Astutushommia ja uusi perheenjäsen

Aloitetaan Tulhun astutuksesta, joka ei mennyt ihan niin kuin toivoin. Yritettiin varmaan viitenä eri päivänä, mutta ei saatu onnistunutta astumista. Toki nyt ON mahdollista että joku yritys on onnistunut tarpeeksi hyvin, mutta epäilen vahvasti.
Parhaat päivät oli juuri pääsiäisenä, niin ei päästy progeillakaan varmistamaan, mutta olen ihan varma siitä että tärpit eivät menneet ohi. Nyt ei vaan onnistunut.

IMG_3569.jpg

Saatiin kuitenkin laihdutettua Tulhua samalla vähän (tehtiin vähän lumihankitreeniä) ja se ei ole lihonut takaisin, eli pieniä voittoja!

Sitten palasimme takaisin vähän vähemmän lumiseen Lahteen ja parin päivän päästä käytiin buhundyhdistyksen kokouksessa. Siitä pari päivää käytiin katsomassa Ratsunummen G-pentuetta Tuusulassa, ja samalla otin muutamia kuvia niistä.

IMG_3898.jpgJo kokouksen jälkeen asia oli johtanut toiseen, joten kun menin kuvaamaan pentuja, tiesin jo että tuo kuvan vasempaan nurkkaan liiskattu pentu tulee meille.
Itsellä painoi Tulhun epäonnistunut astutus, se että minun piti jättää siitä pentueesta itselleni oma pentu kasvamaan. Vaalan kuolemakin jätti kodin tuntumaan tyhjältä ja sai miettimään että kuinka kauan Freia vielä porskuttaa. Onhan sekin jo 13 ja selkeät vanhuuden merkit ovat jo olemassa (se ei kuule kunnolla, näkee huonosti eikä jaksa enää ihan samanlaisia lenkkejä kuin ennen)
Tällä pentueella on hienot vanhemmat, tykkäsin pentueesta heti myös suvullisesti. Olen tavannut tai muuten tiesin monia pentueen sukulaisia, ja pentueen ukki (emän isä) on Freian puoliveli.

Joten kuinka voisi sanoa ei, kun tuli tilaisuus saada tästä pentueesta yksi tyttö meille?
Meille tullut tyttö on neiti lila, Ratsunummen Greta-Berta eli lempinimeltään Teysa. Teysa on täällä sijoituksessa.

IMG_4716.jpg

Tämän pikkuapinan kanssa ei ole ainakaan tylsää ollut. Se on todella fiksu ja oppivainen. Alkuunhan minä en kiinnostanut pätkän vertaa, vaan pentu teki mitä halusi ja meni mihin halusi. Sinne se olisi jäänyt metsään ihan tyytyväisenä yksinkin. Nyt aletaan olla jo siinä pisteessä että jos ei ole valtavan suuria houkutuksia, pentu tulee luo. Se osaa istua, nostaa etujalat vadille, odottaa ruokaansa kärsivällisestä (ainakin suurimman osan aikaa), ottaa katsekontaktin, koskettaa kosketuskeppiä… Maahanmenoa ollaan myös harjoiteltu, ja se vei varmaan pisimpään kun vasta kolmannella naksuttelukerralla hoksasi sen että mikä se liike nyt oikeastaan on.
Olemme myös leikkineet erilaisilla asioilla, kävelleet metsässä, moikanneet ihmisiä (ja samalla opeteltu sitä, että ihmisiä saa moikata vain luvalla) jne.

Tarpeet tulevat pääosin sanomalehdelle, en ole vieläkään ottanut lattialta pois kuin vain yhden maton. Senkin vain varalta koska se on niin suuri ettei se mahdu pesukoneeseen.

Virna rakastaa ”pikkusiskoa” ja tytöt tahtoisivatkin illat vain leikkiä ja telmiä. Välillä Virnalla on lelu jota ne Teysan kanssa repivät kahdestaan, välillä painitaan lattialla. Eräs päivä Teysa pisti Virnan ihan nippuun, kun suuttui sille, pennun oikeudella.
Freia piti aluksi koppaa sisällä jos olivat pennun kanssa samassa tilassa. Muuten eristeltiin verkoilla ja edelleen Freia nukkuu erillisessä aitauksessa. Päivällä en enää ole pitänyt verkkoja kun olen itse kotona. Freia on alkanut hyväksyä, että kyllä toi riiviö jää meille. Juuri aamulla tuo pikkuapina aka Teysa hyökkäsi Freian korvaan kiinni naskalihampaineen. Eikä Freia sanonut mitään. Irrotin pennun Freian korvasta ja olin erittäin tyytyväinen vanhukseen. Ja katsoin ettei hirviö tee uudestaan. Sisällä se on vähän varovaisempi kun Freia pari päivää sitten ärähti sille, mutta ulkona vanhusta saa ilmeisesti kiusata…

Onnistuin myös jo hienosti jättämään pennun tassun oven väliin. Olin laittamassa ovea kiinni ja pentu syöksyi väliin, ulvahti, ontui nurkkaan ja lopetti ontumisen. Ja aloitti ontumisen uudestaan sitten vähän myöhemmin. Kun ontuminen / jalan keventäminen ei alkanut mennä ohi levolla ja viikonloppu painoi päälle, niin mentiin käymään eläinlääkärissä. Jalkaa tunnustellessa en siis itse löytänyt kipukohtaa eikä se näyttänyt tai tuntunut mistään ”väärältä” tai erilaiselta kuin toinen jalka. Kipu myös tietenkin unohtui aina kun oli jotain siistiä kuten ihmisiä tai koiria tai lehtiä tai leluja tai…
Eläinlääkärissä Teysalta löytyi kipukohta varpaasta (kun oikein kokeili, ei toi mikään draamailija ole selvästikään), ja röntgenkuvista todettiin varvasmurtuma. Onneksi kuitenkin siistilinjainen eikä kasvulinjoissa. Eli pitäisi parantua nopeasti ja hyvin eikä jäädä kummempia ongelmia tästä. Nyt mennään viikonloppu jalka paketissa ja viikko tai vähän alle kipulääkkeillä. Pahemminkin olisi voinut käydä, eli onnea oli matkassa.

Meillä myös on alkanut räjäytykset. Tekevät tietä tähän kaupunginosan alle missä asun, ja asumme ihan tulevan tunnelin vieressä. Pentua eivät räjäytykset kiinnosta, se vain jatkaa nukkumista vaikka maailma tärisee ympärillä. Freia huomaa räjähdykset ja reagoi niihin lievästi, mutta niitä ei onneksi tule kuin max. 3 tai 4 päivässä. Ehtii siis hyvin palautua räjähdysten välillä.

Mainokset