Tiineysviikot 3, 4 ja 5 kuvina.

tulhuvko3

3 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta

 

13389051_10207352781720652_1313279929_o

4 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta

 

tulhu35vrk

Tänään, 5 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta

 

Kyllä, se alkaa jo näkyä, ei vain tuntua!

Tiineyttä

En olekaan tänne blogiin päivitellyt mitään sitten astutusreissun. Facebookissa olen kirjoitellut enemmän päivityksiä.

tulhuNoin lyhyesti sanottuna astutusreissu meni hyvin. Olimme ajoissa joten kahtena ensimmäisenä päivänä astutus ei onnistunut. Lähdimme sitten päiväksi ajelemaan, kävimme Trollheimenin kansallispuistossa reilun kilometrin korkeudessa ja sellaista. Sen yhden välipäivän jälkeen sitten uudestaan toiveikkaana uroksen luo, ja astutus onnistui. Seuraavana päivänä vielä uudestaan ja kotia kohti. Matkalla teimme kävimme lyhyen kävelyreitin lähellä Liernen kansallispuistoa. Reitti vei Konnovatnet-nimiselle järvelle. Reitti alkoi jyrkällä n. 100m nousulla, ja matkan varrella oli monenlaista maastoa.

Sieltä sitten ajelimme mm. Blåfjella Skjækerfjella -nimisen kansallispuiston liepeillä. Olimme tarkoituksella valinneet maisemareitin, eli emme menneet astutuksen jälkeen suoraan takaisin Ruotsiin, vaan jatkoimme Norjassa kohti pohjoista ja sitten vasta Ruotsin läpi. Kilometrejäkään ei tullut montaa ylimääräistä. Ainoa huono puoli oli yön aikana tietä ylittävät eläimet. Näimme n. miljoona metsäjänistä, poroja ja useita erilaisia kanalintuja. Ja lunta.
Täällä kotona oli ollut kunnon lämpöaalto viikon aikana, ja jostain syystä oli kovin kummallista kun tulimme kotiin takeissa, huppareissa, kevyesti topatuissa housuissa ja villasukissa… Mutta kun me tultiin kylmältä alueelta!

Reissun jälkeen jäimme odottelemaan. Pikkuhiljaa tiineyden merkkejä on alkanut ilmestyä. Ensin pieniä merkkejä, joista ei voinut tietää ovatko ne ehkä pelkkää mielikuvitusta tai vasta loppunutta juoksua. Sitten tuli aamupahoinvointi. Tulhun vatsan alue alkoi hieman turvottaa. Nisät kasvoivat ja muuttuivat pinkeiksi.

Nyt ollaan jo varmoja, että jos se ei ole tiine, niin se on ainakin erittäin pahasti valeraskaana. Ultraamista mietin, mutta eipä tuo niin tärkeä asia ole. Etenkään sen jälkeen kun katselin hintoja ja selvisi, että tiineysröntgen on ihan saman hintainen tai vain kympin-kaksi kalliimpi. Että jos haluan johonkin viedä, niin eiköhän se ole mieluummin röntgen. En tosin vielä päätynyt mihinkään senkään osalta.
Herpesrokotus käytiin ottamassa samalla kun haimme viimeisen ekinokokkoosilääkkeen. Klinikalla kerrottiin, että herpesrokotetta ei enää saa tänä vuonna lisää, mutta että heillä on juuri sen verran että voivat luvata meille ne kaksi tarvittavaa rokotetta. Siellä se meidän rokote korvamerkittynä odottelee kuukauden viimeistä viikkoa. :)

Laskettu aika on tosiaan ensi kuun alkupuolella. Siinä 6. päivän paikkeilla muistaakseni. Tämä tarkoittaa, että laskettuun aikaan on enää neljä viikkoa!
Tilasin eilen tarvikkeet pentupantoihin, jotka meinasin tehdä kokonaan itse. Ihanan herkullisia, kirkkaita värejä on tulossa, väriyhteensopivine pikalukkoineen tietenkin. Edellinen erittäin hyvä pentulaatikkoni on kadonnut, joten uusi sellainen on tehtävä.
Sain lainaan myös toimivan webkameran, joten voin uusia lähes yhdeksän vuoden takaisen pentulaatikkokameran!

Huomenna on taas tiineyden kehityksen kuvauspäivä. Katsotaan josko muistaisin huomenna laittaa blogiin kaikkien kolmen viikon kuvat samalla. Kaksi edellistä viikkoa on tosiaan jo kuvattu.

tulhuniko

(niin ja ps. Niko oli vielä ihanampi kuin kuvittelin <3)

Hoitotulppa

Maanantaina kaappasin Tulhun pikalaiharihoitoon tänne meille. Se on. Läski.

Joku jo Lemmikkipalstoilla loukkaantui sijoituskodin puolesta kun kehtaankin nettiin kirjoittaa tämmöistä ja haukkua sijoituskotia (kirjoitin että sijoituskodissa on ollut laiharilla mutta ei näy tuloksia ja koira on lihava). Tarkoitus ei kuitenkaan ole sijoituskotia haukkua. Koira on läski ja siitä on puhuttukin. Siellä Tulhun mummin luona koira on vain tainnut saada vähän ylimääräistä sapuskaa. :D Lihavuus ei vaikuta siihen onko koti muuten hyvä!

Freia meni Vukin omistajalle tuohon kilometrin päähän. Se ei olisi Tulhua hyväksynyt kämppäänsä, joten sai lähteä evakkoon siksi aikaa.

Tässä vähän Tulhun fiiliksiä:

13059497_10208230787021848_1955233097_n13106052_10208230736020573_1824974916_o13115775_10208245233382998_1704390241_nKivoja leluja siis löytyy (lemppareina rotta, possu ja raatolelu), rapsutuksia on saanut ja Sedän kanssa on päässyt purtsille juoksu-/kävelylenkeille. Ja koirapuistossakin käytiin toissayönä leikkimässä Freian ja Vukin kanssa.
Muutenkin Tulhu on kyllä ollut mukavan vaivaton koira. Sijoituskotihan asuu kerrostalossa, niin Tulhu osaa olla hiljaa täälläkin. Vaalan mielestä oli aluksi vähän tyhmää kun tommonen tuli tänne, mutta eilen aamulla ne jo nukkuivat muutamankymmenen sentin päässä toisistaan sängyssä, molemmat ihan levällään. Nella-puudelilla on varmaan suurin ongelma kun sen mielestä Tulhu on ärsyttävä kakara, sietäisi turpaansa saada… Nellakin kyllä hyväksyy Tulhun niin kauan kun puudelirouva vaan saa nukkua rauhassa. Tulhukaan ei juuri mene häiriköimään muita koiria, enemmän se häiriköi meitä ihmisiä että nyt pitäis leikkiä ota possu.
Maanantaina ja eilen ollaan myös vähän naksuteltu Tulhun kanssa, kun sillä tuntuu välillä olevan niin paljon energiaa. Sivulletuloja ja takajalkojen laittamista laatikon päälle, kun niitä kuulemma pitäisi harjoitella.

Maanantaina ja tiistaina tosiaan haettiin ekinokokkoositabut. Käytetään 28 päivän sääntöä niin ei tarvitse Ruotsissa miettiä, että mistä haetaan ekinokokkoosilääkkeet ja milloin. Nyt sitten lauantaina veljeni tuo Joensuusta vähän rinkkaa, makuupussia sun muuta vaelluskamaa samalla kun kulkee itse Helsinkiin. Sunnuntaina ajellaan Turkuun yöksi ja maanantaiaamuna lähtee laiva. Illalla / yöllä ajetaan mahdollisimman pitkälle Ruotsissa, nukutaan jossain matkan varrella ja tiistaina käydään ekan kerran uroksen luona katsomassa ollaanko heti oikeassa ajassa. Itse jo stressaan että mitä jos parhaat päivät onkin jo ennen sitä. Tosin jos nyt sellainen tilanne tulee, että koira alkaa näyttää merkkejä, niin eikun vaan lähdetään samantien ajamaan pohjoisen kautta ja perutaan laiva. Mutta Tulhu saa kyllä luvan odottaa.
Sijoituskoti vielä tahtoo Tulhun lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kotiin, niin en halua ilmoittaa että ”sori, lähtö tuli nyt, heippa”. :D

Freia ja Vaala jäävät ”isin” kanssa tänne omaan kotiinsa sitten.

Lähtö tuli

Tai ei ihan vielä, mutta 2.5. otamme sitten suunnaksi Norjan. Tulhu aloitti juoksunsa juuri pari viikkoa ennen kuin olisin toivonut, joten tämän päivän olen järkkäillyt lähtöä kuntoon. Nyt on varattu laivat, varattu ekinokokkoosilääkitysajat, lähetelty ainakin 200 sähköpostiviestiä, selvitelty ainakin suurin osa tärkeimmistä mukaan lähtevistä asioista jne. Ollaan ehditty myös käydä porukalla koirapuistossa viettämässä päivää ja ilman koiria ostamassa kaikenlaista tarpeellista matkaa varten (esim. autoon uudet öljyt).

Päätimme pitää samalla pienen vaellusloman Trollheimenin kansallispuistossa. Ensin käydään astuttamassa koira Trondheimissä, ja sitten vietetään pari päivää kansallispuiston maisemia katsellen. Mukaan on siis pitänyt selvitellä rinkkaa, telttaa, makuupusseja sun muuta tarpeellista. Mukaan lähtevät Tulhun lisäksi australianpaimenkoirat Vuk ja Narri.
Kotimatkaa en ole kyllä vielä varannut. Saa nähdä jäädäänkö sinne pysyvästi. ;)

Ja liitteeksi pari omistajan ottamaa kuvaa Tulhun ihanasta sulhosta

nico4 nico3 nico2 nico1

Mustat suolla

Tänään lähdettiin käymään kavereitten kanssa suolla. Ihana Suvi otti nättejä suokuvia. Mukana oli Suvin lolliet, Vuk the auspai ja Freia & Vaala.
Kaikki kuvat löytyvät täältä:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Dogs/Linnaistensuo+Apr-16/

Suo oli varsin märkä, mutta pohja oli kohtuullisen pitävä. Itse unohdin tietenkin kumisaappaat kotiin, mutta sain onneksi lainaan, niin en kastunut.
Freia olisi varmaan myös mielellään ottanut kumisaappaat. Minun hienostopuudelinihan ei halunnut kävellä kuin lähinnä pitkospuilla. Ei VOI kastella tassuja! Välillä se kyllä tipahti alas kun joku muu kaasutti ohi / Vaala töni Freian alas, mutta onneksi ei isoimpien lampareiden kohdalla. Jäi vaan tassut märäksi, huh.

Tässä kuva yhdestä loiskijasta ja yhdestä hienostobuhundista. :)

28

Loiskijalla kuplii kuola

38

Pieni paksu musta. Veti eilen illalla itsensä koirapuistossa piippuun, mutta onneksi siitä oli tässä vaiheessa jo ainakin 12 tuntia niin jaksaa taas mennä loiskia. ;)

11

Tämä nätisti jonossa kulkeva kuiva ”vanhus” vähän poseeraa.

29

Pallo(silmä) lutakossa roiskimassa

19

Freia näyttää kieltä ja vinkkaa silmää. Varmaan tiputti just Vaalan jorpakkoon. Tai ehkä sillä on suovettä silmässä ja suussa. :D

36

Tytöt olivat tosi hienosti. Vietimme suolla ehkä n. 1,5h. Loppumatkasta buhundit kävelivät kiltisti jonossa. Itse kävelin ihmisjonon takimmaisena, Vaala minun edessäni ja Freia takanani. Molemmat tulivat nätisti luokse kun kutsu kävi ja koko poppoo loiski tosiaan ihan muutaman metrin sisällä meistä. Pari kertaa tuli ihmisiä vastaan, mutta otettiin koirat kiinni ja ohitettiin hyvässä järjestyksessä. :) Aina kun käveltiin eteenpäin, Vaala tuli säännöllisin väliajoin tarkistamaan että olen edelleen mukana.
Sää oli nätti. Aurinko paistoi, mutta ei ollut kuuma. Tuuli vähän, mutta ei ollut myöskään kylmä. Aivan täydellinen sää ja mukavaa oli! :)

Rallytreeniä Freian kanssa

Eilen päivästä Elina soitteli, että lähenkö treenaamaan. Kentillä alkaa olla sulaa ja sää oli aurinkoinen ja nätti, joten mikä ettei.
Treenit alkoivat kaupasta. Elina osti ison paketin nakkia ja broilerpullia (Elinalla on tänään toiset treenit, joten osti samalla sinne herkut), joista ryöstin pari nakkia Freialle. Ei tarvinnut ostaa itse kokonaista nakkipakettia kun siitä tosiaan menee vain 2-4 nakkia.

Seuraavaksi ajeltiin raviradan parkkikselle, joka näytti oikein mukavan sulalta ja tyhjältä. Päätimme tehdä ihan AVO-radan, vaikka Elinan kumpikaan koira ei vielä oikeasti AVO:ssa ole. Freia tarvitsee kuitenkin AVO-treeniä, eikä se nyt mikään huono asia ole vaikka Lime ja Narrikin treenasivat avoa. Aika perusjuttua kumminkin edelleen, ei mitään ihmeellisiä.
12970201_10206937232532182_248376980_oTämä radan kasaaminenhan ahmaisee sen puolet siitä treeniajasta. Valitsimme AVO-radan Elinan malliradoista, etsimme kyltit, laitoimme ne telineisiin, kaiveltiin loputkin tarvittavat asiat autosta ja kasasimme radan. Lime odotti häkissä, Narri kontissa ja Freia takapenkillä. Kontti oli tuuletuksen takia auki. Vaikka lämpöasteita ei ihan hirveän montaa ollut, niin autoon suoraan paistava aurinko olisi kyllä tehnyt paahdettuja koiria.

12966087_10206937261532907_204168846_nFreian kanssa tehtiin ensimmäisenä. Tässä varmaan juuri tehty joku 270 asteen käännös. Freialla hieno namikontakti!

12966532_10206937261092896_285906099_n12968612_10206937260572883_157224396_nNämä molemmat kuvat samalta kyltiltä. Istu, seiso, kierrä koira. Piti ottaa uusiksi välillä kun Freia unohti olla paikoillaan. Liikkeen suorittamista pitää harjoitella muutenkin, ollaan hyvin vähän treenattu sitä, että koira nousee istumisesta seisomaan sivulla. Freia osaa jäädä seuruusta seisomaan ja osaa nousta istumisesta seisomaan jos on edessäni, mutta sivulla… ei.

12957399_10206937260412879_1455675104_nPujottelua. Ihan perustehtävä, ei mitään ongelmaa. Tosin meillä oli tötsät ehkä hieman lähekkäin ja Freia kaatoi yhden takakoivellaan. Hups. Kuvassa näköjään kontaktikin on tipahtanut.

12968784_10206937261852915_1392291447_nHypyn kanssa tuli ongelmia. Freia hyppäsi kylttitelineen yli ja muutenkin tuon kyltin paikka hämäsi sitä pahasti ja koira joko hyppäsi sen yli tai kiersi koko esteen. Otettiin kyltti hetkeksi pois, tehtiin tehtävä ja sitten onnistui kylttitelineenkin kanssa ihan hyvin. Jännittäviä ongelmia sitä osaakin joskus löytyä.

12939412_10206937262212924_1318906895_nNätti perusasento. Väljä, mutta onneksi ei haittaa. Huomaa myös kuinka Freia siirtää painoa ulkosivulle, että näkee paremmalla puolellaan. Tuo minun puoleiseni silmä on tosiaan se silmä jossa kaihia on enemmän. Usein perusasento on myös vino, mutta tässä ollaan aika hyvin suorassa kun olen varmaan korjannut sen jo kerran. Lähtökyltti siis.

12966770_10206937360815389_504267127_nHoukutus. Oikeasti kaksi noista olisi tötsiä ja vain kaksi houkutusta, mutta teimme astetta vaikeamman version. Radan paikka valittiin tuon hevosenläjän perusteella, koska heppamunkkihan on jokaisen koiran mielestä kunnon herkkua. :D Lannan lisäksi houkutuksena parsakaali, herkkukuppi sekä kapula. Freian kanssa tässä ei ollut luonnollisestikaan mitään ongelmia. Normaalitilanteessa ja -vireessä se ei kiinnitä mitään huomiota siihen mitä ympärillä tapahtuu. Myöhemmin se meni sitten haukkaamaan kupista suullisen nakkia ja broilerpullia, mutta suoritus oli jo taputeltu siinä vaiheessa ja koira oli vapautettu.

12968716_10206937262652935_48603024_nFreia odottelee autossa seuraavaa treenipätkäänsä. Välissä kävivät Lime ja Narri tekemässä radan / osan siitä. Lopuksi otettiin Freian kanssa vielä parit vaikeimmat kyltit (joko minulle tai koiralle) samalla kun Elina teki jotain Narrin kanssa siinä vähän kauempana.

Oikeasti AVOn ongelmat ovat suuremmaksi osaksi minun päässäni kuin koiran osaamisessa. Esim. pyörähdystä olen vinkunut että kun Freia on niin hidaas, yhyy. Elina kielsi minua pysähtymästä tai hidastamasta koiran pyörähdyksen aikana, ja eipä ollutkaan mitään ongelmaa. Minä olen vaan jäänyt odottamaan ja varmistamaan, että kieppi tulee tehtyä loppuun asti kunnolla.
Tällä radalla oli pari AVO-käännöstäkin, eikä niittenkään kanssa sit lopulta ongelmia ollut. Tosin ne ongelmat ovatkin toiseen suuntaan kääntyvillä kylteillä, eivät niinkään näissä oikealle kääntyvissä.

Eli oikein hyvät kevättreenit oli! Kotimatkalla kävimme vielä toisessa kaupassa, ja sillä välin Freia oli syönyt loput nakit ja lihapullat. Eli melkein kokonaisen pussin pullia ja paketillisen nakkeja.

Arvatkaapas saiko Freia iltaruokaa?

Johtajuushöpöä

(Tämä ei liity sitten mitenkään omiin koiriini tai buhundeihin, joten varoitus jo näin alkuun niille jotka haluavat lukea juttuja vain rodusta tai minun räksyistäni.)

Olin tukehtua sipsiin kun luin kuono.fi:n artikkelin ”Kumpi teillä on pomo, koira vai sinä? 10 merkkiä siitä ettet ole laumasi johtaja”. Alunperin artikkeli on suomennettu Cesar Millanin sivustolta otsikolla ”10 signs that you are not yet a pack leader”

Kuono.fi -sivuston olen aina nähnyt ennemmin juuri viihdesivustona kuin vakavastiotettavana uutislähteenä, mutta kaikenlaista sinnekin sitten näköjään päätyy. Kuinka ihmiset uskovat tuohon edelleen, vaikka se on todistettu vääräksi ja vuosikausia sitten? Unohtamatta sitä, että sen tutkimuksen tulos, johon koko homma perustuu, on jopa tutkimuksen tekijän omien sanojen mukaan kyseenalainen. Kuinka edes jaksan yllättyä joka kerta kuinka paksua peetä nuo johtajuusjutut voivat olla?

Uskotaan vain, koska ”näin meillä on aina tehty ja telkkarissa sanottiin niin”. Ei välitetä siitä, että useat laajat tutkimukset ja tuhannet spesialistit ympäri maailman kertovat, että tämä asia ei mene näin. Aina löytyy nimittäin joku joka on samaa mieltä. Ei tarvitse muita perusteluja kuin ”tämä asia menee näin koska tämä toimii”.
Mutta saadaksesi mikron toimimaan, sinun ei tarvitse tietää miten se toimii. Riittää että tiedät ne nappulat joista vääntämällä saat sen päälle. Jos opettajasi kertoisi sinulle kuinka mikro toimii, hyvin mahdollisesti uskoisit häntä. Vaikka selitys olisi väärä. Ehkä jopa puolustaisit sitä väärää tapaa. Tämä on normaalia käytöstä normaalille ihmiselle. Useat sanonnatkin sanovat asioita kuten: ”älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki”, ”pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen” tai ”vanhassa vara parempi”. On helppo tarttua ensin opittuun asiaan, etenkin jos sen on aikoinaan kertonut joku auktoriteetti. Jos joku muu on samalla kannalla kuin sinä, saat edelleen tukea siitä.

Sinänsä usein on ihan sama miksi tai miten saat asian toimimaan, kunhan saat sen toimimaan etkä vahingoita ketään samalla. Voit opettaa maahanmenon namilla ”vetämällä” tai naksuttelemalla, istumisen kautta tai ilman, eikä sillä ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Ei myöskään ole väliä opetatko koiran olemaan hyppimättä sinua vasten koska se on ärsyttävä tapa vai koska ajattelet sen vahvistavan johtajuuttasi. Tämän takia en siis itse puutu mitenkään, vaikka esim. kasvatinomistajani uskoisi johtajuusteoriaan ja kouluttaisi koiraansa sen mukaan.
Siinä vaiheessa jos/kun joku kysyy minulta neuvoa, neuvon miten ja miksi itse tekisin. Jos minulta kysymistä ennen on käyty esim. jollain pevi-tyylin kouluttajalla, kerron miksi idea on huono. Noh. Monesti se on huomattukin jo sen jälkeen, kun kouluttaja väittää koiraa äärimmäisen kovaksi (tuntuu että monen ”vanhan tyylin” kouluttajan mielestä abt. 99% ongelmakoirista on äärimmäisen kovia), ja sen jälkeen antaa ratkaisuja jotka pahimmassa tapauksessa pahentavat koiran ongelmia, koska ovat vahingollisia koiran psyykkeelle.

Noh. Mutta vaikka kirjoitinkin koko tämän tekstin ja vaikka toisinaan yllätyn siitä kuinka jääräpäisen väärin asioita voi uskonsa takia nähdä, harvemmin jaksan tapella näistä asioista. Asia on monesti keskustellessa vähän kuin kreationismi vs. evoluutio. Evoluutioteoriaan uskova linkittää tutkimuksia ja kreationisti raamatunkohtia, ja molemmille se oma totuus on oikea.

Pentukuume

Kaikille tulee taas pentuja. Eilen kävin parin kaverin ja siskon kanssa lentokentällä, jonne saapui Ranskasta pari suloista pientä holskupentua. Nää kaksi ovat Azuricoyotes-kennelin tulevaisuudentoivoja, joista toinen tosiaan tuli kaverilleni tänne Lahteen (joo en ymmärrä miksi ne hankkii jotain holskuja kaikki???)

holskuvauvat

Lisäksi joku aika sitten sain moikata ihanaa Bibi-buhundia (löytyy Ratsunummen kennelistä) Lahden pentunäyttelyssä. Ja muutenkin koko ajan kaikkialla söpöjä pentukuvia. Eikä auta, että miehelle tuli aivan älyttömän söpö pikkuruinen kaninpoikanen. Hirmuisen reipas musta pienrex-tyttö, Tilhi.

Itsellä on edellisestä pennusta 8 vuotta aikaa ja haluaisin taas niin kovasti pennun. Kuolen sisältä joka ikinen kerta kun jollekin tulee pentu. Voi kun voisin minäkin ottaa oman pienen pentusen, jonka kanssa opetella elämään suuressa maailmassa jossa kaikki on pienelle ihan uutta. Etenkin nyt Tulhulle on tulossa niin ”herkullinen” pentue, että en kestä. Ruotsiinkin on suunnitteilla yhdelle mustalle nartulle pentuja ensi kesäksi, ja voisin ottaa sieltäkin oman pennelin!
En voi.
Ihmiset kysyvät miksi en voi ja on minulle tarjottu ratkaisujakin siihen että voisin pennun ottaa, mutta kun tässä tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu on odottaa kunnes Freialla tulee aika vastaan.
Freia vihaa pentuja. Minulla on ollut pari kertaa hoitopentu täällä ja Freiankin aikaan on tullut esim. aikoinaan kämppikselle pentu (Elinan Lime), mutta hoidon ajan voin eristää ja nykyäänhän Freia ja Lime eivät voi sietää toisiaan. Freia kurmoottaa pentuja, ne eivät saa tehdä yhtään mitään, hyvä että liikkua. Kopan kanssa homma on turvallisempaa pennulle, mutta onhan se silti erittäin stressaavaa kun joku on koko ajan aggressioitaan purkamassa pieneen. Enkä halua kopattaa Freiaa useampaa kuukautta, eihän se ole oikein Freiallekaan.
Kun pentu on vanhempi, jää ongelmaksi enää se, että Freia tottuu muuten vaan todella huonosti uusiin koiriin. Tiedän, että luvassa olisi rähinöitä. Meillähän meni puudeleittenkin kanssa hienosti.
Kunnes Freia sai Nellan melkein hengiltä.
Ja tätä aiemmin Freia on tappanut kanin rähisemällä sille.
Siihen ei tarvita kuin yksi väärään kohtaan osunut tai uponnut hammas, että pieni eläin on hengiltä. Voi olla hankala käsittää sitä jos siitä ei ole kokemusta. Koska ”eipä ole ennenkään tapahtunut” on niin kovin helppo ja kaikenlaista oikeuttava ajatus.
Eli luvassa olisi monta kuukautta stressiä minulle ja kaikille koirille, eristystä, koppahoitoa, rähinää, pahimmillaan tikattavaksi lähtemistä. En voisi jättää koiria keskenään, joten mitä sitten jos en voi ottaa yhtä koiraa mukaan? Laitan jonkun koirista yksin huoneeseen, jossa ei ole ovissa kahvoja kummallakaan puolella?
Hyvässä tapauksessa tietenkin kaikki menisi ok, mutta mitä jos ei menekään?

En tiedä miten kenekään mielestä tähän tilanteeseen olisi edes mahdollista ottaa koira. Ei pentua pidä ottaa perheeseen, jossa se joutuu elämään lähes jatkuvassa stressissä monta kuukautta. Mitä se tekee koiran psyykkeelle? Ja se olisi kaikkea muuta kuin reilua Freiaa ja Vaalaa kohtaan.
En kukaan VOI olla niin itsekäs, että ottaa pennun koska haluaa, vaikka on ihan selvää että siitä tulisi suuria ongelmia.

Minua alkaa ärsyttää jo pikkuhiljaa se kuinka muut tuntuvat tietävän, että hyvinhän sen pennun voisi tähän tilanteeseen ottaa jos haluaisin oikeasti.

Vaan kun ei minun itsekäs haluni saa mennä yli nykyisten (tai tulevien) koirieni hyvinvoinnin.

Toiveikasta uroksen valintaa

Tulhun seuraava juoksu lähenee ja olen kuumeisesti kaivellut sopivia uroksia. Ei ole taas ollut helppoa ja aina on jostain joustettava.
Olen etsinyt tervettä (myös suvullisesti), vähän vanhempaa urosta kivalla luonteella. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut useita mahdollisia vaihtoehtoja, joista on löytynyt sekä vaaleita että mustia uroksia. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on musta uros, jonka omistajaan olen jo ottanut yhteyttä. Uros on A-lonkkainen, terveet silmät (harmittomia muutoksia löytynyt parissa tarkissa), mukava luonne, suvullisesti sopiva. Näyttelyissä se ei ole juuri käynyt, mutta kuten omistajalle totesin, en ole näyttelykoirakasvattaja. Tasapainoisuus on tärkeämpää kuin show-ulkomuoto. Omistajan kertoman perusteella ja sillä mitä olen kuullut, pitäisi luonteenkin olla kiva. Uros asuu maatilalla ja on suurimman osan aikaa vapaana siellä. Olen nähnyt uroksesta 10+ kuvaa ja videon, ja niitten perusteella voisin kyllä ryöstää uroksen itselleni vaikka heti. Jättimäinen plus siitä. ;)

Suvusta löytyy kivoja terveitä koiria, ja uroksen emän sisaruksia olen henkilökohtaisesti nähnyt useamman. Ukki on koira, jota olisin voinut jopa itsekin aikoinaan käyttää jos se olisi silloin ollut mahdollista. Jos lonkkaindeksejä laskettaisi, olisivat ne tällä uroksella keskivertoa paremmat. Se olikin yksi tärkeistä kriteereistä, koska Tulhulla vastaava indeksiluku olisi keskivertoa huonompi.
Sukusiitosprosenttia yhdistelmälle tulisi viidellä polvella laskettuna pyöreät 0 prosenttia. Ei sinänsä yllättävää tässä tapauksessa, koska uros on ”mustasukuinen” ja Tulhu ei. Yksi syy miksi heti alkuun katselin paljon mustia uroksia (toinen syy tälle tietty se, että pidän mustista, mutta eihän sitä nyt voi oikeasti mainita koska ei värillä saa ehdottomasti ikinä olla mitään väliä. Hups.).
Uros on ”jo” 6v, ja sillä on ennestään yksi pentue. Aina paranee. Näyttöä siis löytyy jo ennestään, eikä tarvitse käyttää mitään 2v. junnu-urosta! Eikä myöskään urosta jolla on jo valmiiksi sata pentuetta.
Uroksen omistaja on panostanut aivan esimerkillisesti terveystutkimuksiin, vaikka kyseessä on ihan kotikoira. Edes monelta jalostuskoiralta ei löydy vastaavaa säntillistä tutkimushistoriaa.

Lähisuvussa ei myöskään ole mitään hirveitä matadoreja. Tällä hetkellä tämä uros on siis jopa enemmän kuin uskalsin toivoa löytäväni. Mistään tärkeästä ei ole tarvinnut joustaa. Toivon, että omistajan kuvaus luonteesta pitää paikkansa myös. Kyselin muutamia kysymyksiä jotka vähän kautta rantain voivat kertoa jos omistaja katsookin koiraansa ruusunpunaisten lasien läpi, mutta mitään sellaista ei ilmennyt. Enkä siis dissaa omistajaa mitenkään, kun ne ruusunpunaiset lasit ovat itse kullakin päällä omia koiria katsoessa. Se ei ole virhe, oma koira on aina rakkain ja paras. :)

Nyt siis tuntuu että meillä on täydellinen uros. Ainoa mikä tästä välistä vielä uupuu, on ne Tulhun luustokuvaukset. Pelaan vähän varman päälle ja otan kuvat vasta juoksujen puoliväliin, joten siksi menee tammikuulle. Eli vielä joudutaan jännäämään 3+ viikkoa ennen kuin päästään röntgenpöydälle. Sitten vielä Kennelliiton kantaa pitää odottaa hetki lisää.
Röntgenin alla sitten katsotaan lonkat, kyynärät ja selkä. Toivotaan kovasti peukutuksia, että mikään ei ole ihan sökönä ja päästään lyömään suunnitelmia lukkoon.

Pentueesta kiinnostuneita on jo muutamia, vaikka suunnitelmat ovat tosiaan vielä aika epävarmat. Itse olen joka toinen päivä varma, että röntgenillä löytyy Ö-lonkat ja joka toinen päivä toiveikas, että kyllä se nyt vähintään C on… En uskalla tähän omaan tuuriini luottaa missään pennutusjutuissa. Rottia kasvattaessa sitä on huomannut, että joskus kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.

Tämän hetken kuulumiset

Taas on elämä jännää.

19.9.2015 Freia oli Elinan kanssa rallymölleissä ALO-luokassa. Tulos 99p. ja 1. sija!
Seuraavat viralliset kisat tulossa ihan tässä kuun lopussa. Sormet ristiin, että sieltä tulee hyväksytty. Sitten olisi vanhuksella RTK1.
Tässä tällä viikolla käytiin hallilla treenaamassa. Aloitettiin Freian kanssa AVO-luokan kylttejä. Hyppyä etenkin otettiin muutamaan kertaan, kun kotona sitä ei ole mahdollista treenata. Hyppy onnistui kuin vanhalta konkarilta, vaikka tokoestettä ja agia on harjoiteltu viimeksi joskus 8v. sitten.
Käännöksiä, takapäänkäyttöä ja pyörähdystä sitten siihen päälle. Samoin seiso-kierrä koira. Ollaan aika hyvällä mallilla, suurin ongelma tulee olemaan takapään käytön opettelu. Helpointa olisi naksutella, mutta Freia ei ole kovin hyvä naksutteluoppilas, kun se on 10v. opetellut asiat houkuttelulla. Kokeilen kyllä naksutellakin, mutta voi olla, että saan nopeammin opetettua ihan nakilla.

11.10.2015 käytiin Tulhun kanssa mätsärissä. Meillä oli ulkomuototuomari, joka antoi aika paljon painoarvoa liikkeille ja tasapainoiselle ulkomuodolle. Tulhu olikin sitten punaisen nauhan saaneista 2. palkintona vaikka sun mitä ja herkkuja yhden pienen koira-armeijan tarpeiksi. Oli hyväntekeväisyysmätsäri, ja lahjoituspalkintoja oli yli tarpeen, joten niitä sopi hakea kassikaupalla.

Mitä tulee pentusuunnitelmiin, niin nekin ovat hieman tarkentuneet. Tällä hetkellä toivon voivani astuttaa Tulhun ensi keväänä. Sillä on nyt juoksu, joten lonkkakuvat menevät vähän myöhäiseksi, mutta ei se nyt onneksi niin paha asia ole. Pari urosehdokasta olen katsonut valmiiksi, ja terveystuloksien jälkeen sitten lähdetään ottamaan yhteyttä omistajiin (tai pahimmassa tapauksessa tulokset laittavat pisteen Tulhun pentusuunnitelmille. Pessimisti ei pety yms.!)