Uudet sivut tulossa

Olen nyt touhunnut uusia sivuja. Päätin hankkia parin vuoden tauon jälkeen webhotellin, johon teen toki sitten koirille omat sivut.
Aikaa voi mennä vielä useita päiviä, mutta luvassa on toivottavasti kivat sivut ja mukavia juttuja. Blogia en tietenkään unohda, mutta mahdollisesti siirrän kaiken täältä suoraan wordpress-sovellukseen jonka asennan sivuilleni. Katsotaan nyt.
Tarkoitus olisi myös tehdä pientä tietokantaa noista buhundsuvuista, mutta ainoastaan koirien perustiedoilla. Ettei varmasti tule mitään sanomista. Sinne ei siis ole tulossa minkäänlaisia terveys- tai omistajatietoja. Ne pidän edelleen visusti tallessa tietokannassani.

Olen pyytänyt jotakuta muuta tekemään ulkoasun pientä maksua vastaan. Saa nähdä joudunko itse hommiin vai jaksaako joku muu väkertää. Kriteerini ovat kuitenkin kohtuullisen tiukat.

Niin. Se genetiikka-artikkeli on myös tulossa englanniksi käännettynä versiona. Sitä on kaipailtu, joten päätin sen tehdä sitten uusille sivuille valmiiksi. Huomasin samalla taas yhden pikkuvirheen siellä (väärä termi livahtanut yhteen kohtaan). Tuleepa samalla korjattua sekin.

Mainokset

Vaala 6v. ja muuta pientä

Meidän ”pentu” on nyt sitten 6v. Se täytti sen jo tuossa joitakin päiviä sitten, mutta ajattelin pääseväni kuvaamaan sitä joskus järkevän ajan sisällä. Ei muka ole ollut aikaa.
Mutta onnittelut vielä Vaalalle ja kaikille ihanille veljille! :)

Freia on päässyt treenailemaan. Ollaan porukalla vuokrattu hallia, eli ollaan päästy muistuttelemaan mieleen taas sitä hallikäytöstä. Treenit ovat menneet oikein hienosti. Viime viikolla oltiin kerran ja tänään tultiin äskettäin treeneistä.
Viimeksi harjoittelimme pääasiassa niitä juttuja mitkä menivät kokeessa huonosti. Koin pienen ahaa-elämyksenkin. Meillä on ollut hieman ongelmaa siinä, että Freia tahtoo istua jos käännös on tiukka ja koiran suuntaan (esim. 360 astetta vasempaan). Viimeksi tajusin ettei se yritä sitä jos vain tajuan pitää käteni ylhäällä. Se käsi niin herkästi tipahtaa siihen koiran nenän eteen…
Tänään otettiin muutamaa ALO-luokan liikettä ja pari AVO-luokasta. Ajattelin, että meillä tulee hankaluuksia korkeamman luokan liikkeissä, koska niissä on paljon sitä, että perusasennon jälkeen minä liikun vain hieman ja koiran pitäisi hienosti seurata ja tulla perusasentoon. Mutta turhaan huolin, eihän se niin vaikeaa ollut!
Etenkin perusasennosta askel oikealle perusasentoon päättyen kuulosti siltä että sitä saadaan harjoitella paljon. Eipä tarvinnut. Huonommin menee se, että koiran pitää pysähtyä seisomaan ja minun kiertää sen ympäri. Se osaa pysähtyä liikkeestä seisomaan sentään, mutta tuo kiertäminen ei onnistu. Täytyy aloitella siitä, että liikun ensin vain vähän. Ei tuota kiire ole opettaa, kun ei tosiaan ihan vielä avossa olla.

Seuraamisessa huomio tipahtaa edelleen herkästi, mutta tänään otin pidemmän seuruun palkaten välillä, ja huomio pysyi paljon paremmin.
Nyt en vain tiedä pitäisikö meidän palata lyhyempiin seuruupätkiin vai pitäisikö minun alkaa useammin palkata koiraa seuruun aikana ENNEN kuin sen kontakti tippuu?
Vai molempia? En yhtään muista mitä aikoinaan tokokurssilla on aiheesta sanottu.

Tänään myös Elina taisi kysellä, että joko minulla on Tulhulle uros mietittynä. Sekään ei ole ihan ajankohtaista kyllä, mutta eihän se mietintä jo nyt haittaa. Haluaisin käyttää Svaalea, mutta en ollut lainkaan vielä katsonut miten koirien sukutaulut edes sopivat yhteen. Niinpä tänään pistin Breeders assistantiin pari uutta trial matingia, jossa Tulhu on toisena osapuolena.
Näistä parista pohdinnasta sukutaulun puolesta Svaale ihan tosiaan oli sitten paras vaihtoehto. Paljon on vielä matkaa ennen kuin voin sanoa, että se on kaikin puolin paras vaihtoehto, mutta toivotaan että kaikki menee hyvin ja saan aikanaan käyttää sitä Tulhulle.
Koko rodussa nyt kuluvan sukupolven keskimääräinen ss% on 8,7 (24 sukupolvea) ja haluan yhdistelmän jossa ss% on pienempi kuin tuo. Tässä yhdistelmässä tuo oma rajani alittui jopa aika paljon. Tulos oli 5,6% (24 polvea edelleen).

Tulhusta tarinoinnin jätän sitten siihen kunnes saan siitä uusia kuvia. Siitä on tullut varsin pätevä pieni harrastuskoiran alku. :)

Sukutaulutietokannan edistymistä

Nyt olen sitten lisännyt kaikki mahdolliset löytämäni hollantilaiset pentueet tietokantaan. Niitä on yhteensä 40 välillä 1983-2013.
Seuraavaksi voin alkaa listata niitä tuonne missä olen tehnyt yhteenvetoja ja laskenut populaatiokokoja. Kaikkia en voi listata, koska tarvitsen realistiset sukusiitosprosentit. Osalle pentueista en onnistunut löytämään/saamaan tyydyttävän täyttä sukutaulua, joten ne on valitettavasti jätettävä pois listalta. Ainakin kunnes ehkä myöhemmin saan niiden sukutaulutiedot. Lies Koehoorn Hollannista on auttanut minua näitten hollantilaisten buhundien kanssa. :)

Tällä hetkellä tietokannassani on siis 264 pentuetta neljästä maasta ja yhteensä 2020 koiraa ihan kaikkialta. Pääasiassa olen lisännyt vain jalostukseen käytettyjä koiria, en niiden sisaruksia tmv. Nyt Hollannista olen lisännyt lähes kaikista pentueista kaikki pennut tietokantaani. Heidän Online-sukupuu-palikkansa kun on todella huono käyttää. Toisaalta ymmärrettävää, kun myyvät hinnakasta sukutaulu-CD:tä, jossa voi käyttää muitakin kriteereitä etsiessään koiria kuin niitä mitkä ovat online (= mikrosirunumero, nimi ja rekisterinumero).
Terveystietoja nämä ovat sitten kirjanneet eri paikkaan. Ja itse olen niitä kaivellut sitten useammasta eri paikasta.

Nyt pitäisi siirtyä kuitenkin eteenpäin. Joko hankkia pääsy Tanskan tietokantaan tai jatkaa vanhempien pentueiden lisäämistä Ruotsista, Norjasta ja Suomesta.

Haluan myös vielä kertoa, että jos joku muu on sukutauluista tai vaikka vain jonkun tietyn koiran sukutaulusta kiinnostunut, annan ihan mielelläni tietokantani tiedot käyttöön. Koko tietokantaa en voi lähettää, mutta voin tehdä sukutauluista ja erilaisista listauksista (esim. ”kaikki koirat joilla on terveystuloksia”) pdf-tiedostoja ja lähettää ne.
Toistaiseksi koirien järjestäminen maittain ei onnistu kuin rekisterinumeron perusteella, JOS olen muistanut merkitä mihin maahan koira on rekisteröity. Kaikissa tietokantaan tallennetuissa pentueissa on kuitenkin maatunnus, eli ne saan jaoteltua maan mukaan.

Freian koe ja hieman taas jalostuslukuja

Sen verran olen saanut nyt laskettua buhundeille noita sukusiitosprosentteja, että 2010-2013 keskimääräinen prosentti on n. 8,7% ja 2006-2009 se on n. 8,0%
Olen laskenut nämä nyt 24 polven mukaan. Käytännössähän nämä pitäisi laskea kaikilla mahdollisilla polvilla, mutta lähes kaikilla tuo sukupolvimäärä riittää hyvin kattamaan kaikki tiedossa olevat koirat sukutaulusta. Sukutaulut menevät joiltain osin ihan Flinkiin asti. Eli ajalle kun ensimmäisiä buhundeja esitettiin näyttelyissä ja hyväksyttiin rotujalostukseen.
Mukaan olen ottanut pentueet Ruotsista, Norjasta ja Suomesta, koska näihin tietoihin pääsen käsiksi ja saan kultakin maalta kaikki mahdolliset pentueet laskettua. Tanskan jalostustietojärjestelmään toivottavasti saan jossain vaiheessa oikeudet, että pääsen laskemaan myös tanskalaiset pentueet mukaan.
Muutos kahden viimeisimmän sukupolven ajalta on tarkasti laskettuna 0,653, joka tekee rodun teholliseksi populaatiokooksi 76,63. Turvallinen raja alitetaan siis selvästi. Tämä on lähellä sitä minkä laskin ottamalla huomioon jalostuskoirista kunkin sukuryhmän vain kerran. Se luku oli siis 68. Pelkkä jalostusyksilöiden määrän perusteella laskettu tehollinen populaatiokoko oli huomattavasti suurempi: 135.
Pahimmillaan pentueitten keskimääräinen sukusiitosprosentti on ollut vuonna 2010, jolloin se oli jopa 11,31%. Pentueita tuona vuonna 20.

Samalla tuli laskettua myös keskimääräinen pentuekoko, kun se ei kovin paljoa lisävaivaa sitten tuottanut. Viimeisimmän 8 vuoden ajalta yhdessä pentueessa on keskimäärin ollut 4,7 pentua, joka toki pyöristyy alaspäin kun on kokonaisista pennuista kyse. Eli 4. Keskiarvo on vuosittain heitellyt välillä 4,33-5,7, eikä kahden viimeisimmän sukupolven välillä ole merkittävää eroa (uusimmassa sukupolvessa keskiarvo on hieman enemmän kuin polvessa 2006-2009). Tämän kokoiselle rodulle tämä keskiarvo on ihan ok. Tällä menolla tosin keskimääräisen pentuekoon tippuminen sukusiitosdepression seurauksena on vastassa tulevaisuudessa.

Kennelliitto on muuten antanut nyt hyvän ohjeen roturisteytystä harkitseville:
http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/roturisteytysohje_0.pdf

Niin, ja sitten se Freian rally-tokokoe. Ihan meni kuten ensimmäisen kokeen voikin olettaa menevän kun koira on ekakertalainen 8v. ja ekakertalaista omistajaa jännittää hurjasti. :D

Freia oli tosi kiinnostunut hajuista suorituksen aikana, ja siitä tulikin paljon miinuspisteitä. Ehkä johtui omasta jännityksestäni. Kaikki tehtävät kuitenkin suoritettiin. Itse vielä lopussa mokasin koskemalla koiraan liian aikaisin – en muistanut ollenkaan ettei koiraan saa koskea. Siitä siis -10… En yhtään muista mitä tein neloskyltillä, mutta siinäkin seisoo TVÄ (-10). Eli minä olen tehnyt jotain väärin.
Tuloksena 69/100p. ja hylky. Hyväksytyn suorituksen raja on 70 pistettä, eli yhdestä pisteestä jäi kiinni! Noh, MELKEIN hyväksytty kuitenkin! Ihan hyvä siis meille noobeille. Ärsyttää kyllä omat mokat, koska suoritus olisi ollut hyväksytty muuten.
Taulukko!

-1 piste -3 pistettä -10 pistettä Hylätty
LÄHTÖ
1. (liikkeestä maahan) PY, Vino
2. (askel oikealle)
3. (360° oikealle) PY
4. (maahan, kierrä koiran ympäri) TVÄ
5. (Vasen täyskäännös) PY
6. (270° käännös vasempaan)
7. (pujottelu edestakaisin) PY
8. (juosten) TAL
9. (käännös vasempaan)
10. (normaali vauhti)
11. (spiraali vasemmalle) KONTR
12. (koira eteen, oikealta sivulle) TAL, PY
MAALI TVÄ
Summa 8 3 20

PY = Puutteellinen yhteistyö
Vino = Erittäin vino asento, yli 45°
TVÄ = Väärin suoritettu tehtävä
TAL = Taluttimen kiristyminen
KONTR = Kontrollin puute

Näin siis meillä. Ensi kerralla sit näistä virheistä oppineena tekemään ihan uudet virheet. ;)

Alma

Eilen yöllä saavuimme vihdoin Lahteen pennunhakureissulta. Matka oli mukava ja pentu aivan ihana. Varauduimme jo matkapahoinvointiin yms. mutta mitään sellaista ongelmaa ei pienellä ollut. Autossa nukuttiin ihan täysin. Laivassa jo nähtiin hieman luonnetta, kun pentu oli enemmän hereillä ja leikki.

Menomatkalla merellä myrskysi ja matkakumppanini olivat onnellisesti merikipeitä. Onneksi se pahin aallokko kestää vain jonkun tunnin. Istuin sen ajan ylemmällä kannella ikkunan edessä lukemassa lehteä.
Tukholmassa meillä oli yöpaikka varattuna, joten suunnistimme suoraan sinne. Saimme auton parkkiin ja vielä parkkimaksunkin maksettua, ja päädyimme lopulta myös oikeaan paikkaan.
Aamulla heräsimme hieman aiemmin kuin oli tarkoitus, eli lähdimme myös aiemmin. Auto löytyi helposti, mutta lähtiessämme ajamaan huomasimme jäähdytysnesteen valon palavan.
Pysähdyimme siis pian Tukholman ulkopuolella johonkin ostoskeskus-tyyppiseen paikkaan, ja lähdimme metsästämään tarvitsemaamme. Ensimmäinen kauppa ei tuottanut tulosta, mutta toisesta paikasta löysimme kaikkia mahdollisia muita nesteitä autoon. Paitsi oikeaa. Löysimme englanninkielen taitoisen myyjän pienellä etsinnällä ja koska englanniksi jäähdytysnestettä ei ymmärretty, etsimme sopivan ruotsinkielisen termin, jonka perusteella ne oikeat nesteet löytyivät. :)

Myöhemmin matkan varrella pysähdyimme hetkeksi huoltoasemalle ja sen jälkeen levähdyspaikalle. Niitten jälkeen vielä eläinkauppa, niin olimme kuluttaneet tarpeeksi aikaa.

Viideltä olimme perillä Mohedassa. Söimme Aneten tekemää ihanaa tacopiirakkaa, hoidimme paperit kuntoon ja kello olikin jo paljon.
Lähdimme siis takaisin kohti Tukholmaa. Ilman kiirettä tosin, laiva lähti kuitenkin vasta aamulla ja sille parin tunnin ajalle emme olleet hankkineet mitään yöpaikkaa.

Matkalla pysähdyimme välillä käyttämään pentua pihalla.
IMG_7226

Satamaan päästyämme katselimme hieman parkkeerauksen hintoja, ja lähdimme pois. :D Siinä lähellä oli mukava pienessä montussa sijaitseva parkkialue, jossa sitten torkuimme pari tuntia. Almaa jännitti isot autot ja Tukholman melu ulkoillessa aina välillä, mutta ei pahasti. Se vain istahti nurmikolle ihmettelemään pää kallellaan kun jotain kovaäänisempää kulki ohi.
Aamuviiden aikaan ajoimme satamaan odottelemaan ja parin tunnin päästä pääsimme laivaan.

IMG_7233

Laivassa etsimme ensimmäisenä ulkoilutuspaikan pennulle ja sitten viihdytimme pikkuista hieman hytissä ja annoimme ruokaa. Sen jälkeen oli oikein ihana nukahtaa sinne hyttisänkyyn muutamaksi tunniksi.

Pennulla oli mukana laivassa muutama lelu, luu, matkaruokakuppi, alusta ja pissapaperia. Lelut eivät olleet pennun mielestä tarpeeksi kivoja, joten se repi sanomalehteä, yritti syödä kenkiä (ja raahasi itsensä kokoisia kenkiä ympäriinsä ennen kuin sitä ehti estää) ja auttoi Elinaa neulomaan tabletin suojapussia.
Lisäksi se olisi halunnut leikkiä ihmisten käsillä ja vaatteilla sekä hytin sohvalla. Myös pehmoinen alusta kelpasi hyvin leikkikaluksi.

Välillä annoimme pienelle ruokaa ja vesikuppi olikin koko ajan lattialla. Sinne rääpäle upotti takatassunsa ja melkein palan sanomalehteä.

Laivassa pikkuinen sai myös paljon huomiota. Joka kerta pentua ulkoiluttaessa joku pysähtyi rapsuttelemaan sitä, eräs mies halusi jopa valokuvata. Myös infotiskiltä Alma sai rapsutuksia. Ja laivasta lähtiessä miehistön jäsen nimesi Alman epävirallisesti päivän söpöimmäksi matkustajaksi. ;) Pentu oli laivassa kuin kotonaan. Välillä se vähän raivosi hihnalleen, kun ei päässytkään sinne minne halusi (esim. liian lähelle laitaa ulkokansilla). Laivamatkan aikana se oppi istumisen ja luoksetulon alkeet.

IMG_7259

Portaita ei pentu joutunut kävelemään, mutta pitihän ne ulkokannella olevat tietenkin tutkia. :)

IMG_7296

Koirien pissapaikka. Yök, sanoo Alma.

IMG_7339

Sirkuskoira

IMG_7359

Meri ja Alma

IMG_7372

Alman paperi!

Sitten tosiaan pääsimme vihdoin Turkuun, ja lähdimme ajamaan kotiin. Lohjalla pysähdyimme syömään ja sillä välin pentu sai olla yksin autossa. Ei mitään ongelmaa taaskaan. Seurasimme auton ulkopuolella mitä tapahtuu kun autossa ei ole yhtään ihmistä. Pentu katseli hetken ympärilleen ja käpertyi taas nukkumaan. Sieltä se löytyi tullessa nukkumasta.

Yöllä Alma pääsi omaan kotiinsa vihdoin. :) Ja minäkin pääsin omaani.

Kuvia

Tänään tuli kuvia, vaikka sää vaihtelikin aika nopeasti.

vaala

Vaala

Vaalaa kuvatessa paistoi kauniisti aurinko. Samoin Freiaa kuvatessa:

freia

Freia

Sitten otin Manun auton takapaksista, ja alkoi sataa lunta

manu

Welsh corgi cardigan ”Manu”

Ei siinä mitään. Manu lähti sisälle ja Elina kävi hakemassa Limen. Aurinko tuli esiin

lime

Pk Hollanninpaimenkoira ”Lime”

Lime heitettiin takapaksiin Vaalan kaveriksi, ja Elina kävi hakemassa Tykin sisältä. Aurinko meni pilveen juuri kun Tyki pääsi kuvauspaikalle.

tyki

Rottweiler x Welsh Corgi Cardigan ”Tyki”

Sitten kävimme sisällä syömässä. Ja mikä siellä ulkona paistoikaan ruokailun jälkeen. No rakas aurinko…
Kävimme tämän jälkeen vielä koirapuistossa jos vaikka sieltä tulisi jonkinlaisia kuvia, mutta eihän se aurinko koirapuistoon asti paistanut.

Suomi ja syksy ja sää. :)

Haluan myös laittaa kuvan Almasta. Sain tämän eilen <3

alma7vk

Loskapäivä

Hyi! Taivaalta tulee valkoista ja maa on aivan loskainen ja märkä. Ja on siinä sitä luntakin sentti tai pari sulamassa.

Ensilumi tämä ei ole, mutta ensimmäinen, joka kertyy maahan edes hetkeksi. Sen kunniaksi kävimme koirapuistossa Elinalla olevien poikien, Tykin ja Manun, kanssa. Tai Vaala oli puistoilemassa, Freia pääsi erikseen lenkille. Vielä ei ole kylmää, joten takkeja koirilla ei ollut, mutta Freia sai heijastinliivin suojaamaan tuolta märältä lumelta edes hieman.

Vaalan mielestä Manu-corgin kanssa riehuminen oli ihan parasta ikinä. Manu on siis vuotias welsh corgi cardigan, joten Vaala varmaan löysi jonkun yhtä aivottoman kaverin kuin itse on. ;)
Kuvia ei nyt kuitenkaan ole. Hetken mietin kameran ottamista mukaan, mutta tuolla on kyllä niin harmaa keli, että koirat olisivat olleet lähinnä mustia palloja kuvissa.

Onneksi tuo lumi sulaa pian pois. En ole lainkaan talven ystävä ja mitä pidempään lumeton ja lämmin (0 astetta tai enemmän) aika kestää, sitä parempi.
Ensi viikko ja pennunhakureissu lähestyy kovaa vauhtia. Tulevaa pennunomistajaa on kovasti jo koulutettu ja kerrottu kuinka toimia pennun tullessa taloon. Olen luvannut pitää lyhyitä ”pentukoulutuksia” vaikka kerran viikossa, ja jossain vaiheessa pentu kai pääsee ihan oikealle pentukurssillekin. Lisäksi pennun kanssa samassa taloudessa asuu Elina, joten ongelma-apu on aina läsnä. Itse olen lähinnä kertonut kuinka juuri buhundpennun kanssa kannattaa toimia eri tilanteissa. Jos vaikka kahden ihmisen tietotaidolla saisi luotsattua ekakertalainen edes joistain virheistä ohi. Varsinkin sellaisista virheistä, joita me olemme tehneet omien koiriemme kanssa. Sijoituskoti on siis asunut kyllä koirien kanssa monia vuosia, mutta varsinaisia omia kokemuksia koiran kouluttamisesta ei ole. Eikä myöskään juuri mielipiteitä siitä miten mitäkin tehdään, joten me kukkahattutädit voimme ohjata omien ideologioidemme mukaan.

Sieltä kuuluu olevan tulossa oikein mukava pieni pennunhirviö. Kasvattaja on laitellut kuvia ja videoita pennuista, ja niin vain tuo meiän Alma näyttää aina mutustelevan jonkun ihmisraukan hiuksia tai varastavan sisarustensa leluja.
Kyllä pennun pitääkin olla vähän sellainen hirviö! (Hyvä minun sanoa, kun en joudu kestämään sitä kotonani) :D Eli positiivisin mielin ollaan, ja kasvattajakin on aivan ihana. En puhu tai kirjoita ruotsia kuin hyvin vähän, joten lähetän omat viestini englanniksi. Ymmärrän kuitenkin kirjoitettua ruotsia suhteellisen hyvin, joten kasvattaja vastaa minulle ruotsiksi. Ehdotin tätä itse, ja olen aiemmin Ruotsiin ja Norjaan yhteyksissä ollessani ehdottanut aivan samaa muillekin. On helpompaa jos edes toinen voi kommunikoida omalla äidinkielellään.