Näyttelyitä

Olemme käyneet nyt tässä kuussa kahdessa näyttelyssä, ja vielä on ensi viikonloppuna yksi lisää. Manalle haeskellaan kehäkokemusta ja showmieltä. Ja onhan se komea poika, mielellään näyttelyttääkin tommosta. :)

Ensin kävimme ihan kuun ensimmäisenä päivänä Lahden raviradalla pidetyssä vappunäyttelyssä.


Tuomarina oli Erika Häkkinen. Tänään kaikki junnut jäivät ilman SA:ta, mutta ERI ja luokkavoitto sieltä tuli kuitenkin. Arvostelu näytti tältä:
”Nuori uros jolla hyvät rungon mittasuhteet. Linjakas pää. Hieman kookkaat korvat. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta ok. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät. Hyvät matala kinner. Erinomainen hännän kiinnitys. Kaunis musta väri. Oikea karvanlaatu. Liikkuu malttaessaan tasapainoisesti ja hyvällä askelpituudella. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin. Antaa hieman kookkaan kokonaiskuvan.”

Mana ei oikein meinannut malttaa juosta kunnolla kehässä. Seisoi kyllä, sen se osaa todella hyvin!
Käytiin vielä ottamassa loppuposeeraus siinä näyttelyalueen ulkopuolella:

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Tampere KV, johon piti tulla myös Manan sisko, mutta valitettavasti Boella on ollut jalka kipeä ja se on kipulääkekuurilla, joten joutuivat perumaan näyttelyreissun.
Manan lisäksi oli tällä kertaa mukana Freia, jonka edellinen näyttely oli vuonna 2015. Buhundtuomarina toimi Reino Korpela.
Eivätkä mukana olleet koirat tähän loppuneet, sillä Elinan toinen koira, australianpaimenkoira Narri, oli myös mukana. Samoin toinen ystävä ja hänen australianpaimenkoiransa Vuk. Tänne näyttelyyn oli kutsuttu auspai-tuomariksi sellainen, joka ”ymmärtää” käyttölinjaisten päälle, joten auspait lähtivät hakemaan H:ta. Tämä johti myös pienoisiin ongelmiin päivän aikana, kun kehät olivat päällekkäin.
Mana ei esiinny minun kanssani yhtä hienosti kuin Elinan kanssa, joten toivoin Elinan pääsevän Manan kanssa kehään. Pienen sumplimisen tuloksena saatiin Elina ja Mana kehään, mutta itse en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa buhundeista enkä edes nähnyt kun Mana oli kehässä. Heti alussa jouduin juoksemaan toiseen halliin australianpaimenkoirakehälle esittämään Narrin, kun kaikki AVO-nartut otettiin kehään. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. En saanut koiraa seisomaan tai juoksemaan nätisti kuin puoli sekuntia kerralla…
Narrin esitettyäni tyrkkäsin sen nopeasti häkkiin ja juoksin takaisin buhundkehälle. Narrin kehä oli nimittäin kolmantena, ja Elinan piti ehtiä esittämään se. Itse jäin buhundkehälle odottelemaan PU-kehää Manan kanssa.

Mana esiintyi kohtuullisen hienosti, olin ihan tyytyväinen. Kävin seuraavaksi hakemassa Freian kanssani kehän laidalle odottelemaan. Ja miten ihanaa oli esittää varma veteraani kehässä. Ei yhtään vetämistä mihinkään suuntaan eikä turhaa hötkyilyä. Ei sitä nuorta teiniurosta, joka tahtoisi moikata kaikkia ja juosta täysii… Sain myös Freian hännän pysymään ylhäällä koko kehän ajan, ja olen aivan ääääärettömän tyytyväinen siihen! Luulen, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta koko Freian näyttelyhistoriassa kun sen häntä oli koko arvostelun ajan ylhäällä!
Tämä näyttely ei olisi voinut paremmin mennäkään, aikatauluongelmista huolimatta. :) Niin ja auspait saivat EH (Vuk) ja T (Narri). Eli Vukilla meni jopa odotettua paremmin, vain Narrin näyttelypäivänä jäätiin tavoitteesta.

Tuloksena Manalle ERI JUK1 PU3 SA SERT

 

”Musta vähäisin valkoisin merkein. Sopivan kokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Ryhdikäs uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu tasapainoisesti. Normaali käytös.”

 


Rouva 12v. sai ERI VEK1 VSP-VET

 

”Sopiva koko, hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyt raajaluusto. Riittävät kulmaukset.
Lähes oikein kiertynyt häntä. Hyvä karva. Ikä näkyy liikkeissä.
Rauhallinen käytös.”

Save

Mainokset

Royal Canin Puppy Show, Lahti

Viikonloppuna olimme Lahdessa pentunäyttelyssä. Lauantaina näyttelyyn osallistui vain Mana, sunnuntaina Tulhun pentueesta osallistuivat myös Virna, Saaga sekä Rollo.

jengi

Lauantaina buhundkehä oli aika heti aamusta, ja olimme Elinan ja Manan kanssa ajoissa paikalla. Manalle ei ollut mukana häkkiä eikä minulla ollut kameraakaan, vaan istuskelimme kehän laidalla odottelemassa omaa vuoroamme Manan kanssa.
Kehässä pieni showpuudelimme oli varsin nätisti ja tuomari totesi heti alkuun, että kiva nähdä mustiakin buhundeja.

Malacath: 1. KP ROP-pentu
”Lähes 7kk. Kookas, hyvin kehittynyt, tiivis runko. Ryhdikäs kaula. Hyvin asettunut häntä. Puhdaslinjainen, urosmainen pää. Voimakas purenta. Pitkä, tilava rintakehä. Tuplakannukset. Kevyet liikkeet.”
Tuomari: Harry Tast

Kehän jälkeen lähdimme hakemaan Manalle loppupäiväksi häkkiä ja Elinalle ryhmäkehään sopivia vaatteita. Kielsin nimittäin menemästä ryhmään kollareissa ja hupparissa. :D
Kuulutukset kuuluivat paikan päällä todella huonosti ja olimme vähän myöhässä kokoomakehästä, mutta selvisimme kuitenkin. Pyörähdys ryhmäkehässä ja kotiin.

Sunnuntaina oli sitten mielenkiintoinen päivä kun muitakin pentuja saapui paikalle. Saaga ei ole aiemmin ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa eikä sen kanssa oltu harjoiteltu seisomista tai ravaamista. Lupasin opettaa sen mitä pystyn ennen kehää, ja yllättävän hyvin se onnistuikin. Saaga vain on niin täynnä energiaa ja rakkautta kaikkia kohtaan, että meno kehässä ei ollut kovin nättiä ja täydellisen hallittua, mutta ei se mitään. Saagalla oli ainakin hauskaa. :D Ja oli aivan ihanaa päästä näkemään Saagaakin.
Myös Rollo oli tosiaan paikalla ja sekin oli kasvanut hurjasti viime näkemästä. Nää alkaa näyttää jo ihan aikuisilta – mihin se aika oikein kuluu? Rollo on rakenteellisesti hirveän komea, mutta valitettavasti sen toinen kives on jäänyt johonkin matkan varrelle. Pentunäyttelyyn Rollo tuli siis hakemaan arvostelua.
Ja tosiaan se Virnakin oli mukana. Max halusi kävellä Virnan kanssa näyttelypaikalle, joten me kuskasimme näyttelyyn Virnan häkin. Lisäksi meillä oli mukana Jade-corgi.

Tuomarina buhundeilla oli tänään Eeva Resko.

Hircine: ei sijoiteta
”Hyväntyyppinen, hyvin kehittynyt urospentu. Kaunis pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja hyvä eturinta. Hyvä runko. Lanneosa voisi olla lyhyempi. Hyvä häntä ja hännänkiinnitys. Hyvä vahva takaosa. Hyvin kulmautunut. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Miellyttävä luonne. Vain yksi kives.”

Malacath: 1. KP ROP-pentu
”Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Tiivis hyvä ylälinja. Hyvä häntä ja hännänkiinnitys. Hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Esiintyy erittäin hyvin. Oikea karvanlaatu.”

Azura: 2.
”Miellyttävä hyvin kehittynyt narttupentu. Hyvät mittasuhteet, hyvä pää, kauniit tummat silmät, hyvät korvat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto, hieman jyrkkä lantio ja matala hännänkiinnitys. Liikkuu kauttaaltaan hyvin.”
(Saaga sai myös passituksen kotiin harjoittelemaan kehäkäytöstä :D)

Vaermina: 1. KP VSP-pentu
”Hyvin kehittynyt reipas narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, hyvä ylälinja, hieman jyrkkä lantio, hyvä häntä, hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko, voisi olla aavistuksen lyhyempi. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, esiintyy hyvin. Oikea karvanlaatu.”

Että tämmöistä. Kaikilla on tosi kivat arvostelut ja oli kyllä ihan mahtavaa saada puolet pentueesta paikalle pentunäyttelyyn. Kiitos kun toitte! :) Ja kiitos Mirvalle, joka kuvasi kehäkuvat! Itse olin tosiaan kiinni erittäin iloisen ja rakastavaisen pennun hihnan päässä.

Kehän jälkeen käytiin ulkona ottamassa muutamat kuvat pennuista. Lähinnä otin kuvia Saagasta ja Rollosta, Mana ja Virna pääsivät vain yhteiskuvaan – niistä kahdesta otan kuvia muutenkin koko ajan. Pennut pääsivät myös ihan vähän murhaamaan toisiaan. Kaikkien mielestä sisaruksien päällä ja alla pyöriskely oli tosi kivaa!

saagarollo

Sitten Saagan ja Rollon omistajat alkoivat tehdä lähtöä. Max ei halunnut kävellä takaisin, joten jäi odottamaan kanssamme ryhmäkehää. Tällä kertaa tosin odotteluaikakaan ei ollut ollenkaan niin pitkä kuin edellispäivänä.

Kävimme vielä ennen ryhmäkehää ottamassa Virnasta ja Manasta palkintokuvat Royal Caninin kuvauspaikalla. Muuten pennut saivat nukkua omissa häkeissään.

Tällä kertaa olimme ajoissa kokoomakehässäkin. Isoon kehään mennessä Manalla oli hihna huonosti kuristamassa sitä, mutta muuten se seisoi ja juoksi tosi nätisti. Elina ja Mana jäivät kuuden parhaan joukkoon, mutta eivät sijoittuneet siitä. Melkein meinasi jo jännittää että miten käy.
ryhmamana

Loput kuvat löytyvät galleriastani näyttelyn omasta kansiosta: http://ratnd.com/gallery/#14858207074267

Suuret kiitokset mukavasta näyttelypäivästä kaikille osallisille!

Save

Ensimmäinen pentunäyttely

Pennut pääsivät sunnuntaina ensimmäiseen näyttelyynsä. Mukana siis Mana ja Virna. Tuomarina oli Tiina Taulos, ja kyseessä siis Winner Puppy Show 2016 Helsingin messukeskuksessa.

 

Malacath
Mana kävi kehässä toisen omistajansa, Elinan, kanssa. Vähän Manalla oli keskittymisvaikeuksia, mutta kyllä se osasi olla nätistikin.

”Erinomaiset mittasuhteet. Kirkas musta väri, joskin valkoista tassuissa ja rinnassa. Ryhdikäs olemus. Hyvät pään mittasuhteet. Erinomainen purenta. Suora olkavarsi. Normaalisti kulmautunut takaosa. Takakannukset. Liikkuu hyvällä askeleella sivulta, vielä epävakaasti edestä.”
1. HP
malacath2 malacath3

Vaermina
Virna kävi kehässä sijoituskotinsa, Maxin, kanssa. Hienosti siellä mentiin. :)

Erinom. mittasuhteet omaava musta narttupentu, jolla selkeästi valkoinen rinta. Hyvä pään malli ja korvien asento. Hännän kiinnitys voisi olla korkeammalla. Reipas käytös.
1. KP

vaermina3 vaermina2

Näin siis. Eli ruusukkeet jäi muistoksi molemmille pennuille. :) ”PU” ja ”PN” -kehissä kummatkin jäivät kakkoseksi vanhemmille vaaleille.

Vähän näyttelyssä harmitti kun tuomari ei oikein tuntenut rotua. Ensin tarkisti rotumääritelmästä, että musta on sallittu väri ja sitten huomautti noista valkeista merkeistä, jotka eivät tosiaan ole buhundille liian suuret kummallakaan. Rotumääritelmässä toki lukee että niin vähän valkoista kuin mahdollista, mutta tämähän ei kaikilla roduilla tarkoita samaa. Hyvin monilla vaaleilla on ihan samanlaiset valkeat merkit kuin näillä, mutta ne eivät vain näy enää pikkupentuajan jälkeen…
Mutta tämmöstä se on kun mustan kanssa käy näyttelyssä. Muistan kerrankin Vaalan kanssa kun tuomari melkein heitti pihalle värivirheellisenä. Onneksi tarkisti rotumääritelmän vielä uudestaan ensin. :D

Kehään oli myös viljelty herkkuja, joten penskoilla oli pieniä vaikeuksia keskittyä. Etenkin Manalla. Tänään Mana saikin jo ensimmäiset treenit jossa lattialla oli nameja joihin ei saanut koskea. Kotona sisällä meni erinomaisesti, mutta vielä Elina meinasi treenata ainakin hallilla samaa.

Niin ja huomatkaa pentujen hienot näyttelyhihnat, jotka olivat selvästi toimivat myös näin tositilanteessa. Punoin molemmat hihnat itse kummankin esittäjän toiveiden mukaan (Virnalle pidempi ja Manalle lyhyempi).

 

Loput kuvat Virnasta ja Manasta sekä niistä kahdesta muusta pennusta löytyvät täältä albumista:
http://ratnd.com/gallery/#14815729217599

Kuvia

Tässä edellisen merkinnän jälkeen on toki tapahtunut kaikenlaista (kuten Tulhun MH-testi), mutta olen laiska ja teen kivan kuvapostin.

Kuvissa esiintyvät Freia, Vaala, Tulhu, Virna, Mana ja Rollo. Ja näkyy tuolta välistä löytyvän myös Jade (corgipentu) ja Supu (lapinporokoirauros).
Kuvat ovat väliltä syyskuun loppu – marraskuun alku.

 

Buhundien Open Show

Tänä vuonna päästiin käymään Tulhun, Freian ja Vaalan kanssa buhundien open showssa Nurmijärvellä. Paikalla oli yli 30 buhundia, joka on aivan valtava määrä koiria!

freia

Freia

tulhu

Tulhu

vaala

Vaala

Kyse on siis epävirallisesta näyttelystä, johon voivat osallistua kaikki näyttelykelpaamattomatkin yksilöt. Arvostelemassa oli kuitenkin ihan virallinen ulkomuototuomari (Jetta Tschokkinen) ja kaikki koirat saivat kirjallisen arvostelun.

Kaikki kolme osasivat käyttäytyä kohtuullisen hyvin. Kukaan ei haukkunut edes hevosille, vaikka olin varma että Vaala yrittäisi. Mutta ei edes kokeillut. Häkissä ollessaan se haukuskeli, mutta muuten meni ihan hyvin. Kehässä se innostui vähän pomppimaan kun olisi pitänyt ravata nätisti… Tulhun nätisti ravaaminen taas oli lähempänä tokoseuruuta ja lisäksi se keksi tulla sivulle kun piti seisoa nätisti. Sitten se komensi antamaan herkkua. Itseä vain nauratti moiset pässeilyt. Etenkin Vaalan pomppiminen, ihanaa että sillä oli niin hauskaa kehässä!
Freian sitten esitti Elina, koska sekä Freia että Vaala olivat veteraaniluokassa. Se kyllä osasi vuosien kokemuksellaan tehdä hienosti kaiken. Sillä vain on iänikuisena ongelmana hännän laskeminen kehässä koska paikallaan seisominen on ihan tyhmää.

frevakehasTulhu oli pentujen jäljiltä ihan täysin karvaton. Tuomari ensitöikseen kysyi että onko se vasta lopettanut imettämisen mutta kehui että hyvin nisät ovat vetäytyneet kuitenkin. Mustista kommentoi, että kiva nähdä mustiakin buhundeja paikalla! :)

Tässä tyttöjen tulokset

Alma (Tulhu)
AVO2
3v. koon ylärajalla oleva ryhdikäs narttu. Oikeat mittasuhteet. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvä runko ja kaula. Hieman niukat kulmaukset edessä, riittävät takana. Hyvä häntä. Tänään niukassa karvassa. Liikkuu sujuvasti. Innokas esiintyjä.

Fawn (Vaala)
VET2
8v. erittäin hyväkuntoinen oikean kokoinen aavistuksen pitkä narttu. Oikeanlinjainen pää joka jo hieman kuivunut. Hieman kevyt kuono. Hyvä kaula ja runko. Lanne-osa saisi olla lyhyempi. Oikea-asentoiset raajat. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvä häntä. Liikkuu vielä kevyesti. Esiintyy hyvin.

Freia
VET3
11v. erittäin hyväkuntoinen olemukseltaan kevytpiirteinen veteraani. Voisi olla lanneosaltaan lyhyempi. Profiililtaan oikea pää joka jo hieman kuivunut. Oikea purenta. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Ok kulmaukset edessä ja takana. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkeet kevyet ja vaivattomat. Esiintyy hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ryhmäkuva, johon saatiin 30 buhundia. Wow! Freialla tai Tulhulla ei asian kanssa ollut mitään ongelmaa, mutta Vaalaa vähän ahdisti että joku (vieras koira) tulee kuitenkin kohta hänen luokseen. Se oli Freian ja Tulhun keskellä ja ihan minun edessäni ja kovasti vakuuttelin sille että siinä on ihan turvallista olla eikä kukaan tule syömään sitä siitä. Kyllä se siinä oli, mutta ei hirveän mielellään.

Näyttelyn jälkeen olisi ollut vielä rallytokoa, mutta emme voineet jäädä enää pidemmäksi aikaa. Maxilla ja Elinalla oli molemmilla koirat kotona, ja alkoi olla jo vähän turhan monta tuntia takana.
Kotimatkalla vielä tuli pienesti mutkia matkaan, kun Mätsälän kohdalla motarille liittyessämme aloimme haistamaan palaneen käryä. Ajoimme seuraavasta liittymästä huoltoaseman pihaan ja eikun tutkimaan että mikä on vikana.
Rengas oli syystä x kulunut ihan täysin sileälle ja kankaat paistoivat paikka paikoin kumin läpi. Hupsista. Vararenkaan voimin ajoimme sitten vanhaa tietä takaisin kotiin. Onneksi huomattiin rengas ennen kuin se petti. Ei päädytty ojaan tmv.

Kuvat on ottanut Max Kolkka

Save

Pennut 7 viikkoa

Tänään taas pelkät kuvat ilman ihmeempiä kertomuksia.

Pennut ovat 7 viikkoa, ne ovat isoja huljia pentuja. Ne oppivat nopeasti kaikenlaisia asioita. Ne vaativat paljon huomiota, ruokaa ja siivousta. Pahoittelut siis jos en ehdi esim. rupatella puhelimessa hirveästi. Olen usein illalla niin väsynyt, että kaadun sänkyyn ja aamulla ensimmäinen asia mitä teen, on joko pentujen vieminen pihalle tai niiden ruokkiminen (kelistä riippuen). Samalla kun pennut hoputtavat vieressä…
Haluan antaa pennuille mahdollisimman paljon, ne eivät kuitenkaan ole luonani kuin sen 8 viikkoa. Pentujen lähdettyä ehdin sitten taas paremmin. Kunhn olen nukkunut ensin kuukauden yöunet. :D

Tulhukin pääsi omaan kotiinsa. Ja pennut saivat ulkoaitaukseen superkivan pentukeinun ja superkivan pentuputken. Pentukokoisia agiesteitä siis.
Kun putki meni aitaukseen, pennut syöksyivät yhtenä pentuläjänä sen kimppuun puremaan, kaivamaan, rallittamaan jne.
Sama kävi keinulle. Yhtäkään pentua ei kiinnostanut sekunnin vertaa se, että maa yhtäkkiä liikkuikin alla. Keinua juostiin täysiä edestakas ja keikauteltiin. Boen mielestä se keinu on jopa niin ihana, että sen päälle saattoi käydä päikkäreille. Muutenkin se tykkää istua siinä ja katsella. Useampi pentu myös oppi jo keinuttamaan sitä siirtämällä painoaan hieman etuosalleen tai takaosalleen. Boe etunenässä tietty. Nää virikkeet oli siis ihan hitti.

Pitäkää peukkuja että loppuajan täällä on hyvät säät, että voidaan olla mahdollisimman paljon pihalla! Sisällä näitä ei kestä kukaan.


Hircine

(Rollon toinen korva nousi eilen pystyyn! Eikö oo hieno korva!)


Malacath

(Mana aina yhtä vakavana)


Azura

(Niin söpö Saaga.)


Peryite

(Olisin VOINUT muokata tuon heinän pois suusta, mutta se antaa mukavan lisäsäväyksen Peryiten kuvaan. :D Istumakuvaa varten käskin Elinan ottaa sen heinän pois Perin suupielestä)


Sanguine

(Viliä yritettiin kuvata kahteen otteeseen. Ekalla kerralla se meni hetken riehuttuaan ihan suosiolla takaisin muitten pentujen kanssa riehumaan. Tokalla kerralla se oli kyllä ihan yhtä kamala…)


Vaermina

(Tämän seisomiskuvan on ottanut Elina, minä kokeilin pennun seisottamista! Virna meinasi olla ihan mahdoton kuvatessa, joten kokeiltiin välillä toisin päin.)


Nocturnal

(ei ole viime viikon pöydälläoloahdistuksesta jälkeäkään. Sama alusta, sama pöytä.)


Boethiah

(se herätettiin kuvausta varten)

6 viikkoa, myöhässä

pennutkaikki

Parin viikon takainen yhteiskuva, jonka olen aiemmin unohtanut laittaa tänne

Maanantaina tuli tosiaan kuusi viikkoa täyteen riiviöelämää. Tulhu on jo ihan kypsä. Antaa pentujen imeä ja on kamalan kiltti muutenkin, mutta ei sitä kyllä huvittaisi. Pian pääsee onneksi kotiinsa.

Pennut ovat nyt siinä iässä, että jos jokin on huonosti, huudetaan. Kovaa. Ne rääkyy niin kovaa että korvat hajoaa. Onneksi ne myös nukkuvat paljon ja nukahtavat kohtuullisen nopeasti. Ja ainakaan vielä öisin ei huuto ole kestänyt ihan kamalan pitkään.

Eilen pennut olivat karanneet pentulasta. Ensin päivällä Rollo ja Mana, ja sitten pari tuntia myöhemmin koko konkkaronkka. Vahvistin aitaa.
Sitten ulkona Boe karkasi aitauksesta useamman kerran kun yritimme valokuvata pentuja. Vahvistin aitaa.
Katsotaan kauanko aidat pidättelee tällä kertaa.

Pennut kävivät maanantaina sirutuksessa ja eläinlääkäritarkissa. Kaikki ok. Pojilla kivekset kanavassa vielä, mutta mitä olen itse kotona tunnustellut, ne on kaikilla jo välillä oikealla paikalla. Autossa pennut huusivat ja nukkuivat. Huono olo ei autossa ollut ilmeisesti kenelläkään, mutta Rollolla iski oksu sitten eläinlääkärissä.

Perjantaina pennut sitten pääsivät taas autoilemaan ja samalla pienelle metsäretkelle. Ajettiin korpeen ja käveltiin pentujen kanssa polkua pitkin vähän matkaa, istuttiin hetki ja kun pennuilta alkoi virta loppua kaikesta varvikossa juoksentelusta, käveltiin takaisin. Tyypeillä oli tosi kivaa.


Hircine ”Rollo”

Rollo on reipas menijä. Se ei ole jokaisen uuden ihmisen luona heti, koska sitä ei niin kiinnosta. Tosin pentuaitaukseen erehtyvä kyllä löytää Rollon hyvin pian kengistään. Rollo tykkää leikkiä rajuja leikkejä muitten pentujen kanssa, ja välillä leikkikaverilta saattaakin päästä itku kun eräs vähän höykyttää.


Malacath ”Mana”

Mana on toinen, jota ei ihan hirveästi vain kiinnosta vieraat ihmiset. Mana hengailee mielellään Rollon tai muitten mustien seurassa, mutta kivasti se leikkii myös repimisleikkejä ihmisten kanssa. Eikä edes haittaa vaikkei olisi lelua, Mana kyllä tyytyy ystävällisesti pelkkiin käsiinkin!


Azura ”Saaga”

Saagasta on kuoriutunut varsinainen sekopää. Se rallittaa ympäriinsä, puree kaikkea ja kaikkea, leikkii leluilla, kiusaa Tulhua (ja ”auttaa” Tulhua pallon noutamisessa). Se rakastaa iskeä hampaansa uusiin ihmisiin, mitä vähemmän nähty, sen parempi. Saagan erikoisuus on myös hiusten syöminen.
(ps. se näyttää viattomalta, mutta siihen on varmaan syy, että se oli ensimmäinen joka kasvatti pirunsarvet. Eiku joka nosti korvansa.)


Peryite

per_ei_kesta

Niiiiiiiin suloisen ja kiltin ja ystävällisen näköinen. Mutta sitä se ei ole. Peryite tykkää käsistä. Keitettynä. Raakanakin paremman puutteessa. Onneksi sen saa usein huijattua tarttumaan leluun käden sijasta. Tai sisarukseen, jos sopiva uhri sattuu olemaan lähettyvillä (esim. puremassa toista kättä).
No on se oikeasti aika luttana.


Sanguine ”Vili”

Sanguine on aina viimeisenä hereillä ja ensimmäisenä huutamassa jos penturaukat hylätään yksin. Se rakastaa kaikkia uusia ihmisiä ja iskee häntä heiluen kaikkiin kenkiin ja lahkeisiin ja käsiin ja vaikka naamoihinkin. Se taisi sen ensimmäiset viikot filosofoida lähinnä sitä mistä olisikaan ehkä parasta purra ihmistä sitten kun hampaat kasvavat.
Tykkää leikkiä myös leluilla.


Vaermina ”Virna”

Lempilelut: Pallot, vetolelut, liian painavien kassien kahvat, pressut ja kaikki mitä ei voimallakaan saa liikkumaan. Uskomaton puruvoima ja into leluihin. Repimisleikit ihan lempparia! Jos uhkaat Virnaa kädellä, se hyppää käteen kiinni, kietoo tassunsa ranteen ympärille ja puree vimmatusti. Aika siisti typy!
Pussailee ja heiluttaa häntää hurjasti kun pääsee syliin. Tai saattaa myös purra naaman irti. Omalla riskillä siis.


Nocturnal

Meidän ressukka. Uudet asiat jänskättävät Nocturnalia hieman enemmän kuin muita, mutta kaikesta ollaan päästy kyllä yli. Uudet ihmiset eivät kyllä aiheuta jänskäreaktiota, vaan Nocturnal lähtee kenen tahansa mukaan kun vaan oikein kutsuu. Ja tutussa paikassa on yksi hirviö… Sen lempparia on ottaa vauhtia ja juosta ihan TÄYSII kohti pahaa-aavistamatonta ihmistä. Sitten se viime metreillä pomppaa suoraan syliin.

Valokuvatessa Nocturnalilla oli jänskäpäivä. Pennut olivat karanneet samana päivänä pentulasta sisällä kun olimme poissa, ja varmaan tyypin päälle oli kaatunut jotain tai jotain muuta vastaavaa, koska se tosiaan jännitti pöydällä seisomista. Se ei uskaltanut myöskään aluksi tulla kunnolla pois pentulasta. Noh. Vähän tukea ja innostusta niin ei pelota enää. Metsälenkilläkin sen sai kannustaa alkuun, mutta ensimmäisen metrin jälkeen juoksi sitten kyllä yhtä reikäpäänä kuin muutkin.


Boethiah

Boe on hyvin itsenäinen pentu. Kävimme tosiaan metsälenkillä ja Boe olisi jäänyt metsään, jos vain olisin antanut. Käveltiin vaikka kuinka pitkälle ja odoteltiinkin vähän siellä kauempana kun ajattelin, että kyllä se tulee, ei se halua yksin jäädä. Ja pkan marjat, tyypillä oli kiva pieni keppi (pienen puun runko), ni ei nyt VOI lähteä mihinkään. En tiedä huomasiko se edes, että olimme lähteneet.
Luovutin ja Boelle tuli noutaja. Se ei siis tullut myöskään kutsusta (kaikki muut pennut kyllä).
Boella on myös hauska tapa pomppia naamaan ja kalisuttaa hampaitaan naaman edessä. Naks naks.

Boe on aika ihana oikeasti kans.