Pentukuume

Kaikille tulee taas pentuja. Eilen kävin parin kaverin ja siskon kanssa lentokentällä, jonne saapui Ranskasta pari suloista pientä holskupentua. Nää kaksi ovat Azuricoyotes-kennelin tulevaisuudentoivoja, joista toinen tosiaan tuli kaverilleni tänne Lahteen (joo en ymmärrä miksi ne hankkii jotain holskuja kaikki???)

holskuvauvat

Lisäksi joku aika sitten sain moikata ihanaa Bibi-buhundia (löytyy Ratsunummen kennelistä) Lahden pentunäyttelyssä. Ja muutenkin koko ajan kaikkialla söpöjä pentukuvia. Eikä auta, että miehelle tuli aivan älyttömän söpö pikkuruinen kaninpoikanen. Hirmuisen reipas musta pienrex-tyttö, Tilhi.

Itsellä on edellisestä pennusta 8 vuotta aikaa ja haluaisin taas niin kovasti pennun. Kuolen sisältä joka ikinen kerta kun jollekin tulee pentu. Voi kun voisin minäkin ottaa oman pienen pentusen, jonka kanssa opetella elämään suuressa maailmassa jossa kaikki on pienelle ihan uutta. Etenkin nyt Tulhulle on tulossa niin ”herkullinen” pentue, että en kestä. Ruotsiinkin on suunnitteilla yhdelle mustalle nartulle pentuja ensi kesäksi, ja voisin ottaa sieltäkin oman pennelin!
En voi.
Ihmiset kysyvät miksi en voi ja on minulle tarjottu ratkaisujakin siihen että voisin pennun ottaa, mutta kun tässä tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu on odottaa kunnes Freialla tulee aika vastaan.
Freia vihaa pentuja. Minulla on ollut pari kertaa hoitopentu täällä ja Freiankin aikaan on tullut esim. aikoinaan kämppikselle pentu (Elinan Lime), mutta hoidon ajan voin eristää ja nykyäänhän Freia ja Lime eivät voi sietää toisiaan. Freia kurmoottaa pentuja, ne eivät saa tehdä yhtään mitään, hyvä että liikkua. Kopan kanssa homma on turvallisempaa pennulle, mutta onhan se silti erittäin stressaavaa kun joku on koko ajan aggressioitaan purkamassa pieneen. Enkä halua kopattaa Freiaa useampaa kuukautta, eihän se ole oikein Freiallekaan.
Kun pentu on vanhempi, jää ongelmaksi enää se, että Freia tottuu muuten vaan todella huonosti uusiin koiriin. Tiedän, että luvassa olisi rähinöitä. Meillähän meni puudeleittenkin kanssa hienosti.
Kunnes Freia sai Nellan melkein hengiltä.
Ja tätä aiemmin Freia on tappanut kanin rähisemällä sille.
Siihen ei tarvita kuin yksi väärään kohtaan osunut tai uponnut hammas, että pieni eläin on hengiltä. Voi olla hankala käsittää sitä jos siitä ei ole kokemusta. Koska ”eipä ole ennenkään tapahtunut” on niin kovin helppo ja kaikenlaista oikeuttava ajatus.
Eli luvassa olisi monta kuukautta stressiä minulle ja kaikille koirille, eristystä, koppahoitoa, rähinää, pahimmillaan tikattavaksi lähtemistä. En voisi jättää koiria keskenään, joten mitä sitten jos en voi ottaa yhtä koiraa mukaan? Laitan jonkun koirista yksin huoneeseen, jossa ei ole ovissa kahvoja kummallakaan puolella?
Hyvässä tapauksessa tietenkin kaikki menisi ok, mutta mitä jos ei menekään?

En tiedä miten kenekään mielestä tähän tilanteeseen olisi edes mahdollista ottaa koira. Ei pentua pidä ottaa perheeseen, jossa se joutuu elämään lähes jatkuvassa stressissä monta kuukautta. Mitä se tekee koiran psyykkeelle? Ja se olisi kaikkea muuta kuin reilua Freiaa ja Vaalaa kohtaan.
En kukaan VOI olla niin itsekäs, että ottaa pennun koska haluaa, vaikka on ihan selvää että siitä tulisi suuria ongelmia.

Minua alkaa ärsyttää jo pikkuhiljaa se kuinka muut tuntuvat tietävän, että hyvinhän sen pennun voisi tähän tilanteeseen ottaa jos haluaisin oikeasti.

Vaan kun ei minun itsekäs haluni saa mennä yli nykyisten (tai tulevien) koirieni hyvinvoinnin.

SSKY erikoisnäyttely

Erkkari oli tosiaan tuossa viikonloppuna. Freia ja Tulhu olivat nätisti, ja Vaalakin rauhoittui kun oli ensin saanut skitsoilla pahimmat pihalle ja sen jälkeen miettiä asioita. Olimme varustautuneet ihan kunnolla. Kaksi häkkiä (Freia omassa ja Tulp & Vaala yhdessä), sateenpitävä kangas häkkien päälle, sateenvarjot, kaljakärryt häkkien roudaamiseen jne. Ja helppoa se sitten olikin saada kaikki kasaan.

Olin kohtuullisen tyytyväinen kaikkiin piskeihin. Tuloksissa tuli miinusta mm. siitä, että kaksi nuorinta oli hyvinkin tankkeja. Tulhu hieman, ja Vaala vähän enemmän kuin hieman. Freia sitten onneksi oli nätti solakka veteraani ettei jäänyt ehkä tuomarillekaan mielikuvaa, että toi se syöttää koiransa läskeiksi… Eihän hän sitä tiedä että toinen tankeista ei edes asu luonani. :D
Vaalalla edelleen tosiaan laihari käynnissä, mutta aina se jostain keksii jotain ”hei löysin tuolta kaapista kolmen kilon raksusäkin ja söin kolmasosan 8D”… Leikkauksen jälkeen tuo lihominen on ihan karannut käsistä muutenkin.
Näyttelyn lopuksi vielä talutin kaikki kolme takaisin autolle. Oli ihan ”like a boss”-olo, kun tytöt olivat niin nätisti. Kaikki energiat purettu häkissä rääkymiseen (no ei ne oikeesti ihan kamalan paljon rääkyneet. Etenkään Freia!) ja näyttelytreenaamiseen & kehässä pyörimiseen.

No joo. Minulla ei tällä kertaa ole minkäänlaisia kuvia itselläni, mutta Jin Kaakisen aka ”Ansun” kuvagalleriasta löytyy jokaisesta tytöstä jotain:
http://ansun.kuvat.fi/kuvat/DogShows/SSKY+Speciality+12th+July+2015/
Olen käynyt kommentoimassa tyttöjen nimet kuviin. Eli ainoaksi tehtäväksi katsojalle jää tunnistaa buhundit sieltä. ;)

Arvostelut sitten tässä. Tuomari oli Marianne Holmli Norjasta.

Freia (VET):
Nice head & expression. Nice ears & pigmentation. Nice topline. Could have better curl on tail and shorter loin. Excellent angulation. The paws are a bit flat. Excellent temperament. Excellent color for the age.
ERI/2

Fawn (AVO):
Not in her best show condition, a bit heavy. Nice head & expression. Ears could be smaller. Also the eyeopening could be smaller. Could have better curl in tail. Ok bone but paws could be stronger. Nice movement. Excellent black colour. Nice temperament. Would like to see her in better show condition.
H

Alma (NUO):
On the bigger side. I could hope more feminine head. Excellent pigmentation. Nice ears, topline, tail. Could be shorter in loin. Excellent angulation behind, upper-arm should be more angulated. Would like to see her in full coat & little bit lighter condition.
EH/2

Miksi meillä ei syödä luita

Luin tuossa jokin aika sitten jonkun barffipostauksen missä perusteltiin luitten käyttöä koiran ruokavaliossa. Ylläripylläri nauroin partaani pariin otteeseen artikkelia lukiessani.
Meillä syödään pelkkää raakaa lihaa. Ei luita, ei rustoja, ei edes valmisraakaruokamössöjä joissa on luut mukana. Eikä kasviksia.

Kun joitakin kuukausia sitten aloin ottaa selvää raakaruokinnasta, olin jo valmiiksi hieman luuvastainen. Aluksi mietin pärjäisimmekö jos koirat söisivät pelkkää rustoa, eikä luuta ollenkaan. Sitten tajusin ettei koira tarvitse luita lainkaan ja rustotkin ovat vain tyhjää mahantäytettä. Elämäni ei ehkä helpottunut kun en voinut käyttää valmiita raakaruokintamalleja joita löytyy netistä sadoittain, mutta minua helpotti tieto etten joudu syöttämään niitä luita.
Olen kuullut liikaa kauhutarinoita luita syövistä koirista. Teräviä siruja jotka puhkovat milloin mitäkin seinämiä, leikkauksia kun se luumassa ei kuljekaan läpi ruuansulatuksen, kovia luukakkoja jotka tekevät haavoja suoleen. Monet koirat syövät barffia hyvällä menestyksellä ja ilman ongelmia, mutta minä en halunnut altistaa koiriani kaikelle tuolle. Kovasti näitä selitellään sillä, että luuta on ollut liikaa ja ruokinta väärin toteutettu, mutta entäs ne tapaukset jotka ovat käyneet pitkän linjan barffaajille, jotka ovat ihan varmasti tienneet mitä tekevät? Jopa monet eläinlääkärit varoittelevat luusta, hehän ne luunsyönnin takia vahingoittuneet koirat joutuvat leikkaamaan ja hoitamaan.

Mutta miten meillä sitten hoidetaan kaikki mineraalit ja kalkki joita luusta saa?
No totuushan on, että ei siitä luusta saa juuri mitään, paitsi kalsiumia. Ensinnäkään se luu ei imeydy, siitä ei imeydy edes puolet. Joten ne vähät mineraalit mitä luu sisältää ovat aika hyödyttömiä koska niistä imeytyy vielä vähemmän.
Eli luu pitäisi antaa luujauheena, jos haluaa luusta täyden hyödyn irti. Se imeytyy jo hieman paremmin (imeytyvyys n. 40%) kuin se karkea rouhe mitä koira nielee kokonaista luuta rouskuttaessaan. Toisaalta sitten tulee ongelma siinä, että se määrä luuta mitä yleensä koirille annetaan, sisältää aivan liikaa kalsiumia. Huomioitavaa tässä on sekin, että kalsium huonontaa monien muiden mineraalien ja vitamiinien imeytymistä.

Oikeamman määrän kalsiumia saan kun isken kuppiin pari ruokalusikallista kananmunakuorijauhetta (jauhetta, koska imeytyy paremmin). Ja sen luun sisältämän määrän mineraaleja nyt saa sitten melkein mistä vaan. Itse annan ruuan päälle mineraalijauhetta (jossa on puolessa ruokalusikallisessa enemmän mineraaleja kuin yhdessä luussa) ja sen mitä se tai liha ei sisällä / jää niistä vajaaksi, annetaan muina jauheina tai tabletteina tai vaikka liuoksina.

Yksi väite luitten puolesta on myös tuo mielenkiintoinen ”ruokavalion laimentaminen”. Mitä? Tämä teoria siis sanoo, että koira saa lihasta _liikaa_  ravintoaineita. Olen laskenut nuo ravintoaineet, olen vääntänyt viikon excel-taulukkoja että saan koirilleni tasapainoisen ruokavalion. Kertaakaan en huomannut, että lihasta olisi saanut liikaa ravintoaineita. En tiedä mitä extrarasvaista possua pitää syöttää että lihasta tulee liikaa yhtään mitään? Enkä edes tiedä mitä ravintoaineita siitä lihasta pitäisi tulla liikaa.
Koirani saavat kyllä ”laimennusta” liharuokaansa, mutta se on vain extraa minun mielenterveyteni vuoksi. Ruokalusikallinen pellavansiemenrouhetta päivässä, niin siinä on kuidutkin. Kaikkien mielestä edes tuo ei ole tarpeellista. Itse en osannut päättää mielipidettäni, mutta koska rouheesta ei ole haittaa, voin sen varmuuden vuoksi ruokaan heittää (toiset antavat sitten kuituna kasvissosetta, mikä ei sekään ole huono vaihtoehto kun valitaan oikeat kasvikset. Kasvissose myös sisältää niin paljon silkkaa vettä, että sitä tulee antaa huomattavasti enemmän kuin tuo ruokalusikallinen).

Näin lopuksi haluan vielä mainita, että minulla ei ole guruja. Enkä ole ruokinnan asiantuntija. Luen tutkimuksia ja artikkeleja ja lisää tutkimuksia, ja näitten perusteella olen päätynyt tähän ruokavalioon. Jos joku haluaa syöttää 60% ruokavaliosta luita koiralleen, niin en sano mitään. Jos joku toinen haluaa syöttää raksuja, niin en sano mitään. Syötin kuitenkin lähes 10 vuotta itsekin raksuja koirilleni. En väitä tietäväni mikä sopii parhaiten kullekin koiralle. Meillä tehdään näin ja se riittää.

koiranruoka

Freian ja Vaalan tämän päivän ruoka. Lahnaa (Prisman kalatiskiltä, ruodot ja nahka poistettu ja paloina pakastettu omin tahmaisin sormin), poroa, nautaa, kalkkunaa, kananmunaa ja purkeista sopivasti vitamiineja, mineraaleja ja pellavansiemenrouhetta. Normaalisti eri lihoja on tyyliin kahta tai kolmea per päivä. Tänään pakkasesta sattui tarttumaan tämänmoisia lihoja ja niistä on annokset tehty. Huomaa myös kuivumassa olevat kananmunankuoret joista aikanaan tulee jauhetta.

En aio juuri enempää kirjoitella koirien ruokinnasta ellei se satu liittymään jotenkin meidän muuhun elämään. En ihan niin kiihkolla tähän suhtaudu että jaksaisin vaivautua tämän kummemmin. :D

Matkailua ilman koiria

Koirat ovat nyt vähän ajan sisällä olleet paljon hoidossa, kun minä olen huidellut ympäri Eurooppaa autolla. Ensi kuussa tulee vielä yksi reissu, mutta jospa sen jälkeen rauhoittuisi.

Koirien osalta ei siis ole paljoa sanottavaa. Raakaruoka toimii ja annoskokoja on pitänyt nyt hieman pienentää kun tuntuu kertyvän vararavintoa kylkiin. Ensimmäisen reissun aikana miesystävä oli onnistunut lihottamaan Vaalan kamalaksi palloksi. Viikossa siis. :D Aika tiukalla laiharilla Vaala on sen jälkeen ollut.
Jokin aika sitten käytettiin koiria uimassa. Vaala pääsi mukaan. Freian jätin kotiin koska mukana oli vieras narttu jonka kanssa Freia ei olisi välttämättä tullut toimeen. Vaalalla oli tosi mukavaa juosta rannalla vapaana, haukkua muille kun ne uivat ja kahlata vedessä. Seuraavana päivänä sitten taas ei ollutkaan niin mukavaa, kun toinen takajalka oli kipeä. Aina toisinaan isomman riehumisen jälkeen tuolla kipeytyy huonomman lonkan puoleinen takajalka. Annoin rimadyliä ja Vaala sai lepäillä sen päivän, illalla oli jo ihan normaali.

Noin muuten tosiaan minä olen reissannut. Ensin ajeltiin äidin kanssa Prahaan. Veljeni sai Prahasta töitä ja muutti sinne, joten veimme sitten vähän muuttokuormaa siihen suuntaan. Matka oli pitkä, mutta ihan mukava. Tiet olivat välillä huonossa kunnossa ja tietöitä oli via Balticalla aika pitkiä pätkiä kerrallaan. Puolan ajokulttuuri oli vähintäänkin ärsyttävä, rekat tulivat melkein päälle isomman oikeudella.
Prahassa vietimme pari päivää. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä (Kaarlensilta, astronominen kello, vanhankaupungin aukio yms.) ja minä kiersin metrolla ympäriinsä eläinkaupoissa. Mukaan tarttui pari rottaa.

praha018

Näkymää Kaarlensillalta

Praha oli todella nätti kaupunki, ja ehdottomasti voisin käydä uudestaankin. Kävin paljon myös ei-turistialueilla. Kaarlensilta ja kävelyreitti aukiolle oli toki aivan täynnä turisteja ja turistikrääsää. Samoin keskustan ostoskeskus Palladium oli selkeästi turistien suosima. Onneksi metro kulkee ja 24 tunnin lippu julkisiin oli halpa. Käytin sen kyllä hyvin hyödykseni ja ihan tuli kaupunkilaisolo kun kuljin ratikalla lyhyen matkan Dejvickán metroasemalta veljeni luo. ;) Eli julkiset olivat tarpeeksi selkeät jopa tällaisen tampion käytettäväksi!

praha1

Vähän vähemmän turistialue

Menomatkalla yövyimme Liettuassa Marijampolessa ja tulomatkalla jossainpäin Puolaa. Kiva oli päästä koko päivän ajomatkan jälkeen sänkyyn nukkumaan.

puola3

Puolan maisemaa

Ja kuinka mukavaa olikaan lopulta päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn. :)

Toinen reissu oli hieman lyhyempi. Lähdimme kotoa keskiviikko-iltana ja saavuimme takaisin kotiin perjantaiyönä. Matka kulki Kirunaan, Ruotsin Lappiin. Kävimme katsomassa australianpaimenkoirapentuja. Siellä oli 12 toinen toistaan söpömpää, ihanan pennuntuoksuista pikkuista. Tuli ihan ikävä Freian sottapyttyjä. Pennuissa oli merlejä ja merkkivärisiä pentuja ja luonnontöpöjä sekä normaalihäntäisiä. Emme tiedä vielä mikä niistä tulee Suomeen (ei siis minulle), mutta kaikki olivat kyllä tosi kivoja. Tulevalla omistajalla oli kolme ”lempparia”, ja toivottavasti joku niistä olisi Se. Kunhan ensin jonossa olleet valitsevat, tiedetään mistä kaikista saa valita.

lappi_poroja

Poroja hakkuuaukealla

Matka oli taas pitkä, mutta sen ajoi kuitenkin ihan hyvin siihen puoleen päivään mitä oli varattu. Kirunassa oli ihan kevät vasta. Lunta oli vielä vähän siellä täällä eikä puissa ollut edes lehtiä. Lämpötila oli +5 asteen paikkeilla ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Yövyimme Jukkasjärvellä jäähotellissa. Tosin lämmitetyssä mökissä, itse jäärakennuksesta oli vain hieman lumiseiniä jäljellä.

Tämäkin reissu oli hieno. Matkan varrella oli upeita maisemia, poroja, tuntureita, soita…
Voin sanoa, että lähtisin kyllä vaikka heti takaisin tännekin. Kun oltiin tuolla, alkoi tehdä mieli mennä vieläkin pohjoisemmaksi. Nälkä selvästi kasvaa syödessä.

kiruna_tunturi

Maisema Moskojärvellä

Matkailu on kivaa, mutta kuten sanoin, on aina ihanaa tulla takaisin kotiin. Omien rakkaitten buhundien luokse. Freia oli jokseenkin loukkaantunut tästä jälkimmäisestä reissusta, eikä ”puhunut” minulle aluksi ollenkaan. Katsoi vaan, että pfht joku tyhmä ihminen tuossa, kun hain sen hoidosta. Nyt ollaan sentään taas väleissä Freian kanssa. ;)

Freia & Tulhu näyttelyssä

Noniin, vähän on taas näytelty koiria kehässä pitkästä aikaa. Tulhu oli kehässä 1.5. ja Freia 10.5.

Tulhu oli hieno nätti buhund, ja tuomarikin arvosti. Minä kävin esittämässä Tulhun.
Tuomari: Paavo Mattila
ERI NUK/1 SA PN1 VSP SERT
Kaunis hyvin rakentunut narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja häntä, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

lahti15tulhu3

Tulhu kehässä © Aino Vakkilainen

lahti15tulhu2

Tulhu ja palkinnot © Aino Vakkilainen

Lisää Ainon ottamia kuvia Tulhusta (ja myös Toivosta, joka oli ROP)

Tänään sitten Freian vuoro käydä näytillä veteraaniluokassa. Käytös yhtä hienoa kuin aina. <3
Tuomari: Maija Sylgren
EH VEK/1
10-vuotias. Pitkä runko. Musta narttu. Hieman jo kuivunut kuono-osa. Pyöreähköt silmät jotka voisi olla tummemmat. Oikea purenta. 1 alaetuhammas puuttuu. Riittävä kaula. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Tilava rintakehä. Hieman kevyt raajaluusto. Ranteissa pehmeyttä. Käpälät voisi olla pehmeämmät. Hieman korkea kinner. Häntä voisi kiertyä tiukemmin. Ikäisekseen hyvä liikunta. Reipas käytös ja karvanlatu ok.

Freialta tosiaan on vuosien matkaan jäänyt yksi alaetuhampaista. Pelkäsin että koira saa vähintään hylätyn kun meillä ei ole mitään hammastodistusta, mutta ei sentään.
Freialla oli oikein hauskaa näyttelyssä. Max osti Freialle ja Vaalalle näyttelytuliaisiksi herkkuja, ja Freia sai ihan itte valita. Ankkafileet olivat kivasti irrallaan matalassa laatikossa, ja jouduin Freialle muistuttamaan, että valitessa herkkuihin ei saa koskea, kun nenä alkoi mennä jo turhan läheisiin tunnelmiin ankkafileiden kanssa. Se haisteli vähän muitakin herkkuja, mutta palasi aina ankkafileiden luo, joten kotiinviemisiksi se sai tietenkin niitä. :)

freialahti

Freia ja minä kehässä © Elina Kallio

Ja koska Vaala ei päässyt näyttelemään, niin viikolla kävimme ottamassa Vaalasta poseerauskuvia. Mielestäni saimme erittäin onnistuneet kuvat nätistä Vaalasta.

vaala01

Vaala © Aino Vakkilainen

Taas lisää Ainon ottamia kuvia. Kuvissa Vaalan lisäksi Elinan Lime-hollantilainen ja Ainon oma porokoira Sumu.

Loisia ja yskää

Meillä jatkuu ”kerää koko sarja” ulkoloisten kanssa.

Tällä kertaa meille on jostain tullut koiratäi. Sama on myös kaveriporukan muilla koirilla, ja diagnoosin jälkeen pitikin ilmoitella ympäri kyliä, että tämmöstä täällä ja todennäköisesti myös teillä. Jotain kertoo sekin, että Exspottia ostimme 2x6kpl pakettia. Omilleni 2, Tulhulle 1, Elinalle 4, Elinan ja Roosan porukoille 2, miähelle 1. Ja vielä 2 jäi yli, mutta varmasti löytyy niillekin vielä joku ottaja. Isossa paketissa yhden annoksen hinta on kuitenkin vain hieman yli 7€, kun pikkupaketissa yksi annos on yli 10€. Ja niitä meidän koiriemme kanssa kontaktissa olleita kaverien koiria tosiaan löytyy. Kaksi kävi jo eläinlääkärillä ja hankki lääkkeet keskenään.

Onneksi tämä koiratäi ei ole mikään kamalan hankala häädettävä. Tai kamalan kallis.
Eilen illalla kaivelin Vaalan turkkia taskulampun kanssa, ja onnistuin kuin onnistuinkin löytämään tuollaisen ällötyksen. Nämä ovat siis ihan silmin havaittavissa olevia harmaita, n. millin mittaisia (netissä taisi lukea puoli milliä, mutta Vaalalla oli vähintään millinen se ötökkä) hieman punkkia muistuttavia ötököitä. Pikkuruiset minijalat, liikkuvat hitaasti.
Häätöön on useampia lääkkeitä, mutta ilmeisesti Exspot on toimivin. Frontlineähän meillä on rottien takia jatkuvasti talossa, mutta Elina jo aiemmin sitä kokeili ilman tulosta.

Tänään laitoin Exspotit niskaan molemmille piskeille. Jospa näistä ötököistä jo kohta päästäisi eroon. Koirien mielestä toimitus oli todella ällöttävä. Varmaan haisee tuo aine niin pahalta. Vaala painautui seinää vasten ja alistui kohtaloonsa, Freia meni karkuun heti kun ensimmäisen annoksen avasin. Tuli käskettäessä luokse kyllä, mutta ei todellakaan mielellään.
Eivät silti saaneet traumoja kumpikaan. :D Tuttuahan tääkin jo näille on. Viimeksi oli muistaakseni joku eri lääke, kun kirppuja häädettiin, mutta samalla tyylillä se tehtiin.

Näitten täitten lisäksi Tulhu on saanut jostain kennelyskätartunnan. Onneksi se ei ole ollut nyt x viikkoon oikeastaan kontaktissa mustieni kanssa. Manulle se yskä kuulemma on tarttunut ja Tulhun köhinä on tosi surullista kuultavaa. On kyllä ikävä tauti sekin. Freialla ja Vaalallahan kennelyskä on ollut kahdesti jo. Kohtuullisen lievä yskä molemmilla kerroilla onneksi.

Roosa kertoi kuinka naapurin koira oli ollut vapaana ja se oli tullut tietenkin Tulhua moikkaamaan. Tulhu oli asiasta innostunut, alkanut köhiä, ja Roosa oli menettänyt hermonsa vapaanaolevan koiran omistajalle. Muussa tilanteessa Tulhua olisi varmasti saanutkin moikata, Tulhu tulee hienosti toimeen muiden koirien kanssa, mutta nyt olisi kyllä kannattanut etukäteen kysyä. Ja kyllähän siinä itse kullekin voi primitiivireaktio iskeä, kun omalla ei ole kaikki hyvin. Sanoin kyllä Roosalle, että tarpeetonta siitä oli suuttua, mutta oikeasti ymmärrän kyllä.

Tulhu ja Vaala koirapuistoilemassa

Käytiin näitten kahden kanssa tuossa lähipuistossa, kun oli niin kaunis ilma. Eli ihan vaan kuvia viesti täys. :)

tulhu01

Tulhulla on keppi

vaala01

Vaala kyttää Tulhun keppiä

vaala02

Taptaptap

vaaltulhu

Mustaa ja Vaaleaa. :)

tulhar

Paikalle saapui norjanharmaa, josta tuli Tulhun uusi lempparikaveri

tulhar2

4v norjanharmaanarttu ja 6kk norjanpystykorvanarttu.

tulhar3

Tulhu haluaa vain vähän leikkiä

tulhar4

Jotai vikaa näis norjalaisissa?

Kotiin tullessa Tulhu pääsi vielä vähän moikkaamaan Freiaa. Sisällä. Ei taaskaan mitään ongelmaa, vaikka Tulhu tuli Freian kotiin! Tulpsteri käyttäytyi tarpeeksi hienosti. Ei loikkinut suoraan Freian päälle tai tehnyt muutakaan epäilyttävää, eikä Freia sitten nähnyt mitään syytä ärhennellä sille.
Joskus olisi riittänyt pelkästään se, että joku tulee Freian kotiin. Onkohan tuo Freia vähän sosiaalistunut vanhemmiten?