Olemme käyneet nyt tässä kuussa kahdessa näyttelyssä, ja vielä on ensi viikonloppuna yksi lisää. Manalle haeskellaan kehäkokemusta ja showmieltä. Ja onhan se komea poika, mielellään näyttelyttääkin tommosta. :)
Ensin kävimme ihan kuun ensimmäisenä päivänä Lahden raviradalla pidetyssä vappunäyttelyssä.
Tuomarina oli Erika Häkkinen. Tänään kaikki junnut jäivät ilman SA:ta, mutta ERI ja luokkavoitto sieltä tuli kuitenkin. Arvostelu näytti tältä:
”Nuori uros jolla hyvät rungon mittasuhteet. Linjakas pää. Hieman kookkaat korvat. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta ok. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät. Hyvät matala kinner. Erinomainen hännän kiinnitys. Kaunis musta väri. Oikea karvanlaatu. Liikkuu malttaessaan tasapainoisesti ja hyvällä askelpituudella. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin. Antaa hieman kookkaan kokonaiskuvan.”
Mana ei oikein meinannut malttaa juosta kunnolla kehässä. Seisoi kyllä, sen se osaa todella hyvin!
Käytiin vielä ottamassa loppuposeeraus siinä näyttelyalueen ulkopuolella:
Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Tampere KV, johon piti tulla myös Manan sisko, mutta valitettavasti Boella on ollut jalka kipeä ja se on kipulääkekuurilla, joten joutuivat perumaan näyttelyreissun.
Manan lisäksi oli tällä kertaa mukana Freia, jonka edellinen näyttely oli vuonna 2015. Buhundtuomarina toimi Reino Korpela.
Eivätkä mukana olleet koirat tähän loppuneet, sillä Elinan toinen koira, australianpaimenkoira Narri, oli myös mukana. Samoin toinen ystävä ja hänen australianpaimenkoiransa Vuk. Tänne näyttelyyn oli kutsuttu auspai-tuomariksi sellainen, joka ”ymmärtää” käyttölinjaisten päälle, joten auspait lähtivät hakemaan H:ta. Tämä johti myös pienoisiin ongelmiin päivän aikana, kun kehät olivat päällekkäin.
Mana ei esiinny minun kanssani yhtä hienosti kuin Elinan kanssa, joten toivoin Elinan pääsevän Manan kanssa kehään. Pienen sumplimisen tuloksena saatiin Elina ja Mana kehään, mutta itse en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa buhundeista enkä edes nähnyt kun Mana oli kehässä. Heti alussa jouduin juoksemaan toiseen halliin australianpaimenkoirakehälle esittämään Narrin, kun kaikki AVO-nartut otettiin kehään. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. En saanut koiraa seisomaan tai juoksemaan nätisti kuin puoli sekuntia kerralla…
Narrin esitettyäni tyrkkäsin sen nopeasti häkkiin ja juoksin takaisin buhundkehälle. Narrin kehä oli nimittäin kolmantena, ja Elinan piti ehtiä esittämään se. Itse jäin buhundkehälle odottelemaan PU-kehää Manan kanssa.
Mana esiintyi kohtuullisen hienosti, olin ihan tyytyväinen. Kävin seuraavaksi hakemassa Freian kanssani kehän laidalle odottelemaan. Ja miten ihanaa oli esittää varma veteraani kehässä. Ei yhtään vetämistä mihinkään suuntaan eikä turhaa hötkyilyä. Ei sitä nuorta teiniurosta, joka tahtoisi moikata kaikkia ja juosta täysii… Sain myös Freian hännän pysymään ylhäällä koko kehän ajan, ja olen aivan ääääärettömän tyytyväinen siihen! Luulen, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta koko Freian näyttelyhistoriassa kun sen häntä oli koko arvostelun ajan ylhäällä!
Tämä näyttely ei olisi voinut paremmin mennäkään, aikatauluongelmista huolimatta. :) Niin ja auspait saivat EH (Vuk) ja T (Narri). Eli Vukilla meni jopa odotettua paremmin, vain Narrin näyttelypäivänä jäätiin tavoitteesta.
Tuloksena Manalle ERI JUK1 PU3 SA SERT
”Musta vähäisin valkoisin merkein. Sopivan kokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Ryhdikäs uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu tasapainoisesti. Normaali käytös.”
Rouva 12v. sai ERI VEK1 VSP-VET
”Sopiva koko, hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Kevyt raajaluusto. Riittävät kulmaukset.
Lähes oikein kiertynyt häntä. Hyvä karva. Ikä näkyy liikkeissä.
Rauhallinen käytös.”
2Black-blogi 