamulla ja sille parin tunnin ajalle emme olleet hankkineet mitään yöpaikkaa.

Matkalla pysähdyimme välillä käyttämään pentua pihalla.
IMG_7226

Satamaan päästyämme katselimme hieman parkkeerauksen hintoja, ja lähdimme pois. :D Siinä lähellä oli mukava pienessä montussa sijaitseva parkkialue, jossa sitten torkuimme pari tuntia. Almaa jännitti isot autot ja Tukholman melu ulkoillessa aina välillä, mutta ei pahasti. Se vain istahti nurmikolle ihmettelemään pää kallellaan kun jotain kovaäänisempää kulki ohi.
Aamuviiden aikaan ajoimme satamaan odottelemaan ja parin tunnin päästä pääsimme laivaan.

IMG_7233

Laivassa etsimme ensimmäisenä ulkoilutuspaikan pennulle ja sitten viihdytimme pikkuista hieman hytissä ja annoimme ruokaa. Sen jälkeen oli oikein ihana nukahtaa sinne hyttisänkyyn muutamaksi tunniksi.

Pennulla oli mukana laivassa muutama lelu, luu, matkaruokakuppi, alusta ja pissapaperia. Lelut eivät olleet pennun mielestä tarpeeksi kivoja, joten se repi sanomalehteä, yritti syödä kenkiä (ja raahasi itsensä kokoisia kenkiä ympäriinsä ennen kuin sitä ehti estää) ja auttoi Elinaa neulomaan tabletin suojapussia.
Lisäksi se olisi halunnut leikkiä ihmisten käsillä ja vaatteilla sekä hytin sohvalla. Myös pehmoinen alusta kelpasi hyvin leikkikaluksi.

Välillä annoimme pienelle ruokaa ja vesikuppi olikin koko ajan lattialla. Sinne rääpäle upotti takatassunsa ja melkein palan sanomalehteä.

Laivassa pikkuinen sai myös paljon huomiota. Joka kerta pentua ulkoiluttaessa joku pysähtyi rapsuttelemaan sitä, eräs mies halusi jopa valokuvata. Myös infotiskiltä Alma sai rapsutuksia. Ja laivasta lähtiessä miehistön jäsen nimesi Alman epävirallisesti päivän söpöimmäksi matkustajaksi. ;) Pentu oli laivassa kuin kotonaan. Välillä se vähän raivosi hihnalleen, kun ei päässytkään sinne minne halusi (esim. liian lähelle laitaa ulkokansilla). Laivamatkan aikana se oppi istumisen ja luoksetulon alkeet.

IMG_7259

Portaita ei pentu joutunut kävelemään, mutta pitihän ne ulkokannella olevat tietenkin tutkia. :)

IMG_7296

Koirien pissapaikka. Yök, sanoo Alma.

IMG_7339

Sirkuskoira

IMG_7359

Meri ja Alma

IMG_7372

Alman paperi!

Sitten tosiaan pääsimme vihdoin Turkuun, ja lähdimme ajamaan kotiin. Lohjalla pysähdyimme syömään ja sillä välin pentu sai olla yksin autossa. Ei mitään ongelmaa taaskaan. Seurasimme auton ulkopuolella mitä tapahtuu kun autossa ei ole yhtään ihmistä. Pentu katseli hetken ympärilleen ja käpertyi taas nukkumaan. Sieltä se löytyi tullessa nukkumasta.

Yöllä Alma pääsi omaan kotiinsa vihdoin. :) Ja minäkin pääsin omaani.

Kuvia

Tänään tuli kuvia, vaikka sää vaihtelikin aika nopeasti.

vaala

Vaala

Vaalaa kuvatessa paistoi kauniisti aurinko. Samoin Freiaa kuvatessa:

freia

Freia

Sitten otin Manun auton takapaksista, ja alkoi sataa lunta

manu

Welsh corgi cardigan ”Manu”

Ei siinä mitään. Manu lähti sisälle ja Elina kävi hakemassa Limen. Aurinko tuli esiin

lime

Pk Hollanninpaimenkoira ”Lime”

Lime heitettiin takapaksiin Vaalan kaveriksi, ja Elina kävi hakemassa Tykin sisältä. Aurinko meni pilveen juuri kun Tyki pääsi kuvauspaikalle.

tyki

Rottweiler x Welsh Corgi Cardigan ”Tyki”

Sitten kävimme sisällä syömässä. Ja mikä siellä ulkona paistoikaan ruokailun jälkeen. No rakas aurinko…
Kävimme tämän jälkeen vielä koirapuistossa jos vaikka sieltä tulisi jonkinlaisia kuvia, mutta eihän se aurinko koirapuistoon asti paistanut.

Suomi ja syksy ja sää. :)

Haluan myös laittaa kuvan Almasta. Sain tämän eilen <3

alma7vk

Loskapäivä

Hyi! Taivaalta tulee valkoista ja maa on aivan loskainen ja märkä. Ja on siinä sitä luntakin sentti tai pari sulamassa.

Ensilumi tämä ei ole, mutta ensimmäinen, joka kertyy maahan edes hetkeksi. Sen kunniaksi kävimme koirapuistossa Elinalla olevien poikien, Tykin ja Manun, kanssa. Tai Vaala oli puistoilemassa, Freia pääsi erikseen lenkille. Vielä ei ole kylmää, joten takkeja koirilla ei ollut, mutta Freia sai heijastinliivin suojaamaan tuolta märältä lumelta edes hieman.

Vaalan mielestä Manu-corgin kanssa riehuminen oli ihan parasta ikinä. Manu on siis vuotias welsh corgi cardigan, joten Vaala varmaan löysi jonkun yhtä aivottoman kaverin kuin itse on. ;)
Kuvia ei nyt kuitenkaan ole. Hetken mietin kameran ottamista mukaan, mutta tuolla on kyllä niin harmaa keli, että koirat olisivat olleet lähinnä mustia palloja kuvissa.

Onneksi tuo lumi sulaa pian pois. En ole lainkaan talven ystävä ja mitä pidempään lumeton ja lämmin (0 astetta tai enemmän) aika kestää, sitä parempi.
Ensi viikko ja pennunhakureissu lähestyy kovaa vauhtia. Tulevaa pennunomistajaa on kovasti jo koulutettu ja kerrottu kuinka toimia pennun tullessa taloon. Olen luvannut pitää lyhyitä ”pentukoulutuksia” vaikka kerran viikossa, ja jossain vaiheessa pentu kai pääsee ihan oikealle pentukurssillekin. Lisäksi pennun kanssa samassa taloudessa asuu Elina, joten ongelma-apu on aina läsnä. Itse olen lähinnä kertonut kuinka juuri buhundpennun kanssa kannattaa toimia eri tilanteissa. Jos vaikka kahden ihmisen tietotaidolla saisi luotsattua ekakertalainen edes joistain virheistä ohi. Varsinkin sellaisista virheistä, joita me olemme tehneet omien koiriemme kanssa. Sijoituskoti on siis asunut kyllä koirien kanssa monia vuosia, mutta varsinaisia omia kokemuksia koiran kouluttamisesta ei ole. Eikä myöskään juuri mielipiteitä siitä miten mitäkin tehdään, joten me kukkahattutädit voimme ohjata omien ideologioidemme mukaan.

Sieltä kuuluu olevan tulossa oikein mukava pieni pennunhirviö. Kasvattaja on laitellut kuvia ja videoita pennuista, ja niin vain tuo meiän Alma näyttää aina mutustelevan jonkun ihmisraukan hiuksia tai varastavan sisarustensa leluja.
Kyllä pennun pitääkin olla vähän sellainen hirviö! (Hyvä minun sanoa, kun en joudu kestämään sitä kotonani) :D Eli positiivisin mielin ollaan, ja kasvattajakin on aivan ihana. En puhu tai kirjoita ruotsia kuin hyvin vähän, joten lähetän omat viestini englanniksi. Ymmärrän kuitenkin kirjoitettua ruotsia suhteellisen hyvin, joten kasvattaja vastaa minulle ruotsiksi. Ehdotin tätä itse, ja olen aiemmin Ruotsiin ja Norjaan yhteyksissä ollessani ehdottanut aivan samaa muillekin. On helpompaa jos edes toinen voi kommunikoida omalla äidinkielellään.

Pentukuumetta

Pennunhakumatka lähestyy. 9 päivää niin noustaan laivaan ja pentu haetaan sitten sitä seuraavana päivänä, 23.10.

almaarrax

Alma vasemmalla, veli Arrax oikealla.

Mitä veikkaatte, ehtiikö Alman toinenkin korva nousta pystyyn ennen hakua? ;)

Freian ja Vaalan kanssa ei ole ollut taaskaan mitään erikoista. Vaalan kanssa ollaan käyty vierailemassa kahden pienen puudelin kotona pari kertaa, ja Vaala on osannut olla oikein hienosti. Muutoin ollaan vietetty aikaa Elinan luona. Limellä on juoksu, mutta sen pahin ärripurriaika on onneksi jo ohi. Freia ja Lime ovat siis välillä vähän pörhistelleet keskenään, mutta ei muuta. Vaalan kanssa tuollaista ongelmaa ei ikinä ole ollutkaan.

Tein pennulle jo vetolelun. Lisäksi taisin vahingossa ostaa sille jo takkikankaatkin. :D Sijoituskoti-parka joutuu kestämään minua ja pentukuumettani. Eikä pääse edes mukaan hakemaan pentua, joutuu jäädä vahtimaan jotain mustia buhundeja.

Pientä pennuntuoksua

almasitNyt uskallan ehkä jo julkistaa tämän uutisen.

Meille on tulossa buhundinpentu. :) Tämä pieni suloinen tyttönen menee sijoitukseen ystävälleni, joka asuu tuossa alle kilometrin päässä. Itsellä ei ole nyt oikea aika ottaa kolmatta buhundia laumaan, joten siksi tällainen ratkaisu.

Olen sanonut tätä ”lohtupennuksi”, kun Vaala ei tosiaan saanutkaan pentuja. Olimme jo sopineet ystäväni kanssa, että hän ottaa Vaalan pennun sijoitukseen jos sieltä syntyy jotain sopivaa. Paljoa ei siis tarvinnut suostutella kun Vaalan leikkauksen jälkeen kysyin josko tuontipentu kelpaisi. ;)

Tämän tyttösen haemme tuossa kuun puolivälin jälkeen Ruotsista. Olen pentujen syntymästä asti ihastellut pentukuvia, ja turpavärkki on välillä ollut tosi hankala pitää kiinni. Tietenkin sitä haluaisi kaikille hehkuttaa, että meille on tulossa pentu! Tänään tein valintani, ja tähän violettipantaiseen tyttösen se sitten osui. Enää ei voi pitää päätään ummessa, kun pentu sai ”kasvot”. Minulla on koko ajan ollut kaksi vahvaa ehdokasta joitten välillä olen miettinyt, eikä päätös todellakaan ollut helppo.

Huh. Ihana pieni pennunrääpäle <3

 

almastand2

Luonnetesti

vaala02Näin siis kävi, että ilmoitin Vaalan luonnetestiin. Innostuin yksi päivä asiasta, ja seuraavana päivänä katselin luonnetestikalenteria. Pari viikkoa siitä eteenpäin oli ilmoittautuminen, ja mahduimme kuin mahduimmekin testiin haluamalleni päivälle.
Mistään erityisestä syystä en koiraa testiin vienyt. Ihan vain halusin lähteä kokeilemaan. En ole ikinä aiemmin edes nähnyt luonnetestiä, vain MH-kuvauksen. Freia oli aikoinaan ilmoitettu testiin, mutta se aloitti juoksun juuri ennen testiä ja jouduimme perumaan. Nythän Freia on luonnetestiin liian vanha, joten ainoa koira jonka pystyin ilmoittamaan, oli Vaala.

Luonnetesti pidettiin siis 15.9. Hämeenlinnassa. Päivä oli välillä harmaa ja sateinen, välillä pilvien takaa paistoi aurinko. Vaalan testiin sattui onneksi suhteellisen hyvä sää, että sai edes muutaman onnistuneen valokuvan.

Testi alkoi leikillä, joka ei kiinnostanut Vaalaa pätkääkään. Tämä oli odotettavissa. Vaala leikkii lähinnä kotona sisällä. Joskus saattaa ulkona juosta keppien perässä, että pääsee jyrsimään niitä. Kävi kohteliaasti kyllä haistelemassa kaikkia leluja.

vaala03

Leiki keskenäs

Seuraavaksi oli kelkka.

vaala01

Mikähirviö?!

vaala04

Tutustumassa kelkkaan

Sitten metsästä hyökkäsi hirveä ihminen. Aluksi Vaala pysyi takanani, mutta lopussa Vaala lähti puolustamaan, ja siinä vaiheessa repesivät sekä tuomari että omistaja.
Tämän jälkeen tuomari otti Vaalan, jonka jälkeen hieno luoksetulo. :)

vaala05

KRÄÄH

vaala06

Ensin se yrittää hyökätä, sitten pitäisi olla sen kanssa?

Tästä päästiin maasta nousevaan pelotukseen ja tynnyriin.

vaala07

MIKÄ TOI ON JA MISTÄ TOI TULI?

vaala08

Tynnyri stressaa.

Näistä päästiin pimeään huoneeseen. Sitä ei näy videolla eikä kuvissa, tietenkään. Pimeässä huoneessa istuin siis maassa olevan pressun takana olevassa nurkassa. Vaala seisoi pitkään pressun päällä pohtien, että olenko minä nyt siellä nurkassa vai en. Sitten se päätti tulla katsomaan ja löysi minut sieltä nurkasta.

Pimeän huoneen jälkeen päästiin seinälle. Koira kiinni ja nurkan taa. Hämmennyin siitä ettei Vaala alkanut haukkua kun poistuin näkyvistä. Se myös puolusti itseään.

vaala09

Tähän minut hylättiin

vaala10

Mitä sä uhkailet siinä, jumankauta!

Sitten enää laukaukset, ja testi oli ohi.

vaala11

Laukaukset eivät aiheuttaneet sen kummempaa reaktiota, koira kuunteli ne kyllä.

Vaala paineistui testin aikana melko paljon. Yllätyin siitä kuinka kauan sillä meni palautua. Välillä teimme ylimääräisiä lenkkejä, että koira saa palautua osioiden välillä. Muuten oli ihan sellainen tulos kuin olin ajatellutkin. Eli jonkin verran terävä, pehmeä koira.
Tuomareilta tuli noottia siitä, että koiraa voisi alkaa kohdella jo kuin aikuista. Krhm… Lisäksi Vaala sai lisänimen ”drama queen”.
Ja kyllä Vaalaa sitten väsytti kotimatkalla todella paljon. Se uinui koko matkan apukuskin jaloissa kippuralla.

Videon laitan myöhemmin.

Tässä taulukko tuloksista:

Osasuoritukset

Arvo

Arvostelu

Pisteet

+

I Toimintakyky
Kerroin 15
+1 Kohtuullinen 15
II Terävyys

Kerroin 1

+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 3
III Puolustushalu

Kerroin 1

+3 Kohtuullinen, hillitty 3
IV Taisteluhalu

Kerroin 10

-1 Pieni -10
V Hermorakenne

Kerroin 35

+1 Hieman rauhaton 35
VI Temperamentti

Kerroin 15

+2 Kohtuullisen vilkas 30
VII Kovuus

Kerroin 8

-2 Pehmeä -16
VIII Luoksepäästävyys

Kerroin 15

+2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen 30
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon X
Tulos 116 -26
Loppupisteet 90
Tuomarit Tarja Matsuoi Lea Haanpää

Ensi vuonna

Maailmanvoittajan ilmoittautuminen on tänään avautunut. Niinpä olen puoliksi intoillut, että vien nämä vaikka saisivat H:n. Puoliksi epäilyttää, että kannattaako se nyt kuitenkaan. Että jos menisi vain katsomaan (toivottavasti siellä olisi paljon buhundeja eri maista :)).
Kun Freian ja Vaalan ikäluokissa on upeita koiria, ja nyt on syntynyt ja syntymässä lisää upeita koiria Vaalan mahdollisesti tulevien pentujen kanssa samaan luokkaan (ne olisi junnuikäisiä maailmanvoittajaan).

Toisaalta sitten mietin olisko sillä väliäkään. Ei sitä Maailmanvoittajaan kuitenkaan kovin usein osallistuta. Ei pitäisi olla ongelmaa edes esittämisten kanssa kun molemmat omani ovat eri luokissa keskenään.

Noh, tällä hetkellä olen ihan fiiliksissä ilmoittamassa tyttöjä sinne. En kylläkään juuri nyt, vaan vasta ensi vuonna, mutta silti.

Ja Vaala näyttää kovin tiineeltä nyt. Vatsa on levinnyt kovasti ja nisät ovat aivan selvästi erilaiset. En voi vieläkään tietää onko tuo valeraskaana vai oikeasti tiine, kun ei käyty ultrassa, joten jännitän edelleen.
Ruokaan olen lisännyt lihan osuutta hieman, kunnes se penturuoka tulee ja päästään vaihtamaan siihen. Toivottavasti ei mene enää montaa päivää…

Pientä päivitystä

Sanottavaa ei paljoa ole, tässä ei ole mitään erityistä tapahtunut.

Vaalalla oli eilen illalla hieman pahoinvointia ruokinnan jälkeen. Se ei oksentanut, mutta oli selkeästi hieman pahoinvoiva. Kuvittelen nisien hieman turvonneen, mutta hyvin vähän.
Päiviä on nyt 27/26.

Eli edelleen odottelen selkeämpiä merkkejä. Pentunappulaksi valitsin Masteryn Puppy & Mummyn. Mastery on todella laadukasta, ja kilohintakin oli kivasti hieman halvempi kuin muissa miettimissäni vaihtoehdoissa. Ensi viikolla pitäisi säkki saada. Jos sen kanssa tuleekin ongelmia, niin Orijenin penturuoka oli seuraava vaihtoehto.

Keskiviikkona pentulaatikko saatiin Tuusulaan, pentujenhoitopaikkaan. Freian pentulaatikko oli kaikki nämä vuodet mökillä varastossa. Se palveli tarkoitustaan todella hyvin aikoinaan; toivottavasti ei mene enää kuin muutama viikko, että saadaan taas pentulaatikko käyttöön. :) Pentulaatikko on vesivanerista tehty pohjaton laatikko. Etulaidan saa kokonaan tai puoliksi pois.

pentulaatikko

Freia v. 2007 pari päivää ennen synnytystä

Vaala rannalla

Alunperin tarkoitus oli vain Vaalan kanssa hakea joitakin unohtuneita tavaroita Elinan luota, mutta päätimmekin lähteä Elinan ja Limen kanssa lenkille kun oli kaunis päivä. Freia ei siis ollut mukana kun lenkki-idea tuli liian myöhään sen kannalta.

Kävelimme kuntopolkuja pitkin syrjäiselle rannalle. Lime ui ja haki keppejä vedestä, Vaala kahlaili, söi heinää ja leikki Limen kanssa. Tytöillä oli oikein mukavaa. :)

vaala

vaala2

vaala3

vaala4

vaala7